maanantai 15. syyskuuta 2014

Oman aikansa lapset


 Aika huvittavaa, millaista innostusta Pitkät piuhat herätti meidän isommissa lapsissa.

"Vähänkö siisti kangas! Kato, tuossa on mun puhelimen laturi!"
"Ja kato, tuossa mun!"
"Joo, se on Nokian. Ja tuo sopii iPhoneen."
"Äiti, tee mulle tästä huppari."
"Mulle kans!"

Tilasin kankaan esikoiselle, jolle kadoksissa olevat laturit ja sotkeutuneet kuulokejohdot ovat arkipäivää, mutta näköjään eskarilainenkin kokee jo piuhaviidakon omakseen. 

Lapset, joiden on vaikea ymmärtää, että kun äiti ja isä olivat heidän ikäisiään, puhelinta ei voinut kuljettaa mukana taskussa. Tai että puhelimen piristessä ei voinut tietää kuka soittaa. Heidän tulevat lapsensa tuskin enää ymmärtävät, mihin on tarvittu moinen määrä johtoja. 
Upeasti ajan hengessä tämä kuosi!

Joustocollege taas on tämän päivän materiaali ja nämäkin vaatteet ovat kaikki jc:sta tehtyjä. Melkoista vaihtelua vain on kankaiden vahvuuksissa: piuhat ovat ohutta kuin trikoo, raidallinen paksua ja pehmeää, yksivärinen musta taas niiden välistä sileää ja napakkaa. 

Mutta että 80 cm palasta kaksi hupparia? Mahdoton tehtävä. Ei tullut yhtään hupparia, mutta sentään jotakin molemmille. 

Poika sai paidan mustilla hihoilla ja kun kangas ei riittänyt huppuun, tein korkean kauluksen, jonka sisään pujotin kuminauhaa. Kaulus olisi saanut olla hieman pienempi, mutta menköön nyt näin. Kaavassa oli sivutaskut, huomaamattomat ja tosi helppotekoiset. Ommeltuani vain muistin, että juuri tällaisia poika inhoaa kaupan housuissa, ne kun lipsahtavat yhtä helposti niin taka- kuin etukappaleenkin puolelle. Ompelin sitten taskupussit muutamalla pistolla kiinni helmaresorin saumavaroihin, niin pysyvät paikallaan, eivätkä myöskään pääse pullahtamaan esiin helmakaitaleen alta.



Kesän lopulla kysyin pojalta, millaisia housuja hän tahtoisi kouluun. Vastaus oli farkkuja. Nyt kun muutama viikko on kulunut, huomaan svetarihousujen pitäneen edelleen pintansa. Kuinkas muuten, kun kaikki välitunnit potkitaan palloa. Housuvarasto kaipaa täydennystä, ehjiä / siistejä / sopivan kokoisia löytyy enää kovin vähän. Tässä ensimmäiset tuotokset. Muistin pojan sanoneen näitä shortsien taskuja hienoiksi ja päätin tehdä hänellekin vastaavat, mutta pehmeämpänä versiona resorikaitaleella. Taskunsuusta pilkistävät tähdet. Leikkasin ensin myös sivukaitaleet tähtitrikoosta, mutta se ajatus tyrmättiin välittömästi ja kaitaleet vaihtuivat mustiin. "Housujen pitää olla yksiväriset. Etkö sä, äiti, osaa tehdä yhtään vaatetta kokonaan samasta kankaasta?" Juu myönnetään, olen siinä aika huono...

Eipä sitten tullut otettua yhtään kunnon kuvaa näistä housuista. Ihan perusmallia ovat, resorit vyötäröllä ja lahkeissa. Mustaa, mustaa, mustaa.


Lisää palapeliä, joka sai pojan ensin hermostumaan, mutta lopulta kuitenkin tykkäämään tästäkin kokoonpanosta. Kirpparilta löysin miesten Peak Performance-paidan. Koko ei ollut meille kenellekään sopiva, mutta ajattelin esikoisen tykkäävän printistä. Leikkasin paidasta etu- ja takakappaleen. Hihoihin käytin uutta harmaata trikoota, jonka sävy ei ollut aivan sama kuin paidassa, mutta minusta se ei niin haittaa kun soppaan sekoitti vielä kolmatta erisävyistä harmaata. :) Kirppispaidan kehno laatu vain alkoi harmittaa ommellessa, paljon paremman olisi saanut kokonaan uusista kankaista tehden.

Huups, pikkuisen taisin tässä paidassa liiotella hihanmittaa....



Tytölle riitti piuhoja pikkuisen hameen verran. Helmakäänteeseenkään ei ollut varaa ja kanttasin helman resorilla. Ylimääräisiä saumavaroja en leikannut pois vaan kiepautin ne kantin sisään, niin että reunuksesta tuli pullea ja painava.



Paidan kaava on syksyn Season Looksista. Mitoitus on väljä, kuten aiemmin tekemissäni SL:n leggingseissäkin. Piirsin yhtä kokoa pienemmän kaavan, mutta siltikään tyttö ei meinannut hyväksyä tätä liian leveänä. Minä halusin säilyttää rentoa collegetyyliä, mutta tytär ei voi sietää pussittavia hihoja. Kelpasi tämä sitten kuitenkin, kun hiharesoritkin oli saatu paikoilleen. Etukappaleen tyttöset on leikattu Verson Puodin Maijat-jc:sta ja aplikoitu ihan vaan suoraompeleella reunoista tikaten. Aika hauska paita tuli, hieman vaihtelua ainaisten trikoopaitojen rinnalle.


Kuvat ovat mitä ovat, ilta jo hämärsi ennen kuin ehdittiin kuvaamaan.

Hrrr, tänä aamuna oli jo niin koleaa että kohta kai täytyy kaivaa villat ja kalsarikaavat esiin. Sitä ennen on kuitenkin ommeltava ainakin pari mekkoa vielä.

Pirteää alkanutta viikkoa kaikille täällä vieraileville! :)


Kaavat:
Tiedot tulossa myöhemmin

Kankaat:
Maijat ja Pitkät piuhat: Verson Puoti
Musta jc ja tähtitrikoo: Fabriina
Harmaa trikoo: Royal-tuote
Resorit sieltä täältä

12 kommenttia:

  1. Olipa ihana postaus, voin niin kuvitella nuo kaikki höpinät, toivomukset ja tilanteet, oikein tuli hymy kasvoille tätä lukiessa :) Kuvathan ovat hyviä, selkeitä ja yksityiskohdat näkyvät hyvin. Tuo "Maija-paita" raikkaine raitoineen on näistä mun suosikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! Ihan parastahan tässä oli se että siskolle ja veljelle löytyi yhteinen kiinnostuksen kohde. :) Varsinkaan kankaista ei sellaista kovin usein löydy, siskoksilla useaamin. minäkin tykkään maija-paidasta, mustan ja valkoisen yhdistelmä on aina raikas ja ajankohtainen.

      Poista
  2. Ihana yksityiskohta tuo taskusta pilkottava tähtikangas! Ja nyt housut ovat molempien maun mukaiset, kun siellä on edes vähän kuviokangasta mukana... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mandariinimania! Oikeassahan poika tässä oli, monikäyttöisemmät tuli yksivärisenä. Minun on vain niin vaikea olla yhdistämättä kankaita, sitä paitsi vaatehan näyttää sitten melkein kaupasta ostetulta (tylsää!). Onpahan nyt ainakin pilkistys taskunsuusta. ;)

      Poista
  3. Hienoja yksityiskohtia kivoissa vaatteissa! Mukava nähdä kierrätettyäkin :). Hauska postaus, pojatkin osaavat olla äärimmäisen tarkkoja pukeutumisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna Mi! Kierrätysmateriaalia tulee käytettyä kovin vähän, monesti innostus lopahtaa juuri materiaalin heikkouteen. Tämäkin paita tuntui ostettaessa hyväkuntoiselta, mutta ommellessa se ei kestänytkään niin kuin uusi. :(
      Joskus vuosia sitten vielä kuvittelin, että pojille kelpaa melkein mikä vaan, mutta en enää. ;) Ehkä eivät kaipaa uusia vaatteita yhtä usein kuin tytöt, mutta ovat tosi tarkkoja tyylistään ja merkkivaatteista. Olen onnellinen, että äidin tekemä sentään vielä kelpaa päälle.

      Poista
  4. Hienoja vaatteita. Tosi kivasti olet tuunannut vanhan paidan pojan paidaksi. Piuhakangas on tosi kiva. Maijat tyttösen paidassa on suloiset. Jäiköhän minulle yhtään Maijaa keväisen ompelun jäljiltä :), jotta voisi johonkin niitä vielä hyödyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! Sinun blogistasi muuten sain vinkin juuri tuon kaavan (piuhapaita) käytöstä, olit tehnyt sillä hienoja huppareita pojallesi. Näitä isokuosisia kankaita voisi myydä ihan tilkkuina, josta voisi leikata kuvia aplikointiin. Minä mietin, mitä lopusta maija-kankaasta tekisin. Yksi toinenkin kangas odottaa inspiraatiota, kun kuosi on niin suuri, että sitä on vaikea käyttää pieneen vaatteeseen.

      Poista
  5. Voi kun tosi kivoja nämä!! Ja nuo maijatkin sopii niin kivasti yksiin tähän settiin lisänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mariiqa! Ja tervetuloa lukijaksi. :)

      Poista

Kiitos viestistäsi! :)