Villasukkarakkautta (Kirjaesittelyssä Rakas villasukka)

Minun on aina ollut jotenkin vaikea ymmärtää, että on olemassa ihmisryhmä, jonka intohimona on villasukkien neulominen. Koulussa se oli tylsintä puuhaa kässätunneilla, onnistuin aina tiputtelemaan silmukoita, en ikinä saanut valmiiksi kahta samanlaista sukkaa ja olin aavistuksen katkera muille luokan tytöille, joiden äidit kotona avustivat sukkien valmistumista. Minun äitini oli sitä mieltä, että itse on sukkansa tehtävä. Saan kai olla siihen tyytyväinen, sillä onnettomista lopputuloksista huolimatta moni asia on iskostunut syvälle selkärankaan ja löytyy sieltä hieman kutittelemalla vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Omaksi hämmästykseksenikin olen ehkä vihdoin päässyt hieman jyvälle villasukkaneulonnan ihanuudesta, ainakin tämän syys-talvikauden aikana olen neulonut useammat sukat kuin koskaan aikaisemmin samassa ajassa. Syynä on osittain tekniikkani kehittyminen, pystyn jo neulomaan kaksi samanlaista ja kokoista kappaletta sellaisella tahdilla, etten ehdi kyllästyä jo puolivälissä. Toinen syy ovat joka puoleltä silmiin osuvat ihanat mallit ja monenlaiset (minulle) uudet tekniikat, aina ei olekaan pakko tehdä niitä raidallisia perussukkia. Kolmantena upeat langat. Seiskaveikka on mainio luottolanka, mutta paljon paljon muutakin on tarjolla.

Kirjaesitelyyn otinkin tällä kertaa yhden sukkainspiraation lähteen, kirjan jonka nimi jo kertoo paljon:

Rakas villasukka (2014).

Kirja on tehty Suuri Käsityö-lehden 40-vuotisjuhlan kunniaksi ja siihen on koottu 40 villasukkamallia. Minä kuvittelin, että kaikki mallit olisivat aiemmin lehdessä julkaistuja, mutta johdantotekstin mukaan jopa 25 mallia on ennen julkaisemattomia.

Kirja on pehmeäkantinen ja ulkoasu on houkutteleva niin päältä kuin sisältä. Kuvat ovat kookkaita ja laadukkaita, kullekin mallille on varattu kokonainen aukeama. Mallien välissä on sukkiin liittyviä mietelauseita, jotka lisäävät kirjan sympaattista ilmettä. 

Heti alussa on lehdestäkin tuttu kuvallinen sisällysluettelo, josta kaikki mallit näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.

Malleihin on myös merkitty vaikeusaste silmukkasymbolein:

Kirjan lopusta löytyy kappale, jossa on ohjeet perussukan neulomiseen, lyhenteiden selitykset, taulukko siitä kuinka pitkä terä minkin kokoisissa sukissa kuuluu olla (mielestäni ihan loistava taulukko!) ja ohjeet sukan parsimiseen. Myös omille muistiinpanoille on jätetty tilaa.

Kirjaan koottujen mallien kirjo on laaja, selvästikin on haluttu kerätä yksiin kansiin mahdollisimman erilaisia ja osin aika erikoisiakin malleja. Vai mitä sanotte korkkarisukista, kantapohjattomista joogasukista tai nauhoin solmittavista sukista? Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Pääosassa ovat naisten sukat, mutta myös lapsille ja miehille löytyy malleja. Mallit ovat eri suunnittelijoilta ja toteutettu useiden eri valmistajien langoista. Yksi hyvä puoli kirjassa onkin se, että siitä löytynee sopiva malli lähes mille tahansa sukkalangalle.

Omassa mallityössäni lähtökohtana olikin juuri lanka, Lankamaailman alesta hankkimani Schoppel Wollen Crazy Zauberball. Lanka on fingering-vahvuista, ohuempaa kuin mistä koskaan aiemmin olen sukkia neulonut. Lähdin etsimään kirjasta suunnilleen samanvahvuiselle langalle sopivaa mallia. Nämä syysunelmasukat näyttivät mielestäni sopivan helpoilta. Siinä vaiheessa en ollut vielä huomannut tuota silmukkamerkintää, jonka mukaan malli oli osaavalle taitajalle sopiva...

Osoittautui, ettei malli ollut lainkaan niin helppo kuin kuvittelin. Koko projektin aikana en löytänyt minkäänlaista logiikkaa pitsikuviosta. En edes jaksanut laskea, kuinka moneen kertaan jouduin purkaa, kun silmukkamäärä ei enää täsmännytkään. Sisulla silti pakersin sukat loppuun asti. Olen ylpeä siitä, että sain neulotuksi sukat ohuesta langasta, mutta muuten lopputulos ei ole aivan toiveiden mukainen. Ensinnäkin sukista tuli liian leveät omaan makuuni. En myöskään pidä tylpästä kärjestä, joka pääteltiin silmukoiden.

Kantapää (en tiedä mikä tälle mallille on oikea nimi) on vahvistamaton. Se on hassun mallinen, kun sukka ei ole jalassa, mutta istuu yllättävän hyvin.

Halusin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja valitsin seuraavaksi Karamellisukat. Näihin sopi suoraan langaksi Novitan 7 veljestä. Kirjan ohje on aikuisten kokoon, mutta meillä oli enemmän tarvetta lapsen sukille. Niinpä otin mallista vain pitsineulekuvion, jonka sovitin lapsen sukkaan, ja neuloin loput ihan perussukan tapaan. Työ sujui joutuisasti, kun koko oli pieni, lanka edellistä paksumpaa ja mallineule selkeä. 

Oikein kivat sukat tuli näistä!

Minulla olisi pöydällä toinenkin villasukkakirja, jonka haluaisin teille esitellä, mutta saapa nähdä saanko sen upeilta (ja vaikeilta) näyttäviä malleja ikinä aikaiseksi. Yritän ainakin, sillä sukkien neulominen on oikeastaan aika ihanaa. ♥