Satukirjan inspiroimaa: Marikki

Pidän kirjoista ja meillä on lapsille luettu paljon heti pienestä pitäen. Valinnanvaraa olikin runsaasti, kun aloin miettiä sopivaa kirjaa Helmoja ja Hepeneitä-blogin Satukirjahaasteeseen, jossa oli tarkoitus ommella asukokonaisuus satukirjan hengessä. Lopulta valinta syntyi kuitenkin melko helposti.

Olen kuluneen vuoden aikana alkanut lukea tytöille iltasaduksi aiempaa pidempiä, usean illan kestäviä, tarinoita. Kovin moni kirja ei jaksa vangita pienen kuulijan mielenkiintoa niin pitkäksi aikaa, mutta Astrid Lindgrenillä se taito on. Astridin tarinoissa aikuiset jätetään sivuosaan ja maailmaa katsotaan lapsen silmin. Saduissa on lämminhenkistä arjen kuvausta, mutta myös huumoria ja hassuja kommelluksia. Lapset ovat lapsia: touhukkaita, tottelemattomia ja usein kovin ajattelemattomia, mutta pohjimmiltaan kunnon ihmisentaimia. Tarinoiden vanhemmat ovat rakastavia, vaikkakaan eivät aina ymmärrä lastensa kolttosia.

Meiltä löytyy tällainen Astrid Lindgrenin yhteisnide, jonka neljästä tarinasta tyttöjen suosikeiksi ovat nousseet Pikkuveli ja Katto Kassinen (1955) sekä Meidän Marikki (1960). Kuvitukset koko kirjaan on tehnyt Ilon Wikland.

Marikki, melkein 7 vuotta, on rasavilli isosisko. ”Vikkelä kuin Virsulan vaarin porsas”, hänestä sanotaan, sillä Marikki on nokkela keksimään ideoita ja toteuttaa ne liikoja miettimättä. Senhän saattaa arvata, että siitä seuraa hankaluuksia. Marikki on juuri aloittanut koulun ja on aluksi siitä kovin innoissaan, mutta kaikki ei suju ihan niin hyvin kuin äiti kuvittelee…

Liisa, 5 vuotta, on Marikin pikkusisko, kaikkien mielestä kiltti ja herttainen lapsi. Liisa ihailee Marikkia ja on aina valmis lähtemään mukaan isosiskonsa villeimpiinkin ideoihin, vaikka usein epäilee niiden järkevyyttä. Liisa on hieman kateellinen Marikille, joka on iso ja pääsee kouluun kun Liisan on jäätävä kotiin äidin ja kotiapulaisen kanssa.

Siskokset, toisilleen tärkeimmät maailmassa. Eipä ihme, että meidän tyttöjen on helppo samaistua Marikkiin ja Liisaan.

Alun perin ajatuksenani oli tehdä haasteeseen sekä Marikin että Liisan asut, mutta sähköongelmien vuoksi en saanut haastetöitä tehtyä joululomalla, kuten olin suunnitellut. Viime metreillä luovutin, jätin Liisan mekot myöhemmäksi ja keskityin saamaan valmiiksi edes Marikin vaatteet. Liisan puvun, joka on hyvin samanlainen kuin Marikin, näette sitten myöhemmin täällä blogissa.

Marikin perhe on selvästikin hyvin toimeentuleva, mikä näkyy myös kirjan kuvituksessa. Kesäkummun tytöillä on aina ehjät ja siistit mekot, kun taas huonompiosaisten kavereiden vaatteita on paikkailtu. Mekkoja nämä lapset tosiaan pitävät aina, niin päivällä kuin yölläkin. Koulussa Marikki käyttää merimiespukua, mutta kotona arkisempia puuvillamekkoja. Essumekkoja näkyy useissa kuvissa. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia ja jotenkin minulle on jäänyt mielikuva, että Marikin vaatteet ovat tummempia kuin Liisan. Se on tietysti harhaa, sillä oikeasti Marikilla on usein raitamekkoja.Tämä mielikuva siirtyi kuitenkin ompelemiini mekkoihin.

Lähtökohtani haastetyöhön on tämä jouluinen kuva. Siinäkin tytöillä on yllään alusmekot ja niiden päällä essumekot. Pientä juhlavuutta tuovat essumekon röyhelöhihat.

En halunnut käyttää essumekkoon raitakankaita, vaikka ne ovat ajattomia ja sellaisia varmaan tuohon aikaan paljon käytettiinkin. Halusin jotain nostalgista, mutta kuitenkin sellaista mikä miellyttäisi itseäni enemmän ja sopisi myös nykytyttöjen arkeen. Tarkoitukseen sopiva kukkopilli-puuvilla löytyi Metsolasta alehintaan. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 11-12/12. Mekossa on reilusti väljyyttä, mutta essumekossa saa mielestäni sitä ollakin. Hihojen oli tarkoitus olla hieman toisenlaiset, kainalosta avonaisemmat, mutta ompelin ne epähuomiossa suppuun kun en tullut lukeneeksi ohjeita. En sitten viitsinyt purkaa, kun toimii mainiosti näinkin.

Takana kiinnitys helmiäisnapeilla. Edessä taskut, jotka eivät kuvissa oikein erotu.

Alusmekkoa pähkäilin pidempään. Valkoinen batistimekko oli ensimmäinen ajatus, mutta ei – en sittenkään halunnut valkoista. Trikoomekkoakin mietin sen käytännöllisyyden vuoksi, mutta puuvillan houkutus vei voiton. Mikähän siinä onkin, että heti vuoden käännyttyä kevään puolelle alkavat puuvillamekot ja tilkkutyöt vetää puoleensa? Kangas-Mallalta löysin sitten mustavalkoista vichyruutua ja jäin jännittämään, onko postista saapuva kangas laadultaan mekkoon sopivaa. Olihan se, mukavan ohutta kuten toivoinkin. Kaivoin pitkästä aikaa esiin Mekkotehdas-kirjan. Sieltä käytin kaavapohjaksi Alviinaa, jonka helmaa kuitenkin kaventelin ja muokkailin mittoja muutenkin reippaasti, että sain sen juuri sopivaksi essumekon alle. Helma on alusmekossa hieman pidempi kuin essumekossa, jotta se tulee kauniisti esiin toisen mekon alta.

Vaikka tein tämän asukokonaisuudeksi, luulen että mekkoja tullaan käyttämään paljon myös erikseen. Essumekkoa trikoopaidan tai –mekon ja leggingsien kanssa, ruutumekko taas on sellaisenaan vilpoinen kesäksi. Siksi somistin ruutumekkoa hieman laatikosta löytyneillä pitsinpätkällä ja kangasruusuilla.



Niskassa halkio. Pääntie ja hihansuut on kantattu ruudullisella vinonauhalla.

Ihanaa oli osallistua tähän haasteeseen, kiitokset Kristalle sen järjestämisestä! Parin viikon päästä jatketaan käsityökirjahaasteen merkeissä.

ps. Huomaatteko minkä ompelupeikon selätin tässä haasteessa? Ei ole nähty tässä blogissa moneen vuoteen. :)



Iloista viikonloppua!