Lahjaksi, tilauksesta ja vähän omillekin ommeltuja

Isompi tytär sai kutsun ihka ensimmäisille kaverisynttäreille. Siis tiedättehän, sellaisille mihin isot tytöt menevät ilman äitiä. Lahjaksi lähti jättimäisen prinsessatarrapaketin kanssa tällainen itse ommeltu hassu laukku. Ajatus lähti Clare Youngsin kirjasta 'Ihanat itsetehdyt laukut', joskaan tässä en ihan kirjan mittoja käyttänyt. Päällinen on tilda-kangasta, vuori vaaleanpunaista pilkkupuuvillaa. 

 

 

 

 

Juhlan aihetta riittää, sillä lapset saivat alkuviikosta uuden serkkupojan. Vauvalahjaksi tein haalarihousut koossa 68 cm. Vauvan äidillä on sama lempiväri kuin minulla, joten vihreää sen olla pitää. Tätä tehdessä pienokainen oli vielä masussa, eikä ihan täyttä varmuutta sukupuolesta ollut, joten toisen värisillä resoreilla tämä olisi sopinut mainiosta tytöllekin. Kössi Kengurua en ole aiemmin päässyt aplikoimaan, niinpä se loikkasi nyt näihin housuihin.

 

Hilcon vaaleanvihreä velour on Fabriinasta. Takakappaleille oli pakko tehdä leikkaussaumat, että sain kankaan riittämään. Sauman ompelin tasona, ettei se painaisi vauvan selkää ja naamioin somistin stardots-nauhalla.

 

 

 

Tilauksesta tein pienelle pojalle peruspaita-housusetin. Hänen äitinsä valitsi kuviokankaaksi Znokin kesä-jerseyn ja minun tehtäväkseni jäi yhdistää siihen vihreää. Olen aiemminkin huomannut vihreän olevan erityisen hankala yhdistelyväri ja tässäkin tapauksessa pyörittelin pitkään eri vaihtoehtoja. Lillestoffin raitatrikoo sopi minusta hienosti yhteen kuviokankaan kanssa. Olin hankkinut sitä itselleni harmillisen vähän, mutta fb:n kangashamstereitten kautta löytyi onnekkaasti riittävä palanen näihin hihoihin.

 

 

Housut tein Tiritomin vaaleanlimestä velourista. Laitoin pienen tähtinauhalla koristetun paikkataskun toiselle puolelle, sinne voi halutessaa jemmata jonkin pikku aarteen.

 

 

 

Tilauksesta tehty on myös kuvan kukkapipo, joka lähti 4-vuotiaalle neitokaiselle. Pikkuveljelle löytyi sopiva päähine edellisen postauksen pipoista. Ja samalla saumurin surinalla valmistui omalle kuopukselle pipo satumetsäjerseystä. jota oli jäljellä vain juuri ja juuri tuollaisen pienen pipon verran.

 

 

 

 

Niin, ne synttärit... mikä ihana tekosyy ommella tytölle uusi mekko. :D Aikaa oli hyvinkin rajallisesti, joten malli on mahdollisimman yksinkertainen, sama kuin tässä mekossa. Hieman lisäsin leveyttä, minkä huomasin sittenkin aivan turhaksi. Henkarilla riippuessaan näyttää enemmän yöpaidalta, mutta on päälle puettuna aivan sievä. Ja tytär on tyytyväinen, kun äiti on kerrankin ymmärtänyt käyttää hänen lempivärejään. :) Tämän kukkatrikoon olen joskus muinoin hamstrannut Kangastukusta.