Vuoden viimeistä päivää eletään ja on viime hetki postata jouluisia juttuja. Jotenkin tämä kuukausi huristi taas ohi sellaista vauhtia, ettei meinannut mukana pysyä. Tästä pajasta ei tänä jouluna montaa itse tehtyä pakettia lähtenyt. Kummipojalle sentään sain ommeltua Kesäriivalipaidan. Hurjan hauska kangas tämä! :)
Hiha- ja helmakäänteisiin testasin uuden ompelukoneeni valepeitetikkiä:
Ystäville, lasten opettajille ja hoitotädeille askarreltiin lautasliinarenkaita, teipein somistettuja tuikkukynttilöitä ja tulitikkurasioita sekä heijastinsudenkorentoja (ne lennähtivät uusiin koteihinsa ennen päivän valkenemista ja jäivät kuvaamatta, miten niin viimetipassa tehty?)
Haluankin näin yhteisesti kiittää teitä lukuisista joulukalentereista ja muista diy-postauksista, niiden ansiosta tänä vuonna nopeasti toteutettavista lahjaideoista oli suorastaan runsaudenpulaa. Kiitos! ♥
Meillä on ilmennyt kuvausteknisiä ongelmia - sen lisäksi että päivät ovat lyhyitä ja valoa vähän. Nämä alla olevat vaatteet on toista tonttulakkia ja boleroa lukuun ottamatta tehty nuoremmalle tyttöselle, mutta hän on nyt ilmoittanut, että yhtään kuvaa ei oteta. piste.
Onneksi isosisko ei ole kovin paljoa isompi ja saatiin jonniinlaiset räpsyt näistäkin ompeluksista otettua.
Eurokankaassa oli joulun alla laitettu pompulanauhat niin houkuttelevasti esille, että niitä tarttui mukaan parissa jouluisessa värissä. Ompelin pompulat tonttulakkien saumaan ja leggingsien lahkeensivuihin. Siilikangas on virhelähetys Noshilta, piti tulla muuta, mutta pakettiin olikin eksynyt tämä pala. Asiakaspalvelu toimi hyvin, oikea kangas tuli postissa ja sain pitää tämänkin, johon tyttö oli jo ehtinyt ihastua. Piristykseksi lisäsin hieman punaista. Napit on muuten ommeltu uudella koneella, ai että miten näppärää!
Isomman tytön neulebolero on viimein valmis. Se jäi pitkäksi aikaa odottamaan, kun lanka loppui boleron ollessa vain reunahuolitteluja vaille valmiina. Lopulta virkkasin reunoihin kiinteillä silmukoilla kierroksen Novitan Ipana-lankaa. Sävy on valkoisempi kuin merinolangassa, mutta ei noin pienenä määränä häiritse. Sisarkappaleenhan olette nähneet jo kesällä.
Mustavalkoisen naisten puuvillatunikasta kierrätetyn mekon ompelin jo syksyllä hautajaisiin, mutta sopi se hyvin jouluunkin. Elokuun lopulla eräs omaan ja lasteni arkeen tiiviisti kuulunut henkilö menehtyi äkillisesti, mikä järkytti ja kosketti syvästi meitä kaikkia.
Vain muutamaa päivää ennen onnettomuutta hän ihasteli tyttären pitsiliinalla somistettua farkkuhametta. Tuntui jotenkin sopivalta ommella pitsiliina tähänkin mekkoon.
Poika pukeutui neulosliiviin, jonka tein jo vuosi sitten toisia hautajaisia varten. Se jäi silloin postaamatta, joten tässä siitäkin kuva.
Nyt haluan toivottaa teille kaikille lukijoille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!
Perinteinen kollaasi kuluneesta vuodesta on tulossa heti kohta tulevan vuoden puolella...
