Onnistuinpa vahingossa laittamaan itselleni pahan haasteen. Enhän minä ole yhtään mustavalkoinen. En vaatteiltani, en mieleltäni. Kaikki harmaan sävyt ja räiskyvät värit ovat paljon enemmän minua.
Haasteita miettiessäni taisin ajatella itselleni jotain kotelomekkotyyppistä ratkaisua, joka ei tuntunutkaan enää niin hyvältä ajatukselta. Mitä enemmän olen miettinyt omaa pukeutumistani, sitä enemmän olen mennyt sen suhteen jumiin, sillä seurauksella etten ole ommellut itselleni yhtään mitään, vaikka juuri toisinpäin piti käydä! Siitä olen kuitenkin varma, että mikään musta minulle ei sovi. Valkoinen paremmin, mutta ei sekään ole oikein minun värini.
Niinpä en meinannut millään saada kiinni tästä haasteesta. Kunnes aloin miettiä kaikkia mustavalkoisia kankaitani ja muistin vuosia jemmatun Marimekko-puuvillan. Tulisiko siitä kevättakki? No ei tullut, ei tuntunutkaan takkikankaalta. Mutta mekko maaliskuun synttäritytölle, sellainen siitä tuli.
Malli löytyi Ottobren kesänumerosta 3/13. Tykkään kovasti kaavasta, tällä pitää tekaista lisää mekkoja ennen kesää. Hauskana lisänä kaavassa ovat sivusaumaan upotetut taskut, jotka tuovat heti paljon rennomman vaikutelman.
Vielä pari pulmaa oli ratkaistava. Ensinnäkin kankaassa ei ole yhtään valkoista, vaikka toisin muistelin. Toisekseen, ellei musta ole minun lempivärini, ei se ole sitä myöskään tyttärelle. Jotain piti siis keksiä, että mekko sekä täyttäisi oman haasteeni vaatimukset että kelpaisi lapselle päälle useammin kuin kerran. Tuli mieleen kirjonta. Valkoista mustalle, siinä se! Selailin valmiita malleja ja piirtelin itse, mutta mikään ei vain tuntunut sopivalta. Sitten ymmärsin ojentaa paperin lapselle ja pyytää piirtämään jotain. Paperille syntyi kissa, jonka sitten parhaan taitoni mukaan yritin jäljentää kankaalle ompelukoneella ja langalla. Suu ja nenä on käsin kirjottu, niin pieniä en uskaltanut koneella yrittää. Lapset löysivät minikokoiset tähtinapit silmiksi ja ompelukoneen ommelvalikoimasta rusetin kisun häntään. Siinä vaiheessa olin jo toivottomasti lipsunut mustavalkoisuudesta ja kirjoin sekä rusetin että sydämen nappien sävyisellä pinkillä.
Taakse tein halkion sijaan vetoketjuhalkion, että sain sinne vähän lisää valkoista.
Mekon kanssa käytettäväksi tein vielä olkalaukun Mekkotehtaan ohjeella. Tässä laukussa on suloinen malli. Olen tehnyt näitä lahjaksi, mutta nyt ensi kertaa omalle lapselle. Ja katsokaas, onnistuin käyttämään vain mustaa ja valkoista, jes! Tai no, vuorissa on kyllä vaaleanpunaista kierrätetyn tyynyliinan muodossa, mutta ei kerrota kellekään...
Koska Hommahuoneen kuukauden väriteemana sattuu myös olemaan mustavalkoinen, osallistun tällä postauksellani myös siihen haasteeseen.
Huomenna haastevuorossa ovatkin Handmade by mAra ja Vaateviidakko, jännittävää nähdä mitä he ovat tehneet :).
Voi apua kuinka kauniit molemmat! Tuo kangas on ihana ja juuri noihin ompeluihin täydellinen ♥
VastaaPoistaKiitos Hannariina! Melkein liian ihana kun meinasi jemmautua ikuisuuden täydellistä kohdetta odotellessa :).
PoistaIhana mekko ,ihana laukku! :) Minäkin tein joskus tyttärelle laukun tuolla kaavalla ja tykkäsin kanssa mallista kovasti! (Nyt tulee mieleen ,että missähän tuo laukku muuten menee, ei ole hetkeen kyllä näkynyt..)
VastaaPoistaLaukuilla on kummallinen taipumus kadota ja kun ne sitten löytyvät, ovat ne syöneet sisäänsä paljon muuta kadoksissa olevaa tavaraa :). Kiitos Raisa!
PoistaSöpöset on molemmat! :)
VastaaPoistaKiitos Pikku Akka! :)
PoistaTuo mekko kirjailuineen on todella suloinen. Värikkkäällä aluspaidallahan asuun saa ihanasti väriä! Olipa kiva kuulla teidän touhuista pitkästä aikaa, täytyy käydä myöhemmin katsomassa myös muita haastetöitä :)
VastaaPoistaKiitos Krista! Helmi-maaliskuu onnistuu joka vuosi jyräämään työ-, synttäri- ja muine kiireineen, kovin vähiin ovat jääneet ompelut ja nekin vähät vielä bloggaamatta. On taas paljon luettavaa teidän muiden blogeissa, kun en ole ehtinyt aktiivisesti seuraamaan.
PoistaIhana mekko ja pussukka myös todella suloinen! Tuo kirjailu mekossa on ihana yksityiskohta. Ihan hassu sattuma, että minullakin on haastetyössä lasten taidetta :) Ehdin siis saamaan jotain ihan pientä kasaan, mutta siitä lisää huomenna. Itse olen kovasti mustavalkoisen ystävä ja näin kirkkaisiin väreihin yhdistettynä sopii myös oikein mainiosti lastenvaatteisiinkin!
VastaaPoistaKiva nähdä huomenna, mitä olet tehnyt! :) Lasten taidetta pitäisi hyödyntää enemmänkin, ovat ne niin suloisia ja lapsista on hurjan hauskaa osallistua suunnitteluun. Minä yhdistän usein mustaa väreihin, tykkään kyllä mustavalkoisesta myös sellaisenaan, mutta en oikein osaa sitä käyttää. Kiitos Pizzicato!
PoistaIhania ompeluita siellä puuhasteltu! Kissa -kirjailu on tosi kaunis yksityiskohta, ja vieläpä tytön suunnittelema:) Niin soma laukkukin. Lupasin ystävälleni jo kauan aikaa sitten ommella pussukan, ja tuon mallinen pikkulaukku olisi aika näppärä:)
VastaaPoistaKiitos Villapipo! :)
PoistaIhana yksityiskohta tuo kissa! Ja pussukka on niin suloinen! Pitääkin laittaa malli muistiin, jos joskus innostuisi itsekin ompelemaan pussukan :)
VastaaPoistaKiitos Unelmallinen! :)
PoistaSuloinen mekko, kissa on niin sopiva kokonaisuuteen! Tytölläsi pysyy hyvin kynä kädessä, kun noin kauniin kissan sinulle malliksi taituroi. Pussukka on suloinen myöskin, tällaisia olisi ihana ommella. Mukavaa pääsiäistä!
VastaaPoistaMeillä tytöt ovat kyllä niin ahkeria piirtäjiä, ettei aina tiedä mitä sen kaiken tuotannn kanssa tekisi ;). Tosin huomaan, että koulun aloitus on sitä intoa vähentänyt, eikä piirtämiseen enää jakseta keskittyä samanlaisella huolellisuudella kuin ennen. Kiitos Hanna ja hyvää pääsiäistä sinullekin!
PoistaKaunis mekko, ja tuo kissa on ihan ylisöpö. Laukun malli on todella kiva, täytyy pistää mieleen.
VastaaPoistaIloista pääsiäistä!
Kiitos mAra ja hyvää pääsiäisen jatkoa! :)
PoistaIhana kokonaisuus tyttöselle! Hienot kirjailut ja yksityiskohdat. Mullakin on noita pitsivetoketjuja jemmassa pari kappaletta :)
VastaaPoistaKiitos Pirjo! :)
PoistaIhanaa pähkäilyä ja upea lopputulos. Mekko on kaunis ja tuo kirjonta kruunaa ja täydentää todella kivasti. Laukkuja ei ole koskaan tytöillä liikaa, joten nappiin meni sekin.
VastaaPoistaItseni kanssa samaisia pulmia, tosin kaavan kanssa. Lapselle kun omplee, on onnistumisprosentti paljon suurempi.
Kiitos Sanne-Maija! Lapsille on tosiaan paljon helpompi ommella, kun ei ole niitä kurveja ja muhkuroita joihin itselle tehdyt vaatteet pitäisi saada istumaan :). Eikä kangashävikkikään ole lapsella samaa luokkaa, jos sattuisikin tulemaan sutta ja sekundaa. Minä olen pyöritellyt monia kaavoja, kaikkea kivaa löytyisi, mutta pitäisi osata valita ne itselle sopivimmat. Pitää kai vain jostain aloittaa ja kokeilla, että saa jumin purettua!
Poista