Uudet asut pikku trulleille

Uusille trulleiluvaatteille oli tänä pääsiäisenä tarvetta, sillä vanhat hameet ja viitat olivat jo jääneet lyhyiksi. Toisaalta vaatimuksetkin olivat vuoden aikana muuttuneet. Vanhempi ilmoitti pukeutuvansa kissaksi ja nuorempi pupuksi. Jälkimmäinen tosin muutti myöhemmin mieltään ja tahtoi sittenkin olla noita.

Käsityölehdissä on näkynyt eläinhaalareiden kaavoja, mutta huppari tuntui käytännöllisemmältä ratkaisulta. Kaavana tässä on Ottobren (1/15) Block stripes. Muuten tein aika lailla kaavan mukaan, mutta hupun kaavan leikkasin kahteen osaan, jotta sain saumaan upotettua kissan korvat. Valitsin hieman reilun koon ja vuoritin hupparin kokonaan Käpysen pinkillä sydäntrikoolla, jotta asu olisi vähän lämpimämpi. Päällinen on velouria, samoin kuin pinkit aplikaatiot. Vähän harmitti, ettei kaapista löytynyt harmaata tms. vaaleaa velouria, tuo pinkki kun tuntui aika räiskyvältä.

Tämä asu on kovin hätäisesti kasaan kyhätty, viimeistelyyn ei juuri ollut aikaa ja niinpä hupparista löytyy useampikin kohta, joka ei ainakaan nurjalta kestä tarkempaa syynäystä. Rooliasuna kuitenkin toimi ihan mainosti. Tulipa samalla palautettua mieleen huppariompelun ongelmakohtia, ehkä osaan välttää niitä kun alan käyttövaatteita tekemään. Arkihuppareillekin nimittäin olisi tässä huushollissa tilausta.

Pienemmälle trullille siis sittenkin noita-asu, mutta siihen sainkin tarkat ohjeet. Mustaa piti olla ja viitta ehdottomasti. Sen verran sain myönnyteltyä, että harmaa toppatakki kelpuutettiin osaksi asua. HH-kankaasta löytyi juuri sopivat kankaat. Hameeksi valmista röyhelökangasta, johon ompelin vain taakse sauman ja vyötärölle resorin, voisiko helpompaa olla! Viitan tein mustasta pitsistä, jonka kanttasin satiinivinonauhalla. Viitan yläosan poimutin ja ompelin sitten siihenkin kantiksi ja solmimisnauhoiksi samaa vinonauhaa. Viitta ei ommellessa näyttänyt oikein miltään, mutta kevätauringossa pitsin kuviot pääsivät oikeuksiinsa.

Samalla kauppareissulla osui silmiin myös hauskaa onnenlanttinauhaa, jonka kiinnitin vyöksi noidalle. Hattu on Tokmannilta, sitä tuunattiin vain solmimisnauhoilla, jotta hattu ei lentelisi tuulen mukana. Kahvipusseista punottu kassi on äitini jo muutama vuosi sitten tekemä.

Koska emme olleet paikalla vastaanottamassa muita vierailevia pääsiäisnoitia, jätimme portaille korin johon laitoimme namupusseja trulleja varten. Taittelin pussukat tavallisesta tulostuspaperista ja tytöt koristelivat ne piirroksin ja tarroin. 

Onpa ollut mukava viettää muutama vapaapäivä. Monenlaista on ehditty tekemään ja olen saanut muutamia keskeneräisiä ompeluitakin valmiiksi ja kuvattua. Ihan peruspertsaa vain, mutta tarpeeseen. Niistä lisää myöhemmin tällä viikolla. Nyt lähden katselemaan, mitä teidän muiden blogeihin kuuluu :).

Rakas farkku: Farkkuhameeni mun

Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä haasteeseen jotain vanhoista farkuista kierrätettyä. Mutta kun näin Eurokankaassa upeaa indigovärjättyä joustofarkkua, en voinut vastustaa kiusausta ommella jotain itselleni. Nämä kuvat haalistavat väriä huomattavasti. Todellisuudessa väri on tumma farkunsininen, joka tietysti pesuissa hieman haalistuu.

Muutenkin omaa garderobia pitäisi kohentaa, mutta miten siinä aina käykin niin, että omat tarpeet tulee lykättyä ompelulistan viimeiseksi. Lasten vaatteet käyvät pieniksi, kun taas omat mahtuvat sentään päälle, vaikka muuten jo kyllästyttäisivät.

Kaava tässä on hyvin yksinkertainen, etu- ja takakappale poikkeavat toisistaan vain vähän. Molemmilla kappaleilla on muotolaskokset ja vyötärö on huoliteltu muotokaitaleella. Sivusaumaan ompelin vetoketjun.

Jotain omaleimaista saadakseni tein hameeseen kukkakuvion alikeompelulla. Aluskangas on samaa farkkua, nurja puoli päällepäin käännettynä. Kuvion piirtelin suoraan tukikankaalle. Siitä ei tullut ihan priima, mutta alikeompelu tekniikkana on sen verran hauska, ettei varmasti jää yhteen kokeiluun.

Tällä vaatimattomalla hamosellani osallistun oman blogini farkkuhaasteeseen. Tästä viikon eteenpäin jokaisena päivänä yksi haasteeseen osallistuva julkaisee blogissaan oman farkkutyönsä. Haastetta pääset parhaiten seuraamaan edellisen postauksen linkeistä.

Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille!

Kaava: 

Burda 8/15, hieman muokattuna

Joustofarkku: 

Eurokangas

Oranssia ekaluokkalaiselle

Tämä postaus sai alkunsa siitä, että halusin isommalle tytölle jakun keltaisen jätskimekon seuraksi. Sellaisen tein. Vaan kuinkas siinä sitten taas kävikään niin, että että asiat johtivat toiseen ja valmistui vähän muutakin kuin pelkkä jakku...

Molemmat tämän postauksen yläosat on tehty keväällä Suuressa Käsityölehdessä julkaistulla Noshin peruspaitakaavalla, olen vain tehnyt leikkausvaiheessa hieman omia muokkauksia. Hyvä kaava, jota varmasti tulee käytettyä jatkossakin. Reilua kokoa kylläkin, käytin 120 cm lapselle 116 cm leveyttä ja 116/122 cm pituutta, mutta kasvunvaraa jäi edelleen molempiin suuntiin. Muistaakseni kaavaan oli piirretty vain joka toinen koko, mutta niiden välistä piirrellen saa tarvittaessa puuttuvan koon.

Yksivärinen jakku kaipasi jotain jujua. Sellaisia ovat selän kookas tekstiaplikointi samasta svetarineuloksesta kuin takki sekä keltainen pitsivetoketju. Aplikaatio on tikattu reunoista keltaisella langalla. Tähän vaatteeseen tuli aloittelijamainen moka, sillä eihän tuo pitsivetska ole kokonaan aukeava! En kuitenkaan halunnut enää suunnitelmia muuttaa kun sen huomasin, vaan tästä tuli nyt pään yli vedettävä malli.

Naapurikunnassa järjestetään kesäisin pienet kylämarkkinat, joilla on tavanomaisten markkina-artikkelien lisäksi myynnissä mm. paikallisia käsitöitä. Eräässä pöydässä muuan virkkauksen harrastaja myi tekemiään pitsiliinoja. Tarjolla oli monen kokoisia liinoja, joista suurimmat olivat todella hienoja, mutta minua kiinnostivat eniten edulliset pikkuliinat, joita hän kertoi virkkaavansa jämälangoista. Ostin pinkan erivärisiä liinoja, joista oranssi pääsi koristamaan vanhoista farkuista tehtyä hametta.

Materiaalina käytetyt farkut olivat hyvin kapealahkeiset, eikä lahje sellaisenaan olisi riittänyt hameen leveyteen. Leikkelin lahkeesta poikkisuuntaan hameen sivukaitaleet, jotka samalla tuovat mukavasti ilmettä. Taskut asettelin tarkoituksella hieman eri korkeudelle, sillä eivät nuo kierrätysfarkkupalasetkaan viimeisen päälle symmetrisiä ole.

Hameesta tuli omasta mielestäni tosi kiva, voisinpa haluta itsellenikin samanlaisen. :)

Pitkähihaisia peruspaitoja aina tarvitaan, kun vanhoille on käynyt se joka kesäinen kutistuminen. Tämä pitkään marinoitu norsukangas valikoitui paitaan tietenkin oranssin värinsä vuoksi. On se kyllä suloista muutenkin. :) Ihan peruspertsaa piti tulla, mutta en malttanut olla lisäämättä röyhelöitä olalle. Samaa keltaraitatrikoota käytin pääntien kanttauksessa.

Oranssista joustocollegesta jäi reilun 20 cm levyinen suikale. Leikelläkö tilkuiksi vai keksisikö sille vielä muuta käyttöä? Kokeilin leikata suikaleesta säärystimet ja ihan hauskathan niistä tuli. Toimii hyvin myös nilkkoihin rytättynä, vähän kuin takavuosien aerobicsukat. ;) Tiimarin sydännapeista viimeiset keltaiset kiinnitin somisteeksi.

Tässä kuvassa vilahtaa hameenhelman alta hämärästi myös huolitteluun käytetty vinonauha. Paksujen saumojen vuoksi hameen päärmääminen olisi ollut tuskaa, eikä pelkästä käänteestäkään olisi tullut siisti kun saumurissa ei ollut farkunvärisiä lankoja. Niinpä ompelin helmaan vinonauhan ja käänsin sen nurjalle alavaraksi. Tähän ei sentään oranssia löytynyt, mutta turkoosi ajaa asiansa.

Vielä löytyi ufopinosta yhdet leggingsit, jotka sopivat hyvin collegejakun väriin. Tämä ilahdutti minua kovasti, sillä aurinkokangas tuntui alun perin virheostokselta omituisen sävynsä vuoksi.

Tehtailin tällä samalla leggarikaavalla ison pinon housuja joskus kevättalvella. Blogiin ne eivät koskaan ole päätyneet, mutta löysin keväisen kuvan yksistä silloin tehdyistä. Nämä mustavalkoiset ovatkin olleet siitä satsista kaikkein mieleisimmät ja eniten käytetyt.

Liian kuuma on syysvaatteiden esittelyyn. Sukkikset ja jakku saivatkin kyytiä kun kuvat oli otettu.
Vihdoin ihana aurinko! ♥


Kaavat:
Collegejakku ja paita: Noshin paitakaava (SK 5-6/15), omin muokkauksin
Hame: ilman kaavaa tehty
Leggingsit: Funny Legs (OD 1/15)

Kankaat:
Oranssi jc ja norsutrikoo: Nosh Organics
Paiste- ja Virta-jc: Verson Puoti

Tuulinen päivä

Eipä se lämpöaalto vieläkään tänne ole löytänyt, vaikka kuinka lupailevat. Meidän oli tarkoitus lähteä viikonlopuksi mökille, mutta taitaapa jäädä menemättä, niin koleaa on tuuli ollut. Eilen pidettiin kuopuksen kanssa pieni kuvaustuokio. Ainakin puolet kuvista meni hylkyyn jo sen vuoksi, että niissä saparot viuhuivat viimassa ja mallin suu oli vääntynyt irvistykseen kylmyydessä.

Näissä vaatteissa ei ole mitään kovin kummallista. Oli tarkoitus julkaista nämä vasta myöhemmin toisen setin kanssa, mutta kun kaikesta huolimatta muistikortille tallentui aika monta kivaa otosta, postaan nämä nyt erikseen, ihan vaikka alkavan viikonlopun kunniaksi. :)

Pehmeää, huoletonta, leikkiin sopivaa, värikästä. Sellaista kaivattiin syksyyn kun nuorimmainen palasi kesälomalta hoitopaikkaan. Tyttömäistä myös, sillä tämä hienohelma on vannoutunut mekkojen, hameiden ja sukkahousujen ystävä. Minä niin tahtoisin tehdä hänelle edes yhdet svetarihousut, mutta en saa! En tiedä kuinka hän selviytyy pitkän talven yli paleltumatta. Mutta toistaiseksi (melkein) vielä tarkenee.

Paita on tehty samalla kaavalla kuin aiempi hedelmämekko, lyhensin vain helmaa kankaan riittävyyden mukaan, kavensinkin hieman ja jätin taskut pois. Helma on kantattu resorilla, sillä paita on hivenen A-linjainen ja ajattelin että se puettaisiin hameen päälle. Tytär on eri mieltä ja sulloo paidan helman hameen alle. No, toimii kummin vain.

Hame on paksua pehmeää velouria. Kaavaa en tähän tarvinut, leikkasin kaksi vain hieman alaspäin levenevää palasta ja ompelin sivusaumoista kiinni. Helmaan käänne ja vyötärölle resori. Superhelppoa ja neiti tykkää!

Mukavaa (ja vähemmän tuulista) viikonloppua teille kaikille!

Kaavat:

Paita: Free Stars (OD 1/15)

Hame: oma

Kankaat:

Siksak-velour: Metsola

Paitakankaan ostopaikkaa en muista enää

Makiaa

Hei vaan pitkästä aikaa!

Viiden viikon kesäloma on takana ja pikkuhiljaa olen totutellut taas arkeen.

Heti loman aluksi lähdin esikoisen ja hänen harrastusporukkansa kanssa "konserttikiertueelle" Keski-Eurooppaan. Ennen rajaa suljin nettiyhteyden ja palautin sen vasta puolentoista viikon päästä palattuamme Suomen kamaralle. Se oli varsin tehokas irtiotto töihin ja muutenkin kotimaan menoon. Kunnon vieroituksen jälkeen onnistuin pysyttelemään loppulomankin irti virtuaalitodellisuudesta. Tästä johtuen olen täysin ulkona myös blogimaailman viime viikkojen tapahtumista, mutta nytpähän on ainakin kertynyt luettavaa!

Kovin paljoa en ole kesällä ommellut. Jotain sentään ja keväisiä töitäkin pitäisi muistikortilta penkoa, siltä osin kun niitä on tullut kuvattua. Tässä alkajaisiksi heinäkuun tuotoksia.


"Maista, maista mansikkaa,
sitä ei voi vastustaa."

Jotenkin nostalginen on tämä Mussukoiden mansikkakangas. Se vie ajatukset lapsuuden kesiin, jolloin kesälomat vielä olivat pidempiä ja aurinko paistoi aina (ainakin omissa muistoissa). ;)

Tänä kesänä ei ole hihattomille mekoille paljon ollut käyttöä, mutta halusin tähän nyt kokeilla Heilt spesiell og jubel-kirjan taskumekon kaavaa. Puetaan sitten vaikka pitkähihaista alle ja otetaan kesämuistot mukaan syksyyn.

Tässä mekossa riitti kantattavaa, kuten useissa tuon kirjan malleissa. Vain vyötäröltä jätin resorikantin pois. Helmaresori saisi kai olla hieman pidempi, kun se nyt tuppaa pussittamaan.




Näpsäkkäät minihameet ovat nousseet varsinkin meidän nuoremman neidin suosioon (ihan mukavaa vaihtelua mekoille), sellaisia pyydettiin tästäkin kankaasta. Hameita on kaksi samanlaista, molemmille siskoksille, mutta toinen oli kuvaushetkellä pesussa.

Sen olen valitettavasti jo huomannut, että kissatalouteen joustofrotee ei ole paras mahdollinen materiaali . Kynnet kun tarttuvat hetkästi kankaan lenkkeihin ja kiskovat langat rumasti esiin. :(




"Haukkaa, haukkaa hedelmää,
omenaa tai päärynää."

Väkisinkin ajatukset alkavat siirtyä syksyyn ja pitkähihaisiin/lahkeisiin kaavoihin. Ikuisuus sitten hankittu hedelmätrikoon palanen päätyi pilviin yhdistettynä pikkutytön taskulliseksi arkimekoksi. Tästä vaatteesta tuli ensimmäisenä yöppärifiilis, mutta vaikkapa farkkuleggingseihin yhdistettynä saa ihan pirteän kokonaisuuden.

Tulossa jatkossa ainakin kevään rooliasuja, kesämekkosia, muutamia reissuun itselle ja pojalle tehtyjä  vaatteita ja tietysti koululaisten joka syksyinen vaatekaapin päivitys.

Tapaamisiin!


Kaavat:
Mansikkamekko: Heilt spesiell og jubel
Mansikkahame: oma
Hedelmämekko: Free Stars (OD 1/15)

Kankaat:
Mansikka-jf: Mussukat / Viivi ja Vilpertti
Hedelmätrikoo: kangashamstereista

Pilvitrikoo: ostopaikka unohtunut jo

Lakritsi

Kohta kaksi kuukautta meillä on majaillut tällainen hauska karvakuonolainen, kissaneiti nimeltä Lakritsi. Se on hurmannut koko perheen ja varsinkin lapset ovat innoissaan. Kaikeksi onneksi meille on sattunut varsin erikoislaatuinen yksilö, joka on kuin tehty lapsiperheen lemmikiksi. Sitä saa kanniskella sylissä ja työntää nukenvaunuissa, tämä kissa vain kehrää tyytyväisenä. Tokikaan se ei aina ole sillä tuulella ja silloin se saa olla omissa oloissaan.

Näin ollen voin vakuuttaa, ettei näissä tai missään myöhemmissäkään blogin kuvissa eläimiä ole kohdeltu kaltoin ja Lakritsi esiintyy kuvissa vapaaehtoisesti. :)

Kissanomistajilla pitää tietysti olla kissamaisia vaatteita. Tämä kangas on hankittu jo ennen kissaa, mutta nyt oli kaksin verroin syytä ottaa tämä ohut ja pehmoinen trikoo käsittelyyn. Isompi neiti sai siitä kevätpaidan, johon keveyttä tuovat pyöristetty helma ja vajaamittaiset hihat. Hihoissa on rypytys ja rypytyksen päässä pienet valkoiset kukkanapit, jotka eivär valitettavasti näissä kuvissa näy.

Ruudullinen laskoshame löytyi kirpparilta. Se on naisten hame, mutta sen verran pientä kokoa, että riitti kun pujotin vyötärölle kuminauhan. Hameessa oli takavyötäröllä valmiina nappi ja käytinkin napinläpikuminauhaa, jotta sain säädettävän vyötärönleveyden. Näin hameella on käyttöikää vuosiksi eteenpäin.  

Pikkusiskoa varten jäi vielä palanen kissatrikoota, mutta ensin hän bongasi kangaslaatikosta tämän ihanuuden. Kaikessa suloisuudessaan toki pienen neidin must have-kangas, mutta en ole aiemmin oikein osannut päättää mitä tästä tekisin. 

Siitä tuli peplum - olen tässä asiassa kovin jälkijunassa, sillä onhan näitä nähty jo pitkään ensin naistenlehdissä ja sittemmin lastenvaatteissakin. Tämä Ottobren kaava on kiva ja pääsee varmasti jatkossakin käyttöön.

Sellaisenaan tunika oli ihan kiva, mutta jotain tuntui puuttuvan, siinä ei ollut riittävästi prinsessaa. Helmaan brodyyria, vyötärölle pätkä nauhaa ja Tiimarin sydännappi - paljon parempi!

Näissä kuvissa ovat mukana myös ne edellisessä postauksessa mainitut säärystimet. Tehty Tiny owl knits-blogin ohjetta mukaillen, johon vinkin sain Pizzicato-blogista. Ihanat ovat ♥.

Kaavat:

Toucan ja Peplum (OD 1/15)

Kankaat:

Pehemia ja Verson Puoti

Balettiin

Syksyllä, kun tytöt aloittivat baletin, ompelin puvut uuteen harrastukseen. Jumppapuvun kaava löytyi jostain vanhasta SK:sta ja Eurokankaasta kävin kyselemässä sopivia kankaita. Ensimmäinen asu valmistuikin vaaleanpunaisesta liukaspintaisesta jumppapukutrikoosta. En oikein pitänyt kankaasta, tekokuituisena se takertuu käsiin ja pintaan tulee herkästi langannousuja. Pikkusiskon puvun teinkin tutusta puuvillaelastaanista. Toimii ihan yhtä hyvin ja tuntuu miellyttävämmältä.

Oikeasti tunneilla kuuluu käyttää yhteinäistä valkoista asua, mutta näillä päästiin alkuun ja toimivat varapukuina, sillä pukukoodi ei ainakaan näillä pienillä ole ollut kovin tiukka. Näitä on ehditty pitää paljon ennen kuin viimein sain kuvattua, näköjään on jo tussiakin tullut pintaan...

Pikkuruiset merinojakut olivat pikainen tarveompelus, sillä salissa tulee herkästi vilu hihattomalla jumppiksella. Kaavan piirsin trikoopaidan avulla. Pääntielle ja helmaan tikkasin framilonia, käänsin nurjalle ja siksakkasin kiinni. Kietaisuosat on ommeltu kiinni sivusaumoihin, ettei ole naruja häiritsemässä tanssimista. Näppärää ja lämmintä.

Huomasin, että lukijoita on viime aikoina tullut muutama lisää. Lämpimästi tervetuloa!

Tämä on blogin 300. postaus ja vuosipäiväkin kolkuttelee nurkan takana. Olisi kai syytä järjestää arvonta pitkästä aikaa. Vaan mitä arpoisin? Pää lyö nyt ihan tyhjää.

Sanokaapa te! :)

Viime vuoden viimeisiä

En voi sanoa että viimeiset, sillä loppuvuonna jäi paljon sekalaisia ompeluksia kuvaamatta ja postaamatta. Jossain vaiheessa tulossa siis lisääkin, ehkä. Näitä tonttuisimpia en kuitenkaan enää viitsi jemmata, kun loppiainenkin jo meni.

 Satubalettilaiset esittivät joulunäytöksessä lumiukkotanssin ja esiintyjät tarvisivat rekvisiitaksi valkoiset napilliset paidat ja kaulahuivit. Paidat olisivat oikeastaan saaneet olla pidemmät ja paitulimaiset, mutta ajattelin tällaisilla hivenen pyöreähelmaisilla olevan enemmän jatkokäyttöä.

Huivit neuloin paksuista langoista joustinneuleena. Pinkkiin meni yksi kerä Isovelilankaa, keltainen on jäännöslankaa jostain aiemmin tehdystä neuleesta. Esitykseen huivit sidottiin varmuuden vuoksi kunnon solmulle, etteivät karkaisi tanssin pyörteissä. :)

Tytöt pitivät kovasti nappipaidoistaan ja myöhemmin ne saivatkin seurakseen hameet - mistäpä muusta kuin nappikuosista. Hameet ovat polvimittaiset ja vuoritettu pussiin ommellen, näin ne ovat talvikäytössä vähän lämpimämmät.

Tämä joulu oli siitä poikkeuksellinen, että meiltä ei lähtenyt yhtäkään itse tehtyä lahjaa. Joulun alla sen sijaan oli koulun ja kuoron myyjäiset, joihin kakkujen leivonnan lisäksi ompelin tonttulakkeja ja neuloin parit lasten villasukat. Maailmalle lähteneistä ei jäänyt kuvia muistoksi, mutta näissä kuvissa muutama kotiin jäänyt hiippalakki. Pitkä punainen velourlakki mahtuu omaankin päähäni, muut tein lasten koossa.

Tämän haukipaidan tein jo syksyllä, mutta jostain syystä poika ei ole sitä sen vertaa pukenut päälleen, että olisi saatu kuvattua. Tykkäsi kyllä kovastikin, kun viimein sai sen ylleen. Tämä kuosi on niin upea (ja toisaalta sävyiltään vähän vaikeasti yhdistettävä), että halusin pitää mallin hyvin pelkistettynä. Paidassa on koko etukappaleen levyinen huomaamaton putkilotasku, kuvassa taskunsuun valkoinen trikoo hieman pilkistää.

Kankaan lopusta sai vielä pipon, joka on vuoritettu trikoolla.

Meillä on viimeisen viikon ajan kärsitty jatkuvista sähkökatkoista, pahimmillaan lähes kaksi vuorokautta yhteen menoon. Koska ei ompelukone, netti eikä juuri mikään muukaan toimi ilman sähköä, on tämä hieman häirinnyt harrastelua. Kankaita vähän yritin leikellä ja puikkoja kilkutella, mutta niissäkin on omat haasteensa kynttilänvalossa... Toivoakseni nyt pahimmat ongemat ovat ohitse ja jotain uuttakin täältä pian taas valmistuu. Nyt kuitenkin ulos nauttimaan tuosta valtaisasta lumen määrästä! :)

Hauskaa viikonloppua!

Kaavat:

Nappipaidat: OD  6/14 muokattuna

Pojan paita: Linear (OD 4/13) muokattuna

Tonttulakit ja hameet leikelty ilman kaavaa

Kankaat:

Velourit: Ompelun ihanuus

Valkoinen trikoo: Nappinja

Nappi-jc: Veson puoti

Hauki-trikoo: Pehemia

Harmaa pilkkutrikoo: HH-kangas

Oman aikansa lapset

 Aika huvittavaa, millaista innostusta Pitkät piuhat herätti meidän isommissa lapsissa.

"Vähänkö siisti kangas! Kato, tuossa on mun puhelimen laturi!"

"Ja kato, tuossa mun!"

"Joo, se on Nokian. Ja tuo sopii iPhoneen."

"Äiti, tee mulle tästä huppari."

"Mulle kans!"

Tilasin kankaan esikoiselle, jolle kadoksissa olevat laturit ja sotkeutuneet kuulokejohdot ovat arkipäivää, mutta näköjään eskarilainenkin kokee jo piuhaviidakon omakseen. 

Lapset, joiden on vaikea ymmärtää, että kun äiti ja isä olivat heidän ikäisiään, puhelinta ei voinut kuljettaa mukana taskussa. Tai että puhelimen piristessä ei voinut tietää kuka soittaa. Heidän tulevat lapsensa tuskin enää ymmärtävät, mihin on tarvittu moinen määrä johtoja. 

Upeasti ajan hengessä tämä kuosi!

Joustocollege taas on tämän päivän materiaali ja nämäkin vaatteet ovat kaikki jc:sta tehtyjä. Melkoista vaihtelua vain on kankaiden vahvuuksissa: piuhat ovat ohutta kuin trikoo, raidallinen paksua ja pehmeää, yksivärinen musta taas niiden välistä sileää ja napakkaa. 

Mutta että 80 cm palasta kaksi hupparia? Mahdoton tehtävä. Ei tullut yhtään hupparia, mutta sentään jotakin molemmille. 

Poika sai paidan mustilla hihoilla ja kun kangas ei riittänyt huppuun, tein korkean kauluksen, jonka sisään pujotin kuminauhaa. Kaulus olisi saanut olla hieman pienempi, mutta menköön nyt näin. Kaavassa oli sivutaskut, huomaamattomat ja tosi helppotekoiset. Ommeltuani vain muistin, että juuri tällaisia poika inhoaa kaupan housuissa, ne kun lipsahtavat yhtä helposti niin taka- kuin etukappaleenkin puolelle. Ompelin sitten taskupussit muutamalla pistolla kiinni helmaresorin saumavaroihin, niin pysyvät paikallaan, eivätkä myöskään pääse pullahtamaan esiin helmakaitaleen alta.

Kesän lopulla kysyin pojalta, millaisia housuja hän tahtoisi kouluun. Vastaus oli farkkuja. Nyt kun muutama viikko on kulunut, huomaan svetarihousujen pitäneen edelleen pintansa. Kuinkas muuten, kun kaikki välitunnit potkitaan palloa. Housuvarasto kaipaa täydennystä, ehjiä / siistejä / sopivan kokoisia löytyy enää kovin vähän. Tässä ensimmäiset tuotokset. Muistin pojan sanoneen näitä shortsien taskuja hienoiksi ja päätin tehdä hänellekin vastaavat, mutta pehmeämpänä versiona resorikaitaleella. Taskunsuusta pilkistävät tähdet. Leikkasin ensin myös sivukaitaleet tähtitrikoosta, mutta se ajatus tyrmättiin välittömästi ja kaitaleet vaihtuivat mustiin. "Housujen pitää olla yksiväriset. Etkö sä, äiti, osaa tehdä yhtään vaatetta kokonaan samasta kankaasta?" Juu myönnetään, olen siinä aika huono...

Eipä sitten tullut otettua yhtään kunnon kuvaa näistä housuista. Ihan perusmallia ovat, resorit vyötäröllä ja lahkeissa. Mustaa, mustaa, mustaa.

Lisää palapeliä, joka sai pojan ensin hermostumaan, mutta lopulta kuitenkin tykkäämään tästäkin kokoonpanosta. Kirpparilta löysin miesten Peak Performance-paidan. Koko ei ollut meille kenellekään sopiva, mutta ajattelin esikoisen tykkäävän printistä. Leikkasin paidasta etu- ja takakappaleen. Hihoihin käytin uutta harmaata trikoota, jonka sävy ei ollut aivan sama kuin paidassa, mutta minusta se ei niin haittaa kun soppaan sekoitti vielä kolmatta erisävyistä harmaata. :) Kirppispaidan kehno laatu vain alkoi harmittaa ommellessa, paljon paremman olisi saanut kokonaan uusista kankaista tehden.

Huups, pikkuisen taisin tässä paidassa liiotella hihanmittaa....

Tytölle riitti piuhoja pikkuisen hameen verran. Helmakäänteeseenkään ei ollut varaa ja kanttasin helman resorilla. Ylimääräisiä saumavaroja en leikannut pois vaan kiepautin ne kantin sisään, niin että reunuksesta tuli pullea ja painava.

Paidan kaava on syksyn Season Looksista. Mitoitus on väljä, kuten aiemmin tekemissäni SL:n leggingseissäkin. Piirsin yhtä kokoa pienemmän kaavan, mutta siltikään tyttö ei meinannut hyväksyä tätä liian leveänä. Minä halusin säilyttää rentoa collegetyyliä, mutta tytär ei voi sietää pussittavia hihoja. Kelpasi tämä sitten kuitenkin, kun hiharesoritkin oli saatu paikoilleen. Etukappaleen tyttöset on leikattu Verson Puodin Maijat-jc:sta ja aplikoitu ihan vaan suoraompeleella reunoista tikaten. Aika hauska paita tuli, hieman vaihtelua ainaisten trikoopaitojen rinnalle.

Kuvat ovat mitä ovat, ilta jo hämärsi ennen kuin ehdittiin kuvaamaan.

Hrrr, tänä aamuna oli jo niin koleaa että kohta kai täytyy kaivaa villat ja kalsarikaavat esiin. Sitä ennen on kuitenkin ommeltava ainakin pari mekkoa vielä.

Pirteää alkanutta viikkoa kaikille täällä vieraileville! :)

Kaavat:
Tiedot tulossa myöhemmin

Kankaat:
Maijat ja Pitkät piuhat: Verson Puoti
Musta jc ja tähtitrikoo: Fabriina
Harmaa trikoo: Royal-tuote
Resorit sieltä täältä