Jotain sinistä

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet, sinisyyttää heijastaen.

Sininen, meidän suomalaisten kansallisväri. Sininen on minusta kaunis, lempeä, rauhallinen, harmoninen. Toisaalta tummansinisenä myös torjuva ja tylsä. Sininen on luottovärini. Monet sinisen sävyt sopivat vaalealle iholleni ja entäs sitten farkku, sehän sopii mihin vain! Varsinainen lempivärini sininen ei silti koskaan ole ollut, tosin turkoosi kuuluu suosikkeihini. Kuten monien muidenkin värien kohdalla, mieltymykseni siniseen vaihtelee vuodenajoittain. Vaalea sininen viehättää minua erityisesti näin tammikuussa ja toisaalta alkukesällä. Vahva denim taas kuuluu kesään ja alkusyksyyn.

Kun Hommahuone-blogin Sanne-Maija vuoden alussa avasi tammikuun värihaasteen, oli aikomukseni ommella sinistä itselleni. Ompelinkin, ja neuloin myös. Mutta kuten minulle usein käy, suunnitelmat alkoivat alkuun päästyään paisua ja laajeta. Yksi vaatekappale vaati rinnalleen toisen ja kolmannen. Saman asukokonaisuuden pohjalta sain kehiteltyä useamman postauksen aiheen. Yksi vaate on valmiina, toinen leikattuna, kolmas vaatisi lisämateriaalin tilauksen. Niin että loppujen lopuksi tämän haasteen käsittely hieman venähti ja minä jatkan sinisissä ajatuksissa helmikuulle.

Jotain sinistä kuitenkin ompelin vielä juuri ennen kuun loppua lapsille. Tytöillä on sinisiä vaatteita ennestään tosi vähän, pojalla jonkin verran, mutta ei sininen hänenkään kaapissaan mitenkään vallalla ole. En oikeastaan edes tiedä miksi näin, sininen sopii heillekin hyvin.

Viljamin puodin Metsän kauris-trikoosta ompelin mekon Ottobren Arctic Sun-kaavalla. Tuota kaavaa olen monet kerrat aiemminkin ollut aikeissa kokeilla, mutta nyt vasta sain ryhdyttyä ajatuksista tekoihin. Valmiin vaatteen mittasuhteet olivat kummalliset, se oli kamalan leveä ja lyhyt. Tytöt nauroivat ja ihmettelivät, miksi tein vauvan mekon ;). Puettuna se on minusta silti hauska ja soman tyttömäinen. Kangas ei riittänyt pitkiin hihoihin, joten kuviin oli puettava lyhyiden hihojen päälle bolero lämmikkeeksi.

Farkkujerseystä tehdyt housut löytyivät ufo-pinkasta ja päätin ommella ne haasteen tiimoilta valmiiksi. Keltaiset koristetikkaukset eivät varsinaisesti tämän yläosan kanssa sovi yhteen, mutta menkööt. Uudessa koneessa kun vaihtoehtoja riittää, niin pitää kokeilla joka vaatteeseen jotain uutta. Mekossa muuten pitkään välttelemäni kaksoisneulaommel, josta Pfaff suoriutui moitteettomasti :). Nyt vain testataan kestääkö tämä ommel myös käytössä.
Housukaava on Allt on Handarbete-lehdestä ja koko järkyttävän suuri. Näiden pitäisi olla leggingsit meidän pienemmän tytön koossa, mutta ovat noin väljät isosiskolla, jolla sentään on housujen alla vielä toiset leggarit!



Kangas vetää näköjään puoleensa kaikki pölyt ja kissankarvat, kuten kuvastakin huomaa :(.


Kettutunikassa ei ole kovinkaan paljon sinistä, mutta noiden huikean sinisten puiden ansiosta niputan tämänkin sinisten ompelusten joukkoon. Minulla on varmaan jokin hahmotusvaikeus sen suhteen paljonko tämän ikäisten tyttöjen vaatteisiin kangasta tarvitaan! Eipä ole ensimmäinen kerta kun joudun kikkailemaan palasista, sillä eihän 50 cm pala sellaisenaan millään riitä 120-senttiseen peruspaitaan. Ottobren ihanalla Autumn forest-kaavalla leikkelin tällaisen yhdistämällä vaatteeseen punaista pallotrikoota. Myös takana on samankorkuinen kaitale punaista. Näin koottuna kettukangas riitti pidennettäväksi tunikamittaan. Tykkään, että tuli oikein kiva ja raikas kouluvaate. :)

Nyt lähden huilailemaan, sillä jokin ärhäkänpuoleinen flunssapöpö on meille iskenyt ja kuume tuntuu taas nousevan. Sohvannurkka ja kuuma juotava kutsuu. Hyvää sunnuntain jatkoa ja pysykäähän te terveenä!

ps. Huomenna luvassa arvontaa...