Keltainen toukokuu

Ajattelin aivan, että toukokuun värihaaste jäisi minulta kokonaan väliin. Keltainen on väri, jonka energiasta suuresti pidän, mutta joka voimallaan latistaa omat sävyni. Siksipä minun keltaiseni löytyvät vain villasukista ja kukkamaljakosta, eivät koskaan kasvojen lähelle tulevista vaatteista.

Sitten huomasin tehneeni jo aiemmin keväällä keltaisen tähtimekon ja laneilla valmistui toinen pisarainen - vaikka tehdessä en haastetta tullut ajatelleeksi. Lapsen iho on kaunis ja kuulas, sitä eivät vahvatkaan värit lannista, siispä tytöt nauttikoot tästä voimaväristä. Tykkään yhdistää keltaisen pinkkiin - mikä mahtava vitamiiniväripari!

Molemmat mekot on tehty samaa Ottobren Vemma Gis-kaavaa varioiden. Lyhythihainen on lähellä alkuperäistä, tähtimekossa taas helma on muokattu sivuilta pidemmäksi.

Pellot ja pientareet suorastaan huutavat kuukauden väriä. Pakkohan sitä oli pysähtyä yhden voikukkapellon laitaan ja päästää villivarsat kirmaamaan laitumelle.

Tällä postauksella osallistun sekä HommaHuoneen toukokuun värihaasteeseen että Sirpukan solmuissa-blogin Kutimet kotoa kauempana-kuvahaasteeseen.

Kankaat:

Tähti-flamè: Nosh

Virta-jersey: Verson Puoti

Kierrätysfarkkuiset kesäkassit

Huomenna on meidän nuorimmaisen viimeinen hoitopäivä. Sen jälkeen koittaa kesäloma ja syksyllä siirtyminen eskariin. Luvassa muutos koko perheen arkeen ja rutiineihin. 

Lähes kolme vuotta hän on saman ryhmiksen katon alla saanut varttua ja oppia uutta. Pienestä hiljaisesta tytöstä on kasvanut topakka tättähäärä. Eskariin meno ei häntä liiemmin jännitä, koulu on ryhmiksen kanssa samassa pihapiirissä ja niin koululaiset kuin opetkin ovat jo tulleet tutuiksi. 

Tänä aikana ovat hoitotädit ehtineet vaihtua useampaankin kertaan. Näitä nykyisiä, ihania ja auttavaisia, on kuitenkin nyt aika kiittää ja muistaa. Ompelin heille farkunlahkeista kesäkassit, pitsiliinoin somistetut, kukkasilla vuoratut.

Sisäpuolelle tein puuvillatilkuista nimikointinauhat ompelukoneeni fontteja ja koristeompeleita hyödyntäen.

Kasseihin kukkia - pinkkejä tietenkin - sekä suklaata, näin tuleva eskarilainen valitsi. :)

Tällä postauksella osallistun (viimetipassa) VillaNannan kierrätysmateriaalihaasteeseen.

Toukokuun haaste: Murphyn laki + haasteen kooste

Tiedättehän? Jos kaikki voi mennä pieleen, se menee pieleen. Niin kävi tässä kevään viimeisessä haasteessa.

Tällä kertaa halusin ommella itselleni. Kotelomekko on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, niinpä ajattelin viimein totetuttaa sellaisen kesän juhliin. Löysin kauniin vedenvärisen kankaan ja hyvän näköisen kaavan. Sen jälkeen kaikki menikin sitten pieleen.

Ei tullut kevään kauneinta juhlamekkoa. Ensinnäkin kangasvalinta oli väärä. Vartalonmyötäinen asu olisi kaivannut tukevamman kankaan. Tämä paljasti jokaisen kurtun ja muhkuran ja kankaan himmeä kiilto sitä vielä korosti. Sopivan sävyistä vetoketjua ei löytynyt ja liian vaalea erottui ikävästi yksivärisestä pinnasta. Kaiken kukkuraksi kun sain yläosan istuvaksi, en enää onnistunutkaan muokkaamaan hihoja siihen sopivaksi. Ihan kamala siitä tuli! Ufokasaan lensi tuo kolttu. Onneksi kangas sentään oli edullista.

Päädyin ottamaan malliksi vanhan mekkoni, sellaisen lempparin joka -öh- oli jo hieman pesuissa kutistunut... Siitä tein kaavat, lisäsin väljyyksiä ja leikkelin uuden mekon kierrätyskankaasta. Tämähän olisi pitänyt tajuta heti, tuli kerralla sopiva!

Mekko on hihaton ja liian vilpoinen vielä näille keleille. Olen neuletakkien suurkuluttaja ja tein nyt yhden sellaisen lisää. Vähän reilun kokoinen tuli, mutta muuten ihan kiva. Neuletakin kanssa mekosta tulee vähemmän juhlava, sekin sopii moneen tilanteeseen. Tänään tässä asussa on juhlittu pojan kuorokauden päättäjäisiä ja käyty konsertissa.

Vielä minä jonain päivänä sen kotelomekonkin teen, mutta ajan kanssa. Paljon on minulla vielä opettelemista, että siinä onnistun.

Kaiken lisäksi tämä viikko on ollut ehkä kiireisin ikinä. Pahoittelut, etten ole ehtinyt edes kommentoimaan teidän muiden haastetöitä. Jokaista olen kyllä puhelimella käynyt kurkkimassa ja tulen vielä myöhemmin ihan kunnolla vierailulle. Upeita vaatteita olette tehneet. Tässä niistä kaikista vielä kooste:

Leipoen ja neuloen-blogin punainen juhlamekko:

Ihan Ihanan aikuisen naisen juhlamekko:

Hanna Mi:n kierrätyskankaista toteutettu pojan juhla-asu:

Oranssia-blogin suloiset virkatut pipot:

Unelmallisen joka tilanteen kaunis mekko:

Ja Vaateviidakon sifonkitakki:

Lämmin kiitos teille kaikille tähän ja aiempiin haasteisiin osallistuneille!


Lopuksi on vielä aika julkistaa haasteisiin osallistuneiden kesken arvotun palkinnon voittaja. Tällä kertaa onnettaren suosikki oli Unelmallinen. Paljon onnea!
Lähetätkö minulle yhteystietosi, niin laitan kässäaiheisen yllärin tulemaan :).

Toukokuun haaste: Kevään kaunein / komein asu

Kevät on kulunut vauhdilla ja vaikka toukokuun haaste tuntui tammikuussa niin kovin kaukaiselta, on se nyt täällä. On aika loihtia kevään kauneimpia ja komeimpia asuja!

Juhlakausi on aluillaan, saammeko nähdä upeita mekkoja tai herrasmiesten tyylikkäitä asuja? Vai kenties jotain arkea kaunistavaa? Pian se selviää.

Jälleen kerran mukana on joukko taitavia käsitöiden osaajia, jotka esittelevät haastetyönsä omissa blogeissaan alla olevan aikataulun mukaisesti:

19.5.2016 IhanIhana sekä Leipoen ja neuloen
20.5.2016 Oranssia sekä Hanna Mi
21.5.2016 Vaateviidakko sekä Unelmallinen
22.5.2016 Vaapula + koostepostaus

Linkit postauksiin tulevat myös tämän sivun alareunaan, josta haastetta on helpo seurata.

Koska kyseessä on kevään haasteista viimeinen, arvon sunnuntaina kaikkien osallistujien kesken käsityöaiheisen yllätyspalkinnon ja voittaja julkistetaan koostepostauksen yhteydessä.

Tervetuloa seuraamaan pukukavalkadia!

An InLinkz Link-up

Eläimellistä menoa-haasteen kooste

Hyvää sunnuntain myöhäisiltaa! 

Kevät etenee hurjaa vauhtia ja jo kolmas haaste on saatu onnellisesti päätökseen. Osallistujia ei ollut montaa, mutta niin vain saatiin menoon mukaan niin kissoja, lintuja, perhosia, kaloja kuin peurojakin. Kiitos kaikille mukana olleille persoonallisista ja oivaltavista haastetöistä!

Tässä kaikki työt vielä kertauksena ja tuttuun tapaan linkki suoraan postaukseen:

Kakarat-blogin kissankorvapaidat

(näistä en valitettavasti saanut kuvaa tähän lisättyä)

Hanna Mi:n kauniit hiljaiset linnut:

Pikku Akan Tilkkuvakan valtava unikaverikalavonkale:

Vaateviidakon eläinkuosiset kimono ja paita:

Unelmallisen veikeä pöllötunika:

ja Vaapulan perhosmekko:

Seuraava haaste onkin sitten jo kevään viimeinen ja siinä pääsemme ihastelemaan kevään kauneimpia ja komeimpia asuja. Tuskin maltan odottaa! :)

Tähän viimeiseen haasteeseen olisi vielä paikkoja vapaana, joten jos vaikkapa itse olet vielä juhlamekkoa vailla, tartupa toimeen ja osallistu samalla haasteeseen! Heti toukokuun haasteen jälkeen arvotaan myös käsityöaiheinen yllätyspalkinto keväthaasteiden osallistujien kesken. Ilmoittautua voi kommentteihin tai sähköpostilla: vaapulavot(at)gmail.com.

Lisätietoja haasteesta täällä (klik).

Eläimellistä menoa: Kevään ensi perhoset

Perhoset eivät suinkaan tulleet ensimmäisenä mieleen huhtikuun haasteen aiheesta. Mutta kai se on tämä kevät, joka saa mielen keveäksi ja ajatukset liihottelemaan, vaikka vielä ei ihan oikeita perhosia ole ainakaan näillä leveysasteilla päästy näkemään.

Sitä paitsi puuvillaisten mekkojen ompelu on vaan niin ihanaa. Niin, että kun maaliskuussa koulutyttö sai kissamekon, olihan tulevalle eskarilaisellekin tehtävä omansa.

Valtavan kauniin vintageperhos-puuvillan ostin talvella Tuurista. Kankaassa on itsellenikin sopivat haaleat harmaan, beigen ja sinisen sävyt, mutta ostaessa en huomioinut kankaan kapeutta, eikä tuosta palasesta minulle olisi saanut minkäänlaista vaatetta. Tytär taas ei näin haaleasta värityksestä innostunut, mutta mieli muuttui kun lupasin silittää mekkoon kimmeltävän sateenkaariperhosen. Perhonen on silitysmerkki, joka on tilattu Nova Melinan ihanasta Karuselli-puodista.

Kerrankin kaikki tarvikkeet löytyivät valmiina kotoa, mielin määrin haalean vaaleansinistä pitsiä, juuri sopivasti kaksi hailakansinistä kukkanappia, pätkä ohutta valkoista satiininauhaa. Kaavana käytin Mekkotehtaan Riineä, joka on ikisuosikkini, mutta ensimmäistä kertaa käytin tätä hihavariaatiota.

Odotan muuten ihan innoissani kesällä ilmestyvää koulutyttöjen mekkotehdas-kirjaa, isompi tyttö kun juuri tulee 128-kokoon, josta uuden kirjan mallit alkavat. Siihen asti pitää yrittää tehdä vielä lisää mekkosia tästä pienten tyttöjen kirjasta, sillä tulossahan on tietenkin pitkä ja kuuma kesä, eikös? (ainakin tässä vaiheessa voi niin haaveilla)

Uhmasimme kylmyyttä ja kävimme kuvaaamassa mekon läheisen järven rannalla. Olikin todella pikaiset kuvat, räps räps ja äkkiä huppari takaisin päälle! 

Tähän aikaan järvi on kaunis ja rauhallinen, jäälle ei enää uskalla, mutta uimakeleihinkin on vielä aikaa. Aika hassua muuten, ettei koskaan aiemmin olla täällä blogikuvia otettu.

 Tälläkin postauksella osallistun Sirpukan solmuissa-blogin kuvahaasteeseen.

Huhtikuun haaste: Eläimellistä menoa

On huhtikuu ja huomenna alkaa kevään haasteiden kolmas osa. Tällä kertaa on luvassa eläimellistä menoa kuuden osallistujan voimin. Pian nähdään kuinka vallattomaksi se yltyy! :)

Postauksia alkaa ilmestyä tämän tekstin alle seuraavan aikataulun mukaisesti:

12.4.2016 Vaapula
13.4.2016 Kakarat sekä Hanna Mi
14.4.2016 Pikku Akan Tilkkuvakka
15.4.2016 Vaateviidakko sekä Unelmallinen
16.4.2016 Koostepostaus


Sen pidemmittä pulinoitta hyvää yötä ja huomiseen!


EDIT: Elleivät kuvakkeet näy suoraan tässä sivun alareunassa, klikkaa alla olevaa linkkiä, niin ne avautuvat uudelle sivulle.

An InLinkz Link-up

Kotipihaa kauemmas

Lähdin mukaan Sirpukan solmuissa-blogin haasteeseen, jossa tavoitteena on saada bloggaajat laajentamaan kuvausympäristöään omien kotinurkkien ulkopuolelle.

Minä otan blogikuvia todella harvoin sisällä, ihan siitä syystä että ulkona luonnonvalossa kuvien laatu on huomattavasti parempi. Talviaikaan olen jämähtänyt kuvaamaan pääasiassa omalle terassille ja kyllähän tuo sama vihreä seinä alkaa jo hieman kyllästyttää.. ;).

Mielenkiintoisten kuvaustaustojen löytäminen ei ole aina kovin helppoa. Lähtipä kotipihasta mihin suuntaan tahansa, tulee vastaan metsää, vähän peltoa ja taas lisää metsää. On siis lähdettävä varta vasten kuvaamaan, jos taustaksi tahtoo jotain uutta. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty kovin kauas ja kuvauspaikkana sai toimia lähistöllä sijaitseva iso kivi. Lasten mielestä kaikki vähänkin erilainen on jännää ja vaikka paikka ei tämän kummoisempi ollut, saatiin kivellä aikaan monenlaiset näytökset (suurin osa kuvista tosin jäi sensuurin kouriin...)





Minä pidän kivistä paljon. Harmaa kivi, mitä suurempi ja sammaloituneempi, sen parempi. Nuorin lapsi jakaa kanssani kivi-ihastuksen. Hänen mielestään parhaat kivet ovat pieniä ja valkoisia. Olenkin lukemattomia kertoja saanut häneltä ulkoilutuliaisina pieniä sieviä kiviä, se on aika herttaista :)

Lasten talvilomalla kävimme yhdessä tyttöjen kanssa Paapiin uudella työhuoneella. Vanhaan työhuoneeseen verrattuna siellä onkin hyvät tilat ja jopa pieni myymälä. Kannattaa piipahtaa katsomassa, jos olet liikkeellä Kokkolan seudulla. Myynnissä oli valmiiksi leikattuja kangaspaloja ja tietenkin tytöt halusivat valita sieltä omat suosikkinsa. Nuorempi tyttö rakastui päätä pahkaa tähän Myyry rokkaa-kankaaseen. Minä en ollut niin kovin innostunut tästä kuosista, mutta kohta 6-vuotias jääräpää oli asiasta täysin varma: tästä kankaasta tehdään mekko! (Myönnettäköön, että olen sittemmin alkanut lämmetä tälle väriyhdistelmälle.)

Tytär antoi ohjeet mekkoon: ylhäältä paitamainen, vyötäröltä lähtien poimutettu helma, hihoihin resorit ja helmaan käänne. Metrin palasta riittikin hyvin kaiken tämän toteuttamiseen ja uusi lempimekko on valmis. Kaavapohjana tässä oli Ottobren Peplum, mutta siitä tosiaan vain miehusta ja hihojen yläosa, loppu on itse sovellettu.

Loppupaloista syntyi vielä trikoopipo, jonka vuoritin pinkillä trikoolla, tietenkin!

Ensi viikolla onkin sitten luvassa eläimellistä menoa huhtikuun haasteen merkeissä. Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja kuulemisiin!


EDIT: huomasin, että tuo minttuhan on vihreää, joka on Hommahuoneen kuukauden väri. Osallistunpa siis tällä mekolla ja pipolla myös siihen haasteeseen!

Mustavalkoista-haasteen kooste

Ei onnistunut kuvien lisäys tabletilla, joten haasteen kooste tulee nyt tässä, hieman myöhässä.

Mustavalkoisuus oli monelle osallistujalle helppoa, toisille taas hiukan haastavaa.  Tällä kertaa haasteeseen tehtiin pääasiassa vaatteita, niin naisille kuin lapsillekin. Asennetta, naisellisuutta, geometriaa, kiinnostavia kuoseja, leikkisyyttä, lasten taidetta, väriä yhdistettynä mustavalkoiseen. Muun muassa niitä löytyy haastetöistä. Käykääpä katsomassa tarkemmin osallistujien blogeista (klikkaa tekstiä kuvan päällä):

mAran pällötunika ja muut setit lapselle:




Vaateviidakon naisellinen mekko ja huivi:




Pizzicaton kierrätyskankaista tehty paita lapsen piirustuksella:




Unelmallisen raitamekko ja -leggingsit:

Kakarat-blogin sitteri uusi päällinen:

Hanna Mi:n rock-henkinen asu pojalle:

Sekä minun tytölle tekemäni kissamekko ja sydänlaukku:

Seuraavan haasteen pariin päästäänkin jo parin viikon kuluttua. Silloin luvassa eläimellistä menoa. Pysykäähän kuulolla!

Minä jatkan pääsiäisen viettoa lasten kanssa puuhastellen, ulkoillen, ehkä vähän kyläillenkin. Toivottavasti jää myös hetki istahtaa ompelukoneen ääreen, ennen kuin arki taas koittaa. Eilen meillä oli touhukas lankalauantai, täällä pohjanmaalla kun siihen kuuluvat pikkutrullien kierrokset ja pääsiäiskokot. Meidän trullit saivat tänä vuonna uudet toiveittensa mukaiset asut, niihin palaan ehkä jo huomenissa.

Oikein hyvää pääsiäissunnuntaita teille kaikille! 

Mustavalkoista: Kissamekko ja sydänlaukku

Onnistuinpa vahingossa laittamaan itselleni pahan haasteen. Enhän minä ole yhtään mustavalkoinen. En vaatteiltani, en mieleltäni. Kaikki harmaan sävyt ja räiskyvät värit ovat paljon enemmän minua.

Haasteita miettiessäni taisin ajatella itselleni jotain kotelomekkotyyppistä ratkaisua, joka ei tuntunutkaan enää niin hyvältä ajatukselta. Mitä enemmän olen miettinyt omaa pukeutumistani, sitä enemmän olen mennyt sen suhteen jumiin, sillä seurauksella etten ole ommellut itselleni yhtään mitään, vaikka juuri toisinpäin piti käydä! Siitä olen kuitenkin varma, että mikään musta minulle ei sovi. Valkoinen paremmin, mutta ei sekään ole oikein minun värini.

Niinpä en meinannut millään saada kiinni tästä haasteesta. Kunnes aloin miettiä kaikkia mustavalkoisia kankaitani ja muistin vuosia jemmatun Marimekko-puuvillan. Tulisiko siitä kevättakki? No ei tullut, ei tuntunutkaan takkikankaalta. Mutta mekko maaliskuun synttäritytölle, sellainen siitä tuli.

Malli löytyi Ottobren kesänumerosta 3/13. Tykkään kovasti kaavasta, tällä pitää tekaista lisää mekkoja ennen kesää. Hauskana lisänä kaavassa ovat sivusaumaan upotetut taskut, jotka tuovat heti paljon rennomman vaikutelman.

Vielä pari pulmaa oli ratkaistava. Ensinnäkin kankaassa ei ole yhtään valkoista, vaikka toisin muistelin. Toisekseen, ellei musta ole minun lempivärini, ei se ole sitä myöskään tyttärelle. Jotain piti siis keksiä, että mekko sekä täyttäisi oman haasteeni vaatimukset että kelpaisi lapselle päälle useammin kuin kerran. Tuli mieleen kirjonta. Valkoista mustalle, siinä se! Selailin valmiita malleja ja piirtelin itse, mutta mikään ei vain tuntunut sopivalta. Sitten ymmärsin ojentaa paperin lapselle ja pyytää piirtämään jotain. Paperille syntyi kissa, jonka sitten parhaan taitoni mukaan yritin jäljentää kankaalle ompelukoneella ja langalla. Suu ja nenä on käsin kirjottu, niin pieniä en uskaltanut koneella yrittää. Lapset löysivät minikokoiset tähtinapit silmiksi ja ompelukoneen ommelvalikoimasta rusetin kisun häntään. Siinä vaiheessa olin jo toivottomasti lipsunut mustavalkoisuudesta ja kirjoin sekä rusetin että sydämen nappien sävyisellä pinkillä. 

Taakse tein halkion sijaan vetoketjuhalkion, että sain sinne vähän lisää valkoista.

Mekon kanssa käytettäväksi tein vielä olkalaukun Mekkotehtaan ohjeella. Tässä laukussa on suloinen malli. Olen tehnyt näitä lahjaksi, mutta nyt ensi kertaa omalle lapselle. Ja katsokaas, onnistuin käyttämään vain mustaa ja valkoista, jes! Tai no, vuorissa on kyllä vaaleanpunaista kierrätetyn tyynyliinan muodossa, mutta ei kerrota kellekään...

Koska Hommahuoneen kuukauden väriteemana sattuu myös olemaan mustavalkoinen, osallistun tällä postauksellani myös siihen haasteeseen.

Huomenna haastevuorossa ovatkin Handmade by mAra ja Vaateviidakko, jännittävää nähdä mitä he ovat tehneet :).

Maaliskuun haaste: Mustavalkoista

Mustaa valkoisella, valkoista mustalla. Musta ja valkoinen, äärimmäiset vastakohdat. Jyrkkää, mutta myös klassista ja tyylikästä.

Maaliskuun haaste alkaa. Viikon aikana näemme miten mustavalkoisena osallistujamme aiheen näkevät.

Tämän postauksen alle tulevat päivittäin linkit osallistujien omissa blogeissa julkaistaviin haastepostauksiin. Osallistujat ja heidän julkaisupäivänsä ovat seuraavat:

22.3. Vaapula
23.3. mARa sekä Vaateviidakko
24.3. Pizzicato sekä Unelmallinen
25.3. Kakarat sekä Hanna Mi
26.3. Koostepostaus

Tervetuloa mukaan!

An InLinkz Link-up