Ystävälle: Sydänsukat

Tämä on kamalan noloa...

On ystävähaasteen ensimmäinen päivä ja oma postausvuoroni, mutta joudun esittelemään keskeneräisen käsityön. 

Aina ei vaan osaa varautua kaikkeen, enkä minä todellakaan odottanut olevani kuumeessa viittä päivää. Kuvittelin vielä, että ainahan sitä neuloa jaksaa pikkuisen kuumeisenakin, mutta enpä vaan jaksanut. Oli pakko höllätä ja antaa itselleen lupa olla epätäydellinen. Kaikeksi onneksi itse ystävänpäivään on vielä monta päivää aikaa ja siihen ehdin viimeisen kärjenkin saada valmiiksi.

Ystävälleni ei koskaan kävisi näin. Hän olisi aloittanut työn niin hyvissä ajoin, ettei muutaman päivän viivästys olisi haitannut mitään. Tai todennäköisesti hän olisi jo alunperin ymmärtänyt olla osallistumatta aikaa vievään haasteeseen. Sillä hän on harkitseva ja järkevä aikuinen nainen. Hänen kotinsa on aina kuin sisustuslehdestä ja puutarha kukoistaa. Hän on aina ajoissa ja huoliteltu ja osaa varautua kaikkeen. Toisin kuin minä.

Se miksi valitsin tähän juuri hänet, johtuu siitä että meitä yhdistävät käsityöt. Niissäkin aivan erilaiset, kun minä teen pääasiassa vaatteita ommellen ja neuloen, hän askartelee kortteja sekä ompelee ja virkkaa sisustusesineitä. Olipa mikä tahansa merkkipäivä, hän tuo jotain itse tehtyä. Vaikka lahja olisikin kaupasta ostettu, on se kauniisti ja ajatuksella paketoitu. Halusin muistaa häntä nyt jollakin omin käsin tehdyllä.

Pelkään, että tämä blogi on muuttumassa kokonaan villasukkablogiksi, sillä jälleen tein yhdet sellaiset. ;) En vain voinut vastustaa Niina Laitisen Helmikuun kalenterisukkien ohjetta. Jo aikaa sitten päätin, että sellaiset teen nimenomaan ystävänpäivälahjaksi. Sitä paitsi tämä ystävä ei neulo sukkia itse ja uskoisin niiden siksi olevan toivotut.

Aioin ensin käyttää harmaata, kuten ohjeessa, mutta puhdas valkoinen tuntui sittenkin ylellisemmältä ja lahjaan paremmin sopivalta. Varsi on helppoa pitsineuletta, sellaista ihanaa jonka mallineuleen oppii hetkessä ulkoa. Muuten ihan perusperussukka seiskaveikasta.




Valmiiseen sukkaan kuitenkin pieni lisä, päälle silmukoita jäljitellen kirjailtu sydän. Värinä vaaleansininen, sillä sininen on ystävän lempiväri.




(Koska vaaleansininen on pastelliväri, osallistun tällä työllä myös Hommahuone-blogin helmikuun värihaasteeseen.)

Loppuun haluan vielä esitellä helpon ja hauskan ystävänpäiväkortti-idean, jonka lapset toteuttivat.
Valkoiselle korttipohjalle tytöt piirsivät kädettömän hahmon, jonka vartaloon tehtiin kaksi reikää. Rei'istä pujotettiin pätkä piippurassia käsiksi, joihin voi näppärästi kietaista namun tai muun pienen kivan esineen. Tuli söpöjä ❤.




Näiden myötä oikein hyvää laskiaistiistaita!

Villasukkarakkautta (Kirjaesittelyssä Rakas villasukka)

Minun on aina ollut jotenkin vaikea ymmärtää, että on olemassa ihmisryhmä, jonka intohimona on villasukkien neulominen. Koulussa se oli tylsintä puuhaa kässätunneilla, onnistuin aina tiputtelemaan silmukoita, en ikinä saanut valmiiksi kahta samanlaista sukkaa ja olin aavistuksen katkera muille luokan tytöille, joiden äidit kotona avustivat sukkien valmistumista. Minun äitini oli sitä mieltä, että itse on sukkansa tehtävä. Saan kai olla siihen tyytyväinen, sillä onnettomista lopputuloksista huolimatta moni asia on iskostunut syvälle selkärankaan ja löytyy sieltä hieman kutittelemalla vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Omaksi hämmästykseksenikin olen ehkä vihdoin päässyt hieman jyvälle villasukkaneulonnan ihanuudesta, ainakin tämän syys-talvikauden aikana olen neulonut useammat sukat kuin koskaan aikaisemmin samassa ajassa. Syynä on osittain tekniikkani kehittyminen, pystyn jo neulomaan kaksi samanlaista ja kokoista kappaletta sellaisella tahdilla, etten ehdi kyllästyä jo puolivälissä. Toinen syy ovat joka puoleltä silmiin osuvat ihanat mallit ja monenlaiset (minulle) uudet tekniikat, aina ei olekaan pakko tehdä niitä raidallisia perussukkia. Kolmantena upeat langat. Seiskaveikka on mainio luottolanka, mutta paljon paljon muutakin on tarjolla.

Kirjaesitelyyn otinkin tällä kertaa yhden sukkainspiraation lähteen, kirjan jonka nimi jo kertoo paljon:

Rakas villasukka (2014).

Kirja on tehty Suuri Käsityö-lehden 40-vuotisjuhlan kunniaksi ja siihen on koottu 40 villasukkamallia. Minä kuvittelin, että kaikki mallit olisivat aiemmin lehdessä julkaistuja, mutta johdantotekstin mukaan jopa 25 mallia on ennen julkaisemattomia.

Kirja on pehmeäkantinen ja ulkoasu on houkutteleva niin päältä kuin sisältä. Kuvat ovat kookkaita ja laadukkaita, kullekin mallille on varattu kokonainen aukeama. Mallien välissä on sukkiin liittyviä mietelauseita, jotka lisäävät kirjan sympaattista ilmettä. 

Heti alussa on lehdestäkin tuttu kuvallinen sisällysluettelo, josta kaikki mallit näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.

Malleihin on myös merkitty vaikeusaste silmukkasymbolein:

Kirjan lopusta löytyy kappale, jossa on ohjeet perussukan neulomiseen, lyhenteiden selitykset, taulukko siitä kuinka pitkä terä minkin kokoisissa sukissa kuuluu olla (mielestäni ihan loistava taulukko!) ja ohjeet sukan parsimiseen. Myös omille muistiinpanoille on jätetty tilaa.

Kirjaan koottujen mallien kirjo on laaja, selvästikin on haluttu kerätä yksiin kansiin mahdollisimman erilaisia ja osin aika erikoisiakin malleja. Vai mitä sanotte korkkarisukista, kantapohjattomista joogasukista tai nauhoin solmittavista sukista? Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Pääosassa ovat naisten sukat, mutta myös lapsille ja miehille löytyy malleja. Mallit ovat eri suunnittelijoilta ja toteutettu useiden eri valmistajien langoista. Yksi hyvä puoli kirjassa onkin se, että siitä löytynee sopiva malli lähes mille tahansa sukkalangalle.

Omassa mallityössäni lähtökohtana olikin juuri lanka, Lankamaailman alesta hankkimani Schoppel Wollen Crazy Zauberball. Lanka on fingering-vahvuista, ohuempaa kuin mistä koskaan aiemmin olen sukkia neulonut. Lähdin etsimään kirjasta suunnilleen samanvahvuiselle langalle sopivaa mallia. Nämä syysunelmasukat näyttivät mielestäni sopivan helpoilta. Siinä vaiheessa en ollut vielä huomannut tuota silmukkamerkintää, jonka mukaan malli oli osaavalle taitajalle sopiva...

Osoittautui, ettei malli ollut lainkaan niin helppo kuin kuvittelin. Koko projektin aikana en löytänyt minkäänlaista logiikkaa pitsikuviosta. En edes jaksanut laskea, kuinka moneen kertaan jouduin purkaa, kun silmukkamäärä ei enää täsmännytkään. Sisulla silti pakersin sukat loppuun asti. Olen ylpeä siitä, että sain neulotuksi sukat ohuesta langasta, mutta muuten lopputulos ei ole aivan toiveiden mukainen. Ensinnäkin sukista tuli liian leveät omaan makuuni. En myöskään pidä tylpästä kärjestä, joka pääteltiin silmukoiden.

Kantapää (en tiedä mikä tälle mallille on oikea nimi) on vahvistamaton. Se on hassun mallinen, kun sukka ei ole jalassa, mutta istuu yllättävän hyvin.

Halusin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja valitsin seuraavaksi Karamellisukat. Näihin sopi suoraan langaksi Novitan 7 veljestä. Kirjan ohje on aikuisten kokoon, mutta meillä oli enemmän tarvetta lapsen sukille. Niinpä otin mallista vain pitsineulekuvion, jonka sovitin lapsen sukkaan, ja neuloin loput ihan perussukan tapaan. Työ sujui joutuisasti, kun koko oli pieni, lanka edellistä paksumpaa ja mallineule selkeä. 

Oikein kivat sukat tuli näistä!

Minulla olisi pöydällä toinenkin villasukkakirja, jonka haluaisin teille esitellä, mutta saapa nähdä saanko sen upeilta (ja vaikeilta) näyttäviä malleja ikinä aikaiseksi. Yritän ainakin, sillä sukkien neulominen on oikeastaan aika ihanaa. ♥

Lämpöä

Pieni teehetki-blogissa on kuukauden teemana LÄMPÖ.

Mietin, olenko tässä kuussa postannut mitään lämpöistä. No tavallaan joo. Uudet yömekot ovat taatusti lämpimämmät, kuin vanhat liian pienet pyjamat. Mansikkapeitto lämmittää ja se sai alkunsa lämpöisistä muistoista. Operaatio Joulun lapsen taustalla on lämmin ajatus.

Päätin kuitenkin osallistua teemaan uudella postauksella, sillä sain tästä hyvän syyn postata jo syyskuussa tehdyt ja kuvatut sukat ja säärystimet.

Sateenkaarisäärystinten idea tuli Pizzicato-blogista, josta usein löytyy kivoja pieniä neuleprojekteja. Seiskaveikan sateenkaarivärin valmistus olikin jo lopetettu, mutta satuin löytämään vielä muutaman kerän ja hamstrasin ne tulevaisuuden varalle, sillä on tämä väriyhdistelmä vaan niin kiva.

Ensin sai pikkutyttö omansa ja pian sen jälkeen ekaluokkalainen hieman pidemmät. Ensin tehdyissä raidat ovat identtiset, toisissa iloisesti eri paria. Molemmat 2o2n-joustinneuletta.

Syksyn ensimmäiset sukat olivat vahvan violetit ja kuopuksen jalkoihin sopivat. Tuollaisen kierreneuleen löysin jostain pipo-ohjeesta ja täytyy sanoa, että se toimii kyllä paremmin neuleessa, jonka ympärysmitta on suurempi.

Näiden jälkeen on valmistunut vielä kahdet muutkin sukat, mutta ne säästän toiseen postaukseen.

Lämmintä marraskuun loppua teille kaikille!

(vaikka oikeasti toivoisin jo viilenevää...)

Onnea on ♥

Uusi neulostunika ja vadelmanpunaiset villasukat ♥. Olen niin ylpeä näistä sukista! Villasukkien neulominen itselle koko pitkän talven aikana ei ole minulle mikään itsestäänselvyys ja nämä sain jalkaan jo ennen ensilumia. :)

 

Jos sukkien neulominen on pitkällinen ja harras prosessi, tämä tunika oli kaikkea muuta. Hetken päähänpistossa saksittu ja surautettu. Palloneuloksesta piti tulla jotain ihan muuta, mutta sitten tuli idea, johon kangas ei ihan riittänytkään ja lopputuloksen näette tässä. 

Yläosaan hain mallia Ottobren Pigeon Grey-mekosta, loppu on summassa saksittua. Vino helma on huoliteltu näkyviin jätetyllä saumuriompeleella.

Takana on tuollainen tamppi aniliininvärisestä trikoosta, jonka väri ei ainakaan minun näytölläni toistu oikein.

 

Saman trikoon lopusta tein vielä tuubihuivin. Onpahan nyt pinkkiä päästä varpaisiin - ainakin melkein. :)

Palloneulos Majapuulta, trikoo Fabriinalta, sukkalanka Novitan 7 veljestä.

Lämmikettä

 

Nämä pipot lähtivät oikeastaan tupsuista, jotka ostin PaaPiilta ihan vain saadakseni tilaussumman yli seuraavan täyden kympin. Tytöistä tupsut olivat hauskat ja niin äiti huomasi lupaavansa tehdä niihin sopivat pipot.

Edellisen postauksen paidasta jäi yli piponkokoinen pala. Sitä somistamaan ompelin tuollaisen kivan heppaompelumerkin. Samoissa väreissä toiselle tytölle syntyi siksak-pipo. Vuoriksi laitoin ohutta kierrätettyä trikoota, jolloin pipoista tuli paksut ja lämpimät.

Kaava Baggy look (OD 4/12), johon tein hieman alkuperäistä leveämmän käänteen.

Hurjan hauskat pipot tuli, tykkään niin kovasti että mietin jo mistä kankaasta tekisin itselleni samanlaisen. :) 

Neulokset ja ompelumerkit hankittu Majapuulta.

Syksyn sukkasavottakin on aloitettu. Alkajaisiksi tytöille perussukkia joustinneulevarrella, isommat vaaleanpuna-harmaat Seiskaveikkaa ja pienemmät vihreät paksumpaa Isoveljeä. On muuten nopeat tehdä vitosen puikoilla, voin suositella niille joiden innostus ei tahdo riittää kahden sukan neulomiseen.

Mix and match

 

 

Tulkaa vaan rapakelit, vesisateet ja lätäköt! Ei me teitä säikytä.

 

 

Villasukille on taas tarvetta kumisaappaisiin varpaita lämmittämään. Mutta mikä kumma siinä on, etteivät koulupojan sukkaparit viihdy yhdessä? Yksi sukka löytyy penkin alta, toinen on potkaistu toiseen nurkkaan.

 

Mikä helpottaisi parin löytämistä? Monta samanlaista sukkaa? Ääh, aivan liin tylsää! Mutta kuka sanoi, että sukkien pitää olla samanlaisia?

 

 

 

Monta eri väristä, saman mallista perussukkaa. Keltainen ja vihreä valmiina, turkoosi puikoilla ja ainakin oranssi vielä tulossa. Mix and match!

 

 

ps. Hän ei fanita Robinia. ;)

Pieniä neuleita

Lisää neuleita Disney-nukeille. Kallisarvoista ompeluaikaa ei millään malttaisi käyttää nukenvaatteisiin, mutta näitä pieniä neuleita valmistuu melkein itsestään sohvalla istuessa. :)

Mekkoa neuloin keltaisella niin pitkään kuin lankaa riitti ja vaihdoin sitten valkoiseen. Ainaoikeinneuleella syntyi kiva hiuspanta ja somisteeksi löytyi keltaisia kukkanappeja. Pitäisikin nappivalikoimaa täydentää, kun näihin nukenvaatteisiin niitä on mukava ripotella.

 

 

 

Sukkia ja kynsikkäitäkin oli pakko kokeilla. Seiskaveikka oli tähän aika paksua, mutta eipähän palele. ;)

  

 

 

 

Pienet ovat nämäkin, menkööt siis samaan postaukseen. Perussukat kuopukselle, joka tykkää näistä väriraidoista. "Tininen, keetanen, punanen ja vihviä", hän jaksaa luetella.