Ystävälle: Sydänsukat

Tämä on kamalan noloa...

On ystävähaasteen ensimmäinen päivä ja oma postausvuoroni, mutta joudun esittelemään keskeneräisen käsityön. 

Aina ei vaan osaa varautua kaikkeen, enkä minä todellakaan odottanut olevani kuumeessa viittä päivää. Kuvittelin vielä, että ainahan sitä neuloa jaksaa pikkuisen kuumeisenakin, mutta enpä vaan jaksanut. Oli pakko höllätä ja antaa itselleen lupa olla epätäydellinen. Kaikeksi onneksi itse ystävänpäivään on vielä monta päivää aikaa ja siihen ehdin viimeisen kärjenkin saada valmiiksi.

Ystävälleni ei koskaan kävisi näin. Hän olisi aloittanut työn niin hyvissä ajoin, ettei muutaman päivän viivästys olisi haitannut mitään. Tai todennäköisesti hän olisi jo alunperin ymmärtänyt olla osallistumatta aikaa vievään haasteeseen. Sillä hän on harkitseva ja järkevä aikuinen nainen. Hänen kotinsa on aina kuin sisustuslehdestä ja puutarha kukoistaa. Hän on aina ajoissa ja huoliteltu ja osaa varautua kaikkeen. Toisin kuin minä.

Se miksi valitsin tähän juuri hänet, johtuu siitä että meitä yhdistävät käsityöt. Niissäkin aivan erilaiset, kun minä teen pääasiassa vaatteita ommellen ja neuloen, hän askartelee kortteja sekä ompelee ja virkkaa sisustusesineitä. Olipa mikä tahansa merkkipäivä, hän tuo jotain itse tehtyä. Vaikka lahja olisikin kaupasta ostettu, on se kauniisti ja ajatuksella paketoitu. Halusin muistaa häntä nyt jollakin omin käsin tehdyllä.

Pelkään, että tämä blogi on muuttumassa kokonaan villasukkablogiksi, sillä jälleen tein yhdet sellaiset. ;) En vain voinut vastustaa Niina Laitisen Helmikuun kalenterisukkien ohjetta. Jo aikaa sitten päätin, että sellaiset teen nimenomaan ystävänpäivälahjaksi. Sitä paitsi tämä ystävä ei neulo sukkia itse ja uskoisin niiden siksi olevan toivotut.

Aioin ensin käyttää harmaata, kuten ohjeessa, mutta puhdas valkoinen tuntui sittenkin ylellisemmältä ja lahjaan paremmin sopivalta. Varsi on helppoa pitsineuletta, sellaista ihanaa jonka mallineuleen oppii hetkessä ulkoa. Muuten ihan perusperussukka seiskaveikasta.




Valmiiseen sukkaan kuitenkin pieni lisä, päälle silmukoita jäljitellen kirjailtu sydän. Värinä vaaleansininen, sillä sininen on ystävän lempiväri.




(Koska vaaleansininen on pastelliväri, osallistun tällä työllä myös Hommahuone-blogin helmikuun värihaasteeseen.)

Loppuun haluan vielä esitellä helpon ja hauskan ystävänpäiväkortti-idean, jonka lapset toteuttivat.
Valkoiselle korttipohjalle tytöt piirsivät kädettömän hahmon, jonka vartaloon tehtiin kaksi reikää. Rei'istä pujotettiin pätkä piippurassia käsiksi, joihin voi näppärästi kietaista namun tai muun pienen kivan esineen. Tuli söpöjä ❤.




Näiden myötä oikein hyvää laskiaistiistaita!