Toukokuun haaste: Murphyn laki + haasteen kooste

Tiedättehän? Jos kaikki voi mennä pieleen, se menee pieleen. Niin kävi tässä kevään viimeisessä haasteessa.

Tällä kertaa halusin ommella itselleni. Kotelomekko on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, niinpä ajattelin viimein totetuttaa sellaisen kesän juhliin. Löysin kauniin vedenvärisen kankaan ja hyvän näköisen kaavan. Sen jälkeen kaikki menikin sitten pieleen.

Ei tullut kevään kauneinta juhlamekkoa. Ensinnäkin kangasvalinta oli väärä. Vartalonmyötäinen asu olisi kaivannut tukevamman kankaan. Tämä paljasti jokaisen kurtun ja muhkuran ja kankaan himmeä kiilto sitä vielä korosti. Sopivan sävyistä vetoketjua ei löytynyt ja liian vaalea erottui ikävästi yksivärisestä pinnasta. Kaiken kukkuraksi kun sain yläosan istuvaksi, en enää onnistunutkaan muokkaamaan hihoja siihen sopivaksi. Ihan kamala siitä tuli! Ufokasaan lensi tuo kolttu. Onneksi kangas sentään oli edullista.

Päädyin ottamaan malliksi vanhan mekkoni, sellaisen lempparin joka -öh- oli jo hieman pesuissa kutistunut... Siitä tein kaavat, lisäsin väljyyksiä ja leikkelin uuden mekon kierrätyskankaasta. Tämähän olisi pitänyt tajuta heti, tuli kerralla sopiva!

Mekko on hihaton ja liian vilpoinen vielä näille keleille. Olen neuletakkien suurkuluttaja ja tein nyt yhden sellaisen lisää. Vähän reilun kokoinen tuli, mutta muuten ihan kiva. Neuletakin kanssa mekosta tulee vähemmän juhlava, sekin sopii moneen tilanteeseen. Tänään tässä asussa on juhlittu pojan kuorokauden päättäjäisiä ja käyty konsertissa.

Vielä minä jonain päivänä sen kotelomekonkin teen, mutta ajan kanssa. Paljon on minulla vielä opettelemista, että siinä onnistun.

Kaiken lisäksi tämä viikko on ollut ehkä kiireisin ikinä. Pahoittelut, etten ole ehtinyt edes kommentoimaan teidän muiden haastetöitä. Jokaista olen kyllä puhelimella käynyt kurkkimassa ja tulen vielä myöhemmin ihan kunnolla vierailulle. Upeita vaatteita olette tehneet. Tässä niistä kaikista vielä kooste:

Leipoen ja neuloen-blogin punainen juhlamekko:

Ihan Ihanan aikuisen naisen juhlamekko:

Hanna Mi:n kierrätyskankaista toteutettu pojan juhla-asu:

Oranssia-blogin suloiset virkatut pipot:

Unelmallisen joka tilanteen kaunis mekko:

Ja Vaateviidakon sifonkitakki:

Lämmin kiitos teille kaikille tähän ja aiempiin haasteisiin osallistuneille!


Lopuksi on vielä aika julkistaa haasteisiin osallistuneiden kesken arvotun palkinnon voittaja. Tällä kertaa onnettaren suosikki oli Unelmallinen. Paljon onnea!
Lähetätkö minulle yhteystietosi, niin laitan kässäaiheisen yllärin tulemaan :).

Ystävälle: Sydänsukat

Tämä on kamalan noloa...

On ystävähaasteen ensimmäinen päivä ja oma postausvuoroni, mutta joudun esittelemään keskeneräisen käsityön. 

Aina ei vaan osaa varautua kaikkeen, enkä minä todellakaan odottanut olevani kuumeessa viittä päivää. Kuvittelin vielä, että ainahan sitä neuloa jaksaa pikkuisen kuumeisenakin, mutta enpä vaan jaksanut. Oli pakko höllätä ja antaa itselleen lupa olla epätäydellinen. Kaikeksi onneksi itse ystävänpäivään on vielä monta päivää aikaa ja siihen ehdin viimeisen kärjenkin saada valmiiksi.

Ystävälleni ei koskaan kävisi näin. Hän olisi aloittanut työn niin hyvissä ajoin, ettei muutaman päivän viivästys olisi haitannut mitään. Tai todennäköisesti hän olisi jo alunperin ymmärtänyt olla osallistumatta aikaa vievään haasteeseen. Sillä hän on harkitseva ja järkevä aikuinen nainen. Hänen kotinsa on aina kuin sisustuslehdestä ja puutarha kukoistaa. Hän on aina ajoissa ja huoliteltu ja osaa varautua kaikkeen. Toisin kuin minä.

Se miksi valitsin tähän juuri hänet, johtuu siitä että meitä yhdistävät käsityöt. Niissäkin aivan erilaiset, kun minä teen pääasiassa vaatteita ommellen ja neuloen, hän askartelee kortteja sekä ompelee ja virkkaa sisustusesineitä. Olipa mikä tahansa merkkipäivä, hän tuo jotain itse tehtyä. Vaikka lahja olisikin kaupasta ostettu, on se kauniisti ja ajatuksella paketoitu. Halusin muistaa häntä nyt jollakin omin käsin tehdyllä.

Pelkään, että tämä blogi on muuttumassa kokonaan villasukkablogiksi, sillä jälleen tein yhdet sellaiset. ;) En vain voinut vastustaa Niina Laitisen Helmikuun kalenterisukkien ohjetta. Jo aikaa sitten päätin, että sellaiset teen nimenomaan ystävänpäivälahjaksi. Sitä paitsi tämä ystävä ei neulo sukkia itse ja uskoisin niiden siksi olevan toivotut.

Aioin ensin käyttää harmaata, kuten ohjeessa, mutta puhdas valkoinen tuntui sittenkin ylellisemmältä ja lahjaan paremmin sopivalta. Varsi on helppoa pitsineuletta, sellaista ihanaa jonka mallineuleen oppii hetkessä ulkoa. Muuten ihan perusperussukka seiskaveikasta.




Valmiiseen sukkaan kuitenkin pieni lisä, päälle silmukoita jäljitellen kirjailtu sydän. Värinä vaaleansininen, sillä sininen on ystävän lempiväri.




(Koska vaaleansininen on pastelliväri, osallistun tällä työllä myös Hommahuone-blogin helmikuun värihaasteeseen.)

Loppuun haluan vielä esitellä helpon ja hauskan ystävänpäiväkortti-idean, jonka lapset toteuttivat.
Valkoiselle korttipohjalle tytöt piirsivät kädettömän hahmon, jonka vartaloon tehtiin kaksi reikää. Rei'istä pujotettiin pätkä piippurassia käsiksi, joihin voi näppärästi kietaista namun tai muun pienen kivan esineen. Tuli söpöjä ❤.




Näiden myötä oikein hyvää laskiaistiistaita!

Villasukkarakkautta (Kirjaesittelyssä Rakas villasukka)

Minun on aina ollut jotenkin vaikea ymmärtää, että on olemassa ihmisryhmä, jonka intohimona on villasukkien neulominen. Koulussa se oli tylsintä puuhaa kässätunneilla, onnistuin aina tiputtelemaan silmukoita, en ikinä saanut valmiiksi kahta samanlaista sukkaa ja olin aavistuksen katkera muille luokan tytöille, joiden äidit kotona avustivat sukkien valmistumista. Minun äitini oli sitä mieltä, että itse on sukkansa tehtävä. Saan kai olla siihen tyytyväinen, sillä onnettomista lopputuloksista huolimatta moni asia on iskostunut syvälle selkärankaan ja löytyy sieltä hieman kutittelemalla vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Omaksi hämmästykseksenikin olen ehkä vihdoin päässyt hieman jyvälle villasukkaneulonnan ihanuudesta, ainakin tämän syys-talvikauden aikana olen neulonut useammat sukat kuin koskaan aikaisemmin samassa ajassa. Syynä on osittain tekniikkani kehittyminen, pystyn jo neulomaan kaksi samanlaista ja kokoista kappaletta sellaisella tahdilla, etten ehdi kyllästyä jo puolivälissä. Toinen syy ovat joka puoleltä silmiin osuvat ihanat mallit ja monenlaiset (minulle) uudet tekniikat, aina ei olekaan pakko tehdä niitä raidallisia perussukkia. Kolmantena upeat langat. Seiskaveikka on mainio luottolanka, mutta paljon paljon muutakin on tarjolla.

Kirjaesitelyyn otinkin tällä kertaa yhden sukkainspiraation lähteen, kirjan jonka nimi jo kertoo paljon:

Rakas villasukka (2014).

Kirja on tehty Suuri Käsityö-lehden 40-vuotisjuhlan kunniaksi ja siihen on koottu 40 villasukkamallia. Minä kuvittelin, että kaikki mallit olisivat aiemmin lehdessä julkaistuja, mutta johdantotekstin mukaan jopa 25 mallia on ennen julkaisemattomia.

Kirja on pehmeäkantinen ja ulkoasu on houkutteleva niin päältä kuin sisältä. Kuvat ovat kookkaita ja laadukkaita, kullekin mallille on varattu kokonainen aukeama. Mallien välissä on sukkiin liittyviä mietelauseita, jotka lisäävät kirjan sympaattista ilmettä. 

Heti alussa on lehdestäkin tuttu kuvallinen sisällysluettelo, josta kaikki mallit näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.

Malleihin on myös merkitty vaikeusaste silmukkasymbolein:

Kirjan lopusta löytyy kappale, jossa on ohjeet perussukan neulomiseen, lyhenteiden selitykset, taulukko siitä kuinka pitkä terä minkin kokoisissa sukissa kuuluu olla (mielestäni ihan loistava taulukko!) ja ohjeet sukan parsimiseen. Myös omille muistiinpanoille on jätetty tilaa.

Kirjaan koottujen mallien kirjo on laaja, selvästikin on haluttu kerätä yksiin kansiin mahdollisimman erilaisia ja osin aika erikoisiakin malleja. Vai mitä sanotte korkkarisukista, kantapohjattomista joogasukista tai nauhoin solmittavista sukista? Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Pääosassa ovat naisten sukat, mutta myös lapsille ja miehille löytyy malleja. Mallit ovat eri suunnittelijoilta ja toteutettu useiden eri valmistajien langoista. Yksi hyvä puoli kirjassa onkin se, että siitä löytynee sopiva malli lähes mille tahansa sukkalangalle.

Omassa mallityössäni lähtökohtana olikin juuri lanka, Lankamaailman alesta hankkimani Schoppel Wollen Crazy Zauberball. Lanka on fingering-vahvuista, ohuempaa kuin mistä koskaan aiemmin olen sukkia neulonut. Lähdin etsimään kirjasta suunnilleen samanvahvuiselle langalle sopivaa mallia. Nämä syysunelmasukat näyttivät mielestäni sopivan helpoilta. Siinä vaiheessa en ollut vielä huomannut tuota silmukkamerkintää, jonka mukaan malli oli osaavalle taitajalle sopiva...

Osoittautui, ettei malli ollut lainkaan niin helppo kuin kuvittelin. Koko projektin aikana en löytänyt minkäänlaista logiikkaa pitsikuviosta. En edes jaksanut laskea, kuinka moneen kertaan jouduin purkaa, kun silmukkamäärä ei enää täsmännytkään. Sisulla silti pakersin sukat loppuun asti. Olen ylpeä siitä, että sain neulotuksi sukat ohuesta langasta, mutta muuten lopputulos ei ole aivan toiveiden mukainen. Ensinnäkin sukista tuli liian leveät omaan makuuni. En myöskään pidä tylpästä kärjestä, joka pääteltiin silmukoiden.

Kantapää (en tiedä mikä tälle mallille on oikea nimi) on vahvistamaton. Se on hassun mallinen, kun sukka ei ole jalassa, mutta istuu yllättävän hyvin.

Halusin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja valitsin seuraavaksi Karamellisukat. Näihin sopi suoraan langaksi Novitan 7 veljestä. Kirjan ohje on aikuisten kokoon, mutta meillä oli enemmän tarvetta lapsen sukille. Niinpä otin mallista vain pitsineulekuvion, jonka sovitin lapsen sukkaan, ja neuloin loput ihan perussukan tapaan. Työ sujui joutuisasti, kun koko oli pieni, lanka edellistä paksumpaa ja mallineule selkeä. 

Oikein kivat sukat tuli näistä!

Minulla olisi pöydällä toinenkin villasukkakirja, jonka haluaisin teille esitellä, mutta saapa nähdä saanko sen upeilta (ja vaikeilta) näyttäviä malleja ikinä aikaiseksi. Yritän ainakin, sillä sukkien neulominen on oikeastaan aika ihanaa. ♥

Rakas farkku: Farkkuhameeni mun

Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä haasteeseen jotain vanhoista farkuista kierrätettyä. Mutta kun näin Eurokankaassa upeaa indigovärjättyä joustofarkkua, en voinut vastustaa kiusausta ommella jotain itselleni. Nämä kuvat haalistavat väriä huomattavasti. Todellisuudessa väri on tumma farkunsininen, joka tietysti pesuissa hieman haalistuu.

Muutenkin omaa garderobia pitäisi kohentaa, mutta miten siinä aina käykin niin, että omat tarpeet tulee lykättyä ompelulistan viimeiseksi. Lasten vaatteet käyvät pieniksi, kun taas omat mahtuvat sentään päälle, vaikka muuten jo kyllästyttäisivät.

Kaava tässä on hyvin yksinkertainen, etu- ja takakappale poikkeavat toisistaan vain vähän. Molemmilla kappaleilla on muotolaskokset ja vyötärö on huoliteltu muotokaitaleella. Sivusaumaan ompelin vetoketjun.

Jotain omaleimaista saadakseni tein hameeseen kukkakuvion alikeompelulla. Aluskangas on samaa farkkua, nurja puoli päällepäin käännettynä. Kuvion piirtelin suoraan tukikankaalle. Siitä ei tullut ihan priima, mutta alikeompelu tekniikkana on sen verran hauska, ettei varmasti jää yhteen kokeiluun.

Tällä vaatimattomalla hamosellani osallistun oman blogini farkkuhaasteeseen. Tästä viikon eteenpäin jokaisena päivänä yksi haasteeseen osallistuva julkaisee blogissaan oman farkkutyönsä. Haastetta pääset parhaiten seuraamaan edellisen postauksen linkeistä.

Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille!

Kaava: 

Burda 8/15, hieman muokattuna

Joustofarkku: 

Eurokangas

Pompuloita ja perhosia

En ole vähääkään huivi-ihminen, mutta tästä tuli ihan lemppari!

Leikkasin merinovillaneuloksesta pitkulaisen kolmion ja ompelin kahdelle sivulle pompulanauhaa. Äärettömän helppoa siis. On lämmin ja pehmeä, ei kutita eikä hiosta. Jos löydän jostain mieleisiäni pompulanauhoja (tästä tykkään, mutta jostain syystä valtaosa kaupoissa on aika rumia), teen näitä eri väreissä lisää.

Tässä kuvassa myös yksi niistä paidoista, joita olen vanhan paidan pohjalta leikellyt. Vihreä on lempivärini, muttei yhtään sovi omiin väreihini enkä siksi juuri koskaan käytä vihreitä vaatteita. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen.
Hihat ovat kuvassa jotenkin hassusti, eivät ne oikeasti ole noin lyhyet.

Kaavat: 

vanha nuhjaantunut paita, huivi summassa saksittu

Kankaat: Pehemia

Pompulanauha: Fabriina

Värileikkiä ja jotain itsellekin

Tervehdys pitkästä aikaa! Tästä ei sitten tullutkaan mitään ompelulomaa, vaan blogi on saanut rauhassa huilia kun ompelija on mieluummin lillunut järvessä ja syönyt jäätelöä, kuin hikoillut kuumassa ompelunurkkauksessa. Muiden blogien seuraaminenkin on jäänyt retuperälle, mutta yritän taas pikkuhiljaa palailla arkeen ja tulla vierailulle.

Kesäistä vaatetusta edelleen. Käpysen vesiväripallot ja Pikku-Piltin värileikki ovat kuin tehty meidän värejä rakastavalle (äitiinsä tullut selvästi) kuopukselle.

Ensiksi mainuítusta tuli liehuvahelmainen minimekko/tunika. Tästä tuli ihana, kangas ja malli sopivat minusta niin hyvin toisiinsa.

Värileikki taas muotoutui helpoksi kahden kappaleen paidaksi. Käytin samaa kaavaa kuin isosiskolle aiemmin tehdyissä, vain pikkaisen kavensin. Niinpä hieman lyhyemmälle neidille paidasta tuli tunikamittainen. Tähän ei mikään kanttaus tuntunut sopivan, niinpä tein hihoihin ja pääntielle vain kapeat käänteet.

Lisäksi tyttö sai vajaamittaiset kesähousut, musta kun sopii niin moneen, vaikkei neidin lempiväri olekaan.

Minulle myös mustavalkoista pilkullista. Mekko samalla kaavalla kuin edellispostauksessa. Muutoksena aiempaan avarsin pääntietä vielä lisää. Myös hihat ovat hivenen lyhyemmät kankaan vähyydestä johtuen. Se ei kuitenkaan haittaa, koska tämä kangas on selvästi laskeutuvampaa kuin helmirouva. Sopivaa kuminauhaa ei sattunut olemaan, ehkä lisään sen myöhemmin.

Petroolinväriset leggingsit ovat viskoositrikoota. Ensisovituksella ajattelin, että ihan kamalat, kaikki muhkurat näkyy. Mutta valmiina ovatkin aikas kivat. Sitä paitsi väri sopii loistavasti yhteen aiemmin tekemääni tunikaan.

Sitten yksi veivituotos. Emeli Designin yllätyspussista tuli leopardikuosia, josta piti ommella mieluiten itselle. Tein teepparin heinäkuun Burdan kaavalla. Tämä leo ei ole yhtään minun juttuni, mutta kyllä kai tätä joskus voi käyttää. Kaava on ihan jees, ehkä joskus toiste jollain toisilla kankailla.

Kaavat:

Tytön mekko: Maxidots (OD 1/14)

Tytön paita: Neon Stripes (OD 1/14)

Tytön housut: Boo (OD 3/14)

Oma mekko: Perhoshihamekko (SK 7/14)

Omat leggingsit: SL 2/14 pidennettynä

Oma paita: Burda 7/14

Kankaat:

Vesiväripallot: Käpynen

Värileikki: Pikku-Piltti

Mustavalkopilkut: Pehemia (tytön housut) ja lähikunnan kivijalkamyymälä (oma mekko)

Petrooli viskoositrikoo: Kankaita.com tai Fabriina

Leoparditrikoo: Emeli Design

Musta trikoo: Selia

Lomalla viimeinkin

Kesäloman alkajaisiksi ennätin tehdä itsellenikin kesävaatteita.

En muista koskaan vääränlaisten kankaiden pelossa tilanneeni kangaskauppojen yllätyspaketteja ja possupusseja. Tyttökuoseja on jo yllin kyllin, poikakuoseja käytän hyvin valikoiden, omiin vaatteisiin palat olisivat todennäköisesti liian pieniä...

Mutta kun Käpynen myi synttäreillään räätälöityjä mysteeripaketteja, tartuin heti koukkuun. Toivoin pakettia itselleni ja sain reilut palat Helmi Rouvaa sekä yksiväristä tummanharmaata jerseytä. Lisäksi paketissa oli koristenauhaa ja mustaa sekä harmaata resoria. Ihanan hillittyä ja naisellista turhankin värikkääseen kangasvarastooni.

Uudessa SK:ssa oli Paola Suhosen suunnittelema tunika, jonka kaavaa tahdoin heti kokeilla. Hyvin se taipui myös trikoolle. Kavensin saumavaroja, pääntietä hieman avarsin ja siirsin kuminauhan ylemmäs, muuten noudattelin melko lailla alkuperäistä.

Leggingsit on Season Looks-lehden kevään kaavasta pidennetty. Tein lahkeeseen rypytyksen poimutuslangalla ja tikkasin koristenauhan päälle.

Kyllä näillä kelpaa lomailla. :)

Kaavat:

Tunika: Paola Suhosen perhoshihatunika (SK 7/14)

Leggingsit: SL 2/14

Kankaat:

Käpynen

Kukkamekkoni mun

 

Kun kaavapaperi loppuu, on mukavaa jos kaapista löytyy kaava joka sopii niin trikoolle kuin joustamattomallekin kankaalle. Tämä mekko on tehty samalla kaavalla kuin parin postauksen takainen perhostunika. Vain piilovetoketjun lisäys ja hyvä tuli. Pääntie on huoliteltu muotokaitaleella.

Kankaaseen ihastuin ensi näkemältä. Mitkä värit, ihana! Tämä on joustavaa puuvillaa, eikä kovin laskeutuvaa. Koska en tehnyt vuoria, tämä on parhaimmillaan liukkaan alusmekon kanssa. Näihin kuviin en vain jaksanut sellaista pukea.

Tervetuloa lämpö! Kukkamekkomenoja Suomen suvessa riittää. :)

Kaavat:

SK 1/12

Kangas:

Eurokangas

Summer

On se kesä, vaikka välillä räntää sataisi.

Tunnen outoa viehtymystä rentoihin lököpaitoihin, siitäkin huolimatta etteivät ne erityisemmin pue minua. Sirolla ihmisellä ylisuuri paita voi näyttää hyvältä, mutta isolla ihmisellä se näyttää vain - no, isolta.

Kaikesta huolimatta tekaisin Burdasta löytyneellä kaavalla itselleni laatikkopaidan, jonka koristelin superglitter-silityskalvolla. Esikoisen diplomaattinen kommentti oli: "Onpas, ööh, jännä. Onko se napapaita?"

Jep, ihan parasta tässä paidassa on lyhyt etukappale ja pepun päälle laskeva takakappale. Ja tietysti väljä pääntie. Leveyttä onkin sitten reilusti - liikaakin. Voisipa kokeilla samaa reippaasti kavennettuna. Huippumukavahan tämä on ja varmasti tulee käytettyä viileämpinä kesäpäivinä (joita tuntuu riittävän).

Viime viikolla osallistuin ompeluryhmän perjantaiveiviin, kun yllätyspaketin tarjosi Pikku-Piltti. Paketista kuoriutui keltaista kukkatrikoota - ilmiselvä tyttöjen kangas siis. Lisäksi oli musta ja valkoinen palanen silityskalvoa. Kuopus tahtoi itselleen samalla kertaa tilatun värileikki-trikoon ja ilmoitti isosiskon saavan kukallisen. Selvähän se.

Otin koko-osviittaa tytön paidasta ja leikkelin kappaleet ilman kaavaa. Kangasta ei ollut paljoa ja jouduinkin helmaa lyhentää ja kaventaa suunnitellusta. Ihmeen hyvin isot kukat kohdistuivat tunikaan sekä eteen että taakse. Mustalla silityskalvolla ja strasseilla korostin yhtä etukappaleen kukkasta.

Valkoiselle silityskalvolle en keksinyt sopivaa paikkaa, mutta onneksi älysin kerrankin tehdä tunikasta niin nopeatekoisen (ei olkasaumoja, hihansuut huoliteltu saumurilla), että aikaa jäi vielä housujen tekoon. Leggarit saan surautettua kasaan jo varsin sukkelasti, vaikka muuten olenkin toivoton etana ompelun saralla. Se valkoinen kalvo pääsi siis kukkaseksi lahkeeseen. Housut ovat vajaamittaiset, sillä onhan nyt kesä.

Tämän oman perhostunikani olen tehnyt jo huhti- tai toukokuussa, mutta sovituskuvien ottaminen on jäänyt. Ei niitä kuvia ole otettu vieläkään, joten menköön nyt näin että tulee edes postattua, ennen kuin on ihan pesunukkainen. Ei nukkaantumisesta tosin vielä ole tietoakaan, vaikka on tätä paljon käytetty. Ehkä maailman ihanin kangaslaatu on tämä Ikasyrin unelmanpehmeä jersey ♥. 

Kankaasta jäi sopivasti lapsen leggingsien kokoinen pala. En tiedä mikä älynväläys oli kokeilla uutta kaavaa, kun vanhojakin on. Näistä tuli S U U R E T. Tyhmyyksissäni tein saman tien mittailematta toisetkin mokomat raitakankaasta. Positiivista ajattelua - nämä mahtuvat varmasti vielä pari vuotta eteenpäin.

Pari leggarikankaasta leikattua perhosta lehahti keltaiseen toppiin.

Kovin yksipuolisesti ovat ompelukset viime aikoina menneet keskimmäiselle lapselle. Taaskin tekisi niin mieli ommella hänelle vähän Maijaa tai Paratiisin Puutarhaa... Mutta lupaan nyt tässä että seuraavaksi ompelen vuorostaan jollekin toiselle.


Kaavat:
Laatikkopaita: Burda 6/14
Kukkatunika: ei kaavaa
Kukkaleggingsit: Boo (OD 3/14) muokattuna
Perhostunika: SK 1/12
Perhostoppi: Neon Stripes (OD 1/14)
Perhos- ja raitaleggingsit: Season Looks 1/14

Kankaat:
Harmaa ja keltainen trikoo: Nappinja
Kukkatrikoo ja silityskalvot: Pikku-Piltti
Musta pilkkutrikoo: Pehemiä
Perhosjersey: PaaPii
Raitatrikoo: Emeli Design