Miksi en minä?

Kun eskarilainen oli pukeutunut suunnittelemaansa mekkoon ja äidin koruihin (ks. edellinen postaus), iski pikkusiskoon kateus. "Miksi minä en saa olla yhtä kaunis?" Lattia tömisi ja ovet paukkuivat, kun hän osoitti mieltään nelivuotiaan tempperamentilla.

"Voi kultapieni, voinhan ommella sinullekin mekon, yhtä kauniin. Vaikka siitä kissakankaasta, jonka valitsit." 

Kiukku laantui. "Joo, siitä pinkistä mekko! Kiva äiti."

Eihän siitä ihan samanlaista tullut, kun ei ollut kaavaa, mutta riittävän samannäköinen.

Uusi lempimekko, arvelisin. Ja äidin helmet.

Minusta hän on aika sievä uudessa yömekossaankin. Tai mikä uusi tämä nyt on, ajat sitten ommeltu, vain pääntieresoria vaille jäänyt. Nyt sain senkin paikoilleen ja pääsi käyttöön. Raglansaumoissa pitsi edessä ja takana, muuten ihan perusmallia. Mutta kun mekko on prinsessalla oltava, yölläkin.

Kissakankaan lopusta ja muistakin jäännöspaloista surauttelin pinon pipoja, mutta hitsinpimpulat kun jäivät kuvaamatta. Tuiki tavallisia neliöpipoja, mutta todistusaineisto puuttuu. Kahdeksan niitä kumminkin oli, uskokaa tai älkää. :)

Kaavat:

Kissamekko: ilman kaavaa saksittu

Yöpaita: oma

Kankaat:

Hurmuri ja mummo sekä musta pallotrikoo: Pehemia

Suomen joutsen: Bellapuu