Keinutaan (Kirjaesittelyssä PaaPiin kaavakirja lapsille)

Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo vastailmestyneen kotimaisen lastenvaatekirjan

PaaPiin kaavakirja lapsille.

Kirjan takana ovat PaaPiin Anniina Isokangas ja Paula Isopahkala. Kaikki kirjan mallit ovat Paulan käsialaa, Anniina taas on suunnitellut kirjassa esiintyvät kuosit. Anniina on myös ottanut kirjan valokuvat.

Kaavoja löytyy niin tytöille kuin pojillekin koossa 86-140. Lastenvaatteiden lisäksi kirjassa on ohjeet ja kaavat kahteen naisten mekkoon koossa 34-46.

Kirjassa on yhdeksän peruskaavaa:

- Paidat

- Tunikat

-Viuhkamekot

- Leggingsit

- Collegepaidat

- Housut

- Vauvan bodyt

- Aikuisten mekko

- Pipo

Malleista on lisäksi esitetty muunnelmia, jolloin on saatu aikaan 20 erilaista vaatetta. 

Ihan aluksi kirjasta tulee eräänlainen tuttuuden tunne, siinä on jotain samaa kuin suosituissa Mekkotehdas-kirjoissa. Tarkempi selailu osoittaa, että joitain yhtymäkohtia kyllä löytyy, mutta PaaPiin kirja on silti omanlaisensa.

Omannäköisekseen kirjan tekevät luonnollisesti etenkin tutut kuosit jotka vilisevät paitsi kirjan vaatteissa, myös muussa kuvituksessa. Lapsikin selasi kirjaa innoissaan ja bongaili sivuilta omista vaatteistaan tuttuja hahmoja :).

Minua ilahdutti suuresti läpi kirjan sen selkeys ja johdonmukaisuus. Alussa on kerrottu kirjan vaatteissa käytetyistä materiaaleista ja ompelussa tarvittavista välineistä sekä esitetty mittataulukot ja ohjeet kanttauksiin ja huolitteluihin. Sen jälkeen siirrytään ohjeisiin, jotka on jaettu yllä olevien peruskaavojen mukaisesti. 

Suosikkiaukeamani on tämä:

Siinä ovat piirroksina kaikki kirjan mallit ja alla sivunumero, jolta mallin ohje löytyy. Ikään kuin kuvallinen sisällysluettelo. 

Kuvista on myös helppo havaita, mihin peruskaavaan mikin malli perustuu. Kun siis on tehnyt esimerkiksi Vilja-tunikan, on samalla valmiina etu- ja takakappaleen kaavat myös Siirin ja Silmuun, tarvitaan enää vain Silmun hihakaava, joka hieman poikkeaa muista ja leikattuna on kaavat kolmeen eri tunikaan. Kätevää!

Kirjan lopussa on lisäksi valokuvallinen sisällysluettelo. Ihan kiva tämäkin, mutta kaaviokuvaluettelokin olisi hyvin riittänyt.

Jokaiselle mallille on varattu oma aukeama, josta löytyvät kaavakuvat ja ompeluohjeet, osa yksityiskohdista on esitetty myös kuvallisin ohjein.

Jokaisesta mallista on paljon valokuvia. Osa kuvista on kauniita tunnelmakuvia ja lapsia leikeissään, mutta runsaasta kuvituksesta selviävät hyvin myös vaatteiden mallit ja yksityiskohdat. 

Kirjan takakannessa on tasku, jossa on kaksi kaava-arkkia. Arkit ovat hyvän kokoisia ja tukevalle paperille värillisenä painettuja. Mielestäni niistä oli helppo löytää ja piirtää tarvittavat kaavat.

****

Minä sain kirjan postissa viime viikolla ja heti ensimmäisen vapaapäivän tullen oli päästävä malleja kokeilemaan. Meille on PaaPiilta kankaiden lisäksi kotiutunut pari valmistunikaa ja ne ovat olleet tykättyjä niin äidin kuin lapsenkin mielestä. Mitoitus oli näin ollen tuttu, enkä siksi käyttänyt kirjan mittataulukkoa, vaan valitsin suoraan lapsen käyttämän koon. Tyttö on mielestäni aika lailla normaalivartaloinen ja kaavojen mitoitus oli hänelle varsin sopiva. Mitään muutoksia mittoihin en ole tehnyt.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Vilja-taskutunika. 

Tässä mallissa on hyvin oivallettu taskupussin kaava, joka piirretään etukappaleen jatkeeksi ja taitetaan sitten taskuksi. Tunikan alaetukappale leikataan erikseen. Olen aina kokenut tällaiset lasten rakastamat jättitaskut jotenkin vaikeiksi kohdistaa ja saada suoraan, mutta tässä sitä ongelmaa ei ollut, vaan tasku asettui oikealle kohdalle melkein itsestään. Aion ehdottomasti käyttää tätä tyyliä jatkossakin ja muokata sen myös kirjan paitakaavaan sopivaksi.

Olen vuosien varrella kokeillut lukuisia leggingsien kaavoja, mutta vain harva niistä on ollut muokkaamatta hyvä. Siksipä halusin heti kokeilla, millainen tämän kirjan kaava olisi. Ei huono. Yläosaan jää jonkin verran väljyyttä, jota voisi seuraaviin kaventaa pois, mutta säärestä istuvuus on tällaisenaan täydellinen. Caprileggingseihin valitsisin ehkä suoraan numeroa pienemmän koon.

Mustavalkoisia on nyt kertynyt kaappiin (ks. vaikkapa edellinen postaus), joten tällä kertaa kaipasin väriä ja juuri sopiva sävy löytyikin PaaPiin uudesta auringonkeltaisesta trikoosta. Yksiväriset housut olisivat ehkä sellaisenaan olleet liian tylsät lapsen makuun, niinpä lisäsin lahkeensuuhun frillat.

Kuviotrikoota jäi vielä palanen, juuri sopivasti pipon verran. 

Olen tottunut leikkaamaan pipon yhtenä kappaleena, jolloin saumat tulevat vain taakse ja päälaelle. Siksi alkuun vähän kummastelin tätä kahdesta kappaleesta ommeltavaa mallia. Mutta eivät nuo sivusaumat sittenkään silmää häiritse. Tupsuja ompelin tällä kertaa kaksin kappalein sivusaumoihin, samaa iloista keltaisen sävyä kuin leggingsit. Tupsut, kuten kaikki postauksen kankaatkin, ovat PaaPiilta.

(Mikään maksettu mainos tämä ei kuitenkaan ole, vaan ihan omaa ihastustani kauniisiin väreihin ja kuoseihin)

Kenelle tämä kirja sitten parhaiten sopii?

Jos olet jo kokenut lastenvaatteiden ompelija ja omat lempikaavasi löytänyt, ei kirja ehkä tarjoa paljoakaan uutta. Mutta jos arvostat sitä että hyvät peruskaavat löytyvät samoista kansista, on tämä kiva lisä kirjahyllyyn.

Aloittelevalle ompelijalle sen sijaan suosittelisin lämpimästi, sillä tämä on selkein kaavakirja jonka olen nähnyt.

Mitenkäs olisi seuraavaksi PaaPiin kaavakirja aikuisille? Ostaisin :).

Kynnyksen yli

Hei  vaan, täällä ollaan!

Blogia ei ole kuopattu, vaikka ymmärrän hyvin jos niin luulitte. Edellisestä postauksesta on käsittämättämän pitkä aika, lähes puoli vuotta. Olen minä sinä aikana jonkin verran ommellut ja ehkä enemmänkin neulonut, vaikka kesän flow syksyn tullen hiipuikin. 

Kesällä ompelukoneeni olivat kotona keskellä kaikkea, siinä oli helppo käydä surauttamassa pari saumaa ihan vain ohimennen. Vaan siinä ne eivät tietenkään voineet loputtomiin olla ja kun sitten siirsin koneet takaisin ahtaaseen kodinhoitohuoneeseen, ei se enää samalla lailla houkutellutkaan ompelemaan. Alkoi syntyä pieniä neuleita: sukkia, pipoja, kaulureita, puikot ja lankakerä kun on niin helppo napata mukaan melkein mihin vaan.

Miksi ne eivät sitten koskaan päätyneet blogiin? Ehkä siksi, että neulomisen hitaan temmon vuoksi ehdin kyllästyä niihin, ennen kuin ne ehtivät edes valmiiksi. Ehkä siksi, että ne menivät käyttöön ennen kuin tuli kaunis ilma niiden kuvaamiseen? Tai siksi, etten muka millään ehtinyt niitä bloggaamaan? 

Ennen kaikkea siksi, että noiden kaikkien toteuduttua ja tauon pidentyessä onnistuin kasvattamaan niin korkean kynnyksen kirjoittamiseen, että palaaminen tuntui vaikealta, melkein ylivoimaiselta. 

"Eihän nämä perussukat ketään kiinnosta... Tämä kuosikin on jo ikivanha... Muut kokeilevat uutta ja minä aina vaan teen tätä samaa... Mitä muka näistäkin leggingseistä osaisin sanoa... En saa tässä pimeydessä edes kivoja kuvia..."

Mutta silti jotenkin kaipasin tätä. Kaiken sen tehdyn dokumentointia ja vuoropuhelua teidän muiden saman asian parissa viihtyvien kanssa (toivottavasti teistä jokunen on vielä siellä kuulolla ♥). Siksi kai olen täällä taas, perustunikoiden ja leggingsien sekä keskinkertaisten kuvieni kanssa. Kun en vain osaa ilmankaan olla.

Parin vuoden takaiseen postaustahtiin ei kai ole enää paluuta, mutta jos vaikka edes kerran kuussa jotain julkaisisin, omaan tahtiin ilman paineita. Siinä vaatimaton tavoitteeni tälle vuodelle, joka muuten on jo tämän blogin kahdeksas (huh huijaa, miten aika juoksee).

-----

Seuraavaksi muutama jo aikaa sitten valmistunut samistelusetti, ihan sitä tuttua peruskamaa kivoista kuoseista. Paitojen ja tunikoiden kaavat ovat samasta Ottobren numerosta (1/16): vanhemmista postauksista tuttu lemppari Gissa Vem vähän muokattuna sekä ylisuuri paita (en nyt löytänyt lehteä tähän hätään, että olisin voinut tarkistaa kaavan nimen). Jättipaidan kaavan valitsin siksi, että saisin tuon suuren kissakuvan mahtumaan kokonaan etukappaleelle. Leikattuna paidan näyttivät ihan kammottavilta kaavuilta, mutta puettuna ne ovat sittenkin tosi kivat ja ihan tyttöjen lempparit.

Kankaat PaaPiin Siiriä ja Myyryä sekä Virtasta, Mutturalla-blogin Annikan suunnittelemaa Milli Melonya sekä Kuosiverstaan ihanaista Aaltoa. PaaPiita tullaan täällä näkemään kohta lisääkin, sillä viime viikolla posti toi minullekin uutukaisen PaaPiin kaavakirjan. Sen malleja oli jo viikonloppuna päästävä vähän kokeilemaan.

Pirteää viikon alkua ja kuulemisiin!

Vielä hetken kesätunnelmissa

Jatkoa edelliseen postaukseen, lisää kesäisiä kuvia ja vaatteita. Vähän jo pitkiä lahkeitakin syksyä silmällä pitäen.

Tämän vuoden lasten Ottobre-lehdissä on ollut paljon hyviä kaavoja, joita olenkin ahkerasti hyödyntänyt. Yksi niistä on tämä Panda & X-Print (OD 3/16), joka on mukavan kapealinjainen ja lisää ilmettä saa käyttämällä sivukaitaleissa ja hihoissa eri kuoseja. Mainio Leena Rengon Raitilla-kangas on Pehemialta. Pikkusiskon paidassa hihat ovat PaaPiin Pebbles-trikoota, alempana olevaan isosiskon paitaan tein siitä vain sivukaitaleet.

Tulevalle eskarilaiselle halusin kokeilla jo muitakin housuja, kuin iänikuisia leggingsejä. Arrow-kaava (OD 1/16) näytti hyvältä ja kokeilin sitä Noshin farkkucollegesta. Hieman leveät ovat, mutta onneksi kelpaavat päälle. Takataskujen malli on hyvä, mutta etutaskut tuppaavat pullahtamaan ulos. Etulahkeeseen silitin vielä pienen pinkki-vihreän kukkakangasmerkin ja toisen takataskun reunassa on pala koristenauhaa, nämä yksityiskohdat vain eivät tässä kuvassa näy.

Isosisko sai samasta kankaasta housut Free Motion-kaavalla (OD 4/16). Laneilla eräs kanssaompelija teki sillä housut pienelle pojalleen ja innostuin kokeilemaan kaavaa suurimmassa koossa. Vähän epäilytti, huoliiko tyttö näitä ollenkaan, mutta hyvin kelpasi ja sopivat minusta aika kivasti tämän koulutytön tyyliin. Alempana toiset samalla kaavalla PaaPiin mintunvärisestä joustocollegesta tehdyt housut.

Kirpparilta ostin noin 150-senttisen paljettitopin ajatuksena pienentää se omalle tytölle sopivaksi. Lähempi tarkastelu kotona osoitti kuitenkin, että paidassa oli useita pienenpieniä viiltoreikiä ja kangas muutenkin oli aivan kieroa. Paljettiosa sentään oli ehjä. Muutin suunnitelmaa ja vanhaa paitaa mallina käyttäen leikkasin topista lyhyen etukappaleen ja toisen samanlaisen Noshin puuterinvärisestä trikoosta (tässä siis kaksi etukappaletta päällekkäin). Samasta trikoosta tuli myös takakappale ja kaitaleet. 

Vaikka kaapista löytyy monta minttua kangasta, eipä ollutkaan helppo löytää sopivaa yläosaa näihin housuihin, kaikissa sävy oli erilainen kuin tässä. Bloome Copenhagenin inkatrikoo kuitenkin sointui ja siitä tuli t-paita, vaikka olin sitä muuhun ajatellut. Paidan kaava on Suuren Käsityön kesällä ilmestyneestä numerosta, mutta en tiedä oliko vikaa kaavassa vai sen piirtäjässä, kun etu- ja takakappale eivät millään sopineet yhteen. Leikkasinkin sitten etukappaleen uusiksi takakappaleen mukaan. Sen seurauksena helma jäi liian lyhyeksi ja pelastin tilanteen kaksinkertaisella helmaröyhelöllä. Ei mikään kaikkein toimivin ratkaisu, mutta aivan käyttökelpoinen paita tästäkin tuli.

Koska tyttö on suuri kissojen ystävä, ompelin housujen valesepalukseen tämmöiset hauskat napit:

Edellisessä postauksessakin nähty Paperplane (OD 3/16) tässä alkuperäisessä muodossaan. En oikein tykkää noista hihoista ja siksi olenkin tehnyt myöhemmät versiot hihattomina. Laukun tyttö tilasi itselleen, kun olin tehnyt samalla Mekkotehtaan mallilla facebook-ryhmän ompeluvaihdossa pussukan pienelle tytölle. Limen (napissa ja vuorissa) ja pinkin yhdistelmä on lapsen itse valitsema. Mekon kangas on Ainolasta, pinkki puuvilla HH-kankaasta.

Verson Puodin värikäs Siskonpeti päätyi kesäleggareiksi, joista tässä toiset. Kaava joku vanha, en muista enää mikä. Tämä kuosi oli vain sattui olemaan enemmän äidin kuin lasten mieleen...

Lomareissulla kävimme Muumimaailmassa, jonne nuorimmainen lapsi on toivonut jo monena kesänä. Sää ei ollut kuvauksille kovin otollinen, sillä aamulla satoi vettä kaatamalla. Onneksi päivän mittaan sää kirkastui ja aurinkokin paistoi lopulta. Sateisessa säässä oli se hyvä puoli, että tungosta ei ollut ja hahmot viihtyivät pitkään muumitalon kuistilla sateensuojassa lapsia tapaamassa. Taisimme bongata kaikki paikalla olleet muumihahmot, jotka saivat kukin halauksen pieneltä ihailijalta :). 

PaaPiin lumpeenkukat olivat rakkautta ensi silmäyksellä. Tein ensin harmaasta mekon itselleni ja myöhemmin löysin palakorista tytöille vaaleanpunaista ja keltaista. Isomman tytön tunika Monarch-kaavalla (OD 3/16). Tosi nätti malli muuten, mutta helma niin lyhyt, että jätin siihen käänteen tekemättä ja huolittelin vain mustalla pitsillä.  

Pienemmällä Paperplane hihattomana ja tuplahelmalla, tämä on oma suosikkini. Kirpparilta löytynyt vyö on tytön lempiasuste. Molemmilla tytöillä Sporty Girl-leggingsit (OD 4/16), joiden kangas Royal-Tuotteelta.

Kenties kesän paras päivä?

Menossa koululaisten viimeinen lomapäivä, huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Syysvaatteet ovat tällä pajalla vielä pahasti vaiheessa, onneksi lyhyillä hihoilla ja huppareilla vielä tarkenee. 

Pikkuhiljaa sanotaan hyvästit kesälle ja otetaan syksy vastaan. Tuokoon se mukanaan paljon uutta ja innostavaa. Blogiin se tietää ainakin pitkiä hihoja, lämpöisiä kankaita, pehmeitä neuleita. Villalangat ja puikot ovat alkaneet taas kutsua puoleensa ja yhdet sukat ovatkin jo valmiina. Millaisia syyskäsitöitä sinulla on mielessä?

Keltainen toukokuu

Ajattelin aivan, että toukokuun värihaaste jäisi minulta kokonaan väliin. Keltainen on väri, jonka energiasta suuresti pidän, mutta joka voimallaan latistaa omat sävyni. Siksipä minun keltaiseni löytyvät vain villasukista ja kukkamaljakosta, eivät koskaan kasvojen lähelle tulevista vaatteista.

Sitten huomasin tehneeni jo aiemmin keväällä keltaisen tähtimekon ja laneilla valmistui toinen pisarainen - vaikka tehdessä en haastetta tullut ajatelleeksi. Lapsen iho on kaunis ja kuulas, sitä eivät vahvatkaan värit lannista, siispä tytöt nauttikoot tästä voimaväristä. Tykkään yhdistää keltaisen pinkkiin - mikä mahtava vitamiiniväripari!

Molemmat mekot on tehty samaa Ottobren Vemma Gis-kaavaa varioiden. Lyhythihainen on lähellä alkuperäistä, tähtimekossa taas helma on muokattu sivuilta pidemmäksi.

Pellot ja pientareet suorastaan huutavat kuukauden väriä. Pakkohan sitä oli pysähtyä yhden voikukkapellon laitaan ja päästää villivarsat kirmaamaan laitumelle.

Tällä postauksella osallistun sekä HommaHuoneen toukokuun värihaasteeseen että Sirpukan solmuissa-blogin Kutimet kotoa kauempana-kuvahaasteeseen.

Kankaat:

Tähti-flamè: Nosh

Virta-jersey: Verson Puoti

Pertsaa

Kuinka kauan ihmisellä voi mennä lapsen leggingsien ompeluun?

15 minuuttia, tiedän joidenkin paljon ompelevien vastaavan. Siihen minä en tule ikinä pystymään. Ihmettelen silti, miten sain käytettyä monta viikkoa tähän pinkkaan?!

Kätilön käsistä-blogin Johanna haastoi ompelemaan perusvaatteita helmikuussa ja minäkin into piukassa ilmoittauduin mukaan, sillä pitkäkoipi koululaisneiti kaipasi kipeästi uusia housuja. Vaikka hän nykyään tykkää käyttää myös farkkuja, ovat leggingsit meillä jokapäiväistä kulutustavaraa. Ne kun käyvät niin kouluun, kotiin kuin harrastuksiinkin. Ekaluokkalaiset kun vielä pomppivat ja jumppailevat muulloinkin kuin liikuntatunneilla, joustavat leggarit mukavasti niissäkin tilanteissa.

Pääsiäisen aikaan sain vihdoin viimein kuvattua tämän pinon ja sain antaa ne lapselle käyttöön. Oi ihanuutta, viidet uudet pöksyt helpottavat arkea kummasti! Kankaina kaapista löytyneitä paloja, niitä joissa pituutta oli riittävästi. Värit sellaisia, jotka sopivat yhteen monen jo olemassa olevan yläosan kanssa. Suosikeikseen tyttö ilmoitti keijumaiset digiprinttitrikoot, joiden lahkeita jouduin  pidentämään raitatrikoolla. Sillä vaikka hän ilmoittaa pitävänsä poikien tyylistä, ei ihastus tyttömäisiin kuoseihin ole mihinkään kadonnut. Olen ymmärtänyt että "poikien tyyli" tarkoittaa juurikin pertsaa, koulussa on hänen mielestään kiva käyttää mutkattomia vaatteita ja mekot voi säästää juhlatilaisuuksiin.

Mitä se pertsa sitten on? Tätä on monessa blogissa pohdittu, juurikin tämän haasteen tiimoilla ja minä jatkan hieman samaa tuumailua. Perusvaatehan voi olla melkein mitä vaan sellaista mitä arkena käytetään; paitaa, housua, mekkoa, hupparia. Näin ajatellen se sisältää lähes kaiken sen, mitä ompelen, sillä juuri arkivaatteillehan eniten on tarvetta. Mutta kun puhutaan pertsasta, käsitän minä sen unisex-mallisina paitoina, perusmallisina svetarihousuina ja leggingseinä. Sellaista mitä voi nopeasti sarjana suristella (tai no, nopeasti ja nopeasti...) takertumatta yksityiskohtiin.

Koska huomaan myös paidanhihojen merkillisesti lyhentyneen, ompelin arjenharmaan peruspaidan. Tyttö on tämän kankaan joskus itse Tuurin kyläkaupasta valinnut. Vaikka ei tämä paita edellisen pohjalta ehkä ihan pertsan määritelmään sovi, sillä kokeilin vaihteeksi satulahihaista paitaa ja korostin saumoja vielä shokkipinkeillä koristetikkauksilla. Paita on aika leveää mallia, mutta löytyypä siitä vielä kasvunvaraa pituussuunnassakin.






Olen ehkä huono äiti, enkä osaa kasvattaa lapsiani riittävän sukupuolineutraalisti, kun toiveista huolimatta tein vielä yhden tyttömäisen vaatteen. Ainolan pirteän punaisesta Polku-trikoosta syntyi selkeälinjainen tunika, jonka helmaa somistin brobyyrilla. Minusta tästä tuli oikein kiva kokonaisuus ja olihan se neitikin samaa mieltä ;).







Leppoisaa sunnuntain jatkoa! 


Kaavat:
Leggingsit: Slim Legs (OD 1/16)
Harmaa paita: Steampunk (OD 6/15)
Punainen tunika: Vemma Gis (OD 1/16)

Kankaat:
Ainola, Selia, Nosh, Käpynen, Majapuu, Tuurin kyläkauppa, Fabriina

Jotain sinistä

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet, sinisyyttää heijastaen.

Sininen, meidän suomalaisten kansallisväri. Sininen on minusta kaunis, lempeä, rauhallinen, harmoninen. Toisaalta tummansinisenä myös torjuva ja tylsä. Sininen on luottovärini. Monet sinisen sävyt sopivat vaalealle iholleni ja entäs sitten farkku, sehän sopii mihin vain! Varsinainen lempivärini sininen ei silti koskaan ole ollut, tosin turkoosi kuuluu suosikkeihini. Kuten monien muidenkin värien kohdalla, mieltymykseni siniseen vaihtelee vuodenajoittain. Vaalea sininen viehättää minua erityisesti näin tammikuussa ja toisaalta alkukesällä. Vahva denim taas kuuluu kesään ja alkusyksyyn.

Kun Hommahuone-blogin Sanne-Maija vuoden alussa avasi tammikuun värihaasteen, oli aikomukseni ommella sinistä itselleni. Ompelinkin, ja neuloin myös. Mutta kuten minulle usein käy, suunnitelmat alkoivat alkuun päästyään paisua ja laajeta. Yksi vaatekappale vaati rinnalleen toisen ja kolmannen. Saman asukokonaisuuden pohjalta sain kehiteltyä useamman postauksen aiheen. Yksi vaate on valmiina, toinen leikattuna, kolmas vaatisi lisämateriaalin tilauksen. Niin että loppujen lopuksi tämän haasteen käsittely hieman venähti ja minä jatkan sinisissä ajatuksissa helmikuulle.

Jotain sinistä kuitenkin ompelin vielä juuri ennen kuun loppua lapsille. Tytöillä on sinisiä vaatteita ennestään tosi vähän, pojalla jonkin verran, mutta ei sininen hänenkään kaapissaan mitenkään vallalla ole. En oikeastaan edes tiedä miksi näin, sininen sopii heillekin hyvin.

Viljamin puodin Metsän kauris-trikoosta ompelin mekon Ottobren Arctic Sun-kaavalla. Tuota kaavaa olen monet kerrat aiemminkin ollut aikeissa kokeilla, mutta nyt vasta sain ryhdyttyä ajatuksista tekoihin. Valmiin vaatteen mittasuhteet olivat kummalliset, se oli kamalan leveä ja lyhyt. Tytöt nauroivat ja ihmettelivät, miksi tein vauvan mekon ;). Puettuna se on minusta silti hauska ja soman tyttömäinen. Kangas ei riittänyt pitkiin hihoihin, joten kuviin oli puettava lyhyiden hihojen päälle bolero lämmikkeeksi.

Farkkujerseystä tehdyt housut löytyivät ufo-pinkasta ja päätin ommella ne haasteen tiimoilta valmiiksi. Keltaiset koristetikkaukset eivät varsinaisesti tämän yläosan kanssa sovi yhteen, mutta menkööt. Uudessa koneessa kun vaihtoehtoja riittää, niin pitää kokeilla joka vaatteeseen jotain uutta. Mekossa muuten pitkään välttelemäni kaksoisneulaommel, josta Pfaff suoriutui moitteettomasti :). Nyt vain testataan kestääkö tämä ommel myös käytössä.
Housukaava on Allt on Handarbete-lehdestä ja koko järkyttävän suuri. Näiden pitäisi olla leggingsit meidän pienemmän tytön koossa, mutta ovat noin väljät isosiskolla, jolla sentään on housujen alla vielä toiset leggarit!



Kangas vetää näköjään puoleensa kaikki pölyt ja kissankarvat, kuten kuvastakin huomaa :(.


Kettutunikassa ei ole kovinkaan paljon sinistä, mutta noiden huikean sinisten puiden ansiosta niputan tämänkin sinisten ompelusten joukkoon. Minulla on varmaan jokin hahmotusvaikeus sen suhteen paljonko tämän ikäisten tyttöjen vaatteisiin kangasta tarvitaan! Eipä ole ensimmäinen kerta kun joudun kikkailemaan palasista, sillä eihän 50 cm pala sellaisenaan millään riitä 120-senttiseen peruspaitaan. Ottobren ihanalla Autumn forest-kaavalla leikkelin tällaisen yhdistämällä vaatteeseen punaista pallotrikoota. Myös takana on samankorkuinen kaitale punaista. Näin koottuna kettukangas riitti pidennettäväksi tunikamittaan. Tykkään, että tuli oikein kiva ja raikas kouluvaate. :)

Nyt lähden huilailemaan, sillä jokin ärhäkänpuoleinen flunssapöpö on meille iskenyt ja kuume tuntuu taas nousevan. Sohvannurkka ja kuuma juotava kutsuu. Hyvää sunnuntain jatkoa ja pysykäähän te terveenä!

ps. Huomenna luvassa arvontaa...

Lakritsi

Kohta kaksi kuukautta meillä on majaillut tällainen hauska karvakuonolainen, kissaneiti nimeltä Lakritsi. Se on hurmannut koko perheen ja varsinkin lapset ovat innoissaan. Kaikeksi onneksi meille on sattunut varsin erikoislaatuinen yksilö, joka on kuin tehty lapsiperheen lemmikiksi. Sitä saa kanniskella sylissä ja työntää nukenvaunuissa, tämä kissa vain kehrää tyytyväisenä. Tokikaan se ei aina ole sillä tuulella ja silloin se saa olla omissa oloissaan.

Näin ollen voin vakuuttaa, ettei näissä tai missään myöhemmissäkään blogin kuvissa eläimiä ole kohdeltu kaltoin ja Lakritsi esiintyy kuvissa vapaaehtoisesti. :)

Kissanomistajilla pitää tietysti olla kissamaisia vaatteita. Tämä kangas on hankittu jo ennen kissaa, mutta nyt oli kaksin verroin syytä ottaa tämä ohut ja pehmoinen trikoo käsittelyyn. Isompi neiti sai siitä kevätpaidan, johon keveyttä tuovat pyöristetty helma ja vajaamittaiset hihat. Hihoissa on rypytys ja rypytyksen päässä pienet valkoiset kukkanapit, jotka eivär valitettavasti näissä kuvissa näy.

Ruudullinen laskoshame löytyi kirpparilta. Se on naisten hame, mutta sen verran pientä kokoa, että riitti kun pujotin vyötärölle kuminauhan. Hameessa oli takavyötäröllä valmiina nappi ja käytinkin napinläpikuminauhaa, jotta sain säädettävän vyötärönleveyden. Näin hameella on käyttöikää vuosiksi eteenpäin.  

Pikkusiskoa varten jäi vielä palanen kissatrikoota, mutta ensin hän bongasi kangaslaatikosta tämän ihanuuden. Kaikessa suloisuudessaan toki pienen neidin must have-kangas, mutta en ole aiemmin oikein osannut päättää mitä tästä tekisin. 

Siitä tuli peplum - olen tässä asiassa kovin jälkijunassa, sillä onhan näitä nähty jo pitkään ensin naistenlehdissä ja sittemmin lastenvaatteissakin. Tämä Ottobren kaava on kiva ja pääsee varmasti jatkossakin käyttöön.

Sellaisenaan tunika oli ihan kiva, mutta jotain tuntui puuttuvan, siinä ei ollut riittävästi prinsessaa. Helmaan brodyyria, vyötärölle pätkä nauhaa ja Tiimarin sydännappi - paljon parempi!

Näissä kuvissa ovat mukana myös ne edellisessä postauksessa mainitut säärystimet. Tehty Tiny owl knits-blogin ohjetta mukaillen, johon vinkin sain Pizzicato-blogista. Ihanat ovat ♥.

Kaavat:

Toucan ja Peplum (OD 1/15)

Kankaat:

Pehemia ja Verson Puoti