Kynnyksen yli

Hei  vaan, täällä ollaan!

Blogia ei ole kuopattu, vaikka ymmärrän hyvin jos niin luulitte. Edellisestä postauksesta on käsittämättämän pitkä aika, lähes puoli vuotta. Olen minä sinä aikana jonkin verran ommellut ja ehkä enemmänkin neulonut, vaikka kesän flow syksyn tullen hiipuikin. 

Kesällä ompelukoneeni olivat kotona keskellä kaikkea, siinä oli helppo käydä surauttamassa pari saumaa ihan vain ohimennen. Vaan siinä ne eivät tietenkään voineet loputtomiin olla ja kun sitten siirsin koneet takaisin ahtaaseen kodinhoitohuoneeseen, ei se enää samalla lailla houkutellutkaan ompelemaan. Alkoi syntyä pieniä neuleita: sukkia, pipoja, kaulureita, puikot ja lankakerä kun on niin helppo napata mukaan melkein mihin vaan.

Miksi ne eivät sitten koskaan päätyneet blogiin? Ehkä siksi, että neulomisen hitaan temmon vuoksi ehdin kyllästyä niihin, ennen kuin ne ehtivät edes valmiiksi. Ehkä siksi, että ne menivät käyttöön ennen kuin tuli kaunis ilma niiden kuvaamiseen? Tai siksi, etten muka millään ehtinyt niitä bloggaamaan? 

Ennen kaikkea siksi, että noiden kaikkien toteuduttua ja tauon pidentyessä onnistuin kasvattamaan niin korkean kynnyksen kirjoittamiseen, että palaaminen tuntui vaikealta, melkein ylivoimaiselta. 

"Eihän nämä perussukat ketään kiinnosta... Tämä kuosikin on jo ikivanha... Muut kokeilevat uutta ja minä aina vaan teen tätä samaa... Mitä muka näistäkin leggingseistä osaisin sanoa... En saa tässä pimeydessä edes kivoja kuvia..."

Mutta silti jotenkin kaipasin tätä. Kaiken sen tehdyn dokumentointia ja vuoropuhelua teidän muiden saman asian parissa viihtyvien kanssa (toivottavasti teistä jokunen on vielä siellä kuulolla ♥). Siksi kai olen täällä taas, perustunikoiden ja leggingsien sekä keskinkertaisten kuvieni kanssa. Kun en vain osaa ilmankaan olla.

Parin vuoden takaiseen postaustahtiin ei kai ole enää paluuta, mutta jos vaikka edes kerran kuussa jotain julkaisisin, omaan tahtiin ilman paineita. Siinä vaatimaton tavoitteeni tälle vuodelle, joka muuten on jo tämän blogin kahdeksas (huh huijaa, miten aika juoksee).

-----

Seuraavaksi muutama jo aikaa sitten valmistunut samistelusetti, ihan sitä tuttua peruskamaa kivoista kuoseista. Paitojen ja tunikoiden kaavat ovat samasta Ottobren numerosta (1/16): vanhemmista postauksista tuttu lemppari Gissa Vem vähän muokattuna sekä ylisuuri paita (en nyt löytänyt lehteä tähän hätään, että olisin voinut tarkistaa kaavan nimen). Jättipaidan kaavan valitsin siksi, että saisin tuon suuren kissakuvan mahtumaan kokonaan etukappaleelle. Leikattuna paidan näyttivät ihan kammottavilta kaavuilta, mutta puettuna ne ovat sittenkin tosi kivat ja ihan tyttöjen lempparit.

Kankaat PaaPiin Siiriä ja Myyryä sekä Virtasta, Mutturalla-blogin Annikan suunnittelemaa Milli Melonya sekä Kuosiverstaan ihanaista Aaltoa. PaaPiita tullaan täällä näkemään kohta lisääkin, sillä viime viikolla posti toi minullekin uutukaisen PaaPiin kaavakirjan. Sen malleja oli jo viikonloppuna päästävä vähän kokeilemaan.

Pirteää viikon alkua ja kuulemisiin!