Hulmuavia helmoja

 

 

Edellisten juhlamekkojen ompelusta on vierähtänyt sen verran pitkään, että olin ehtinyt unohtaa kuinka raivostuttavaa puuhaa poimuttaminen voikaan olla. Näiden helmojen kanssa meinasi usko loppua, mutta valmista tuli ja lopputulos on onneksi kaiken vaivan arvoinen.

 

 

 

Inspiraation mekkoihin sain tietysti täältä. Mustavalkoisuus ja runsaat helmat olivat niitä herkkuja jotka halusin siirtää omiinkin luomuksiini. Tahdoin kuitenkin hieman eri malliset mekot, joten lähdin muokkaamaan mieleistäni Mekkotehtaan Riine-kaavasta. Jatkoin etu- ja takakaarrokkeita alaspäin kainaloiden alle ja kavensin sentin kaavakappaleiden sisäreunasta, yhteensä ympärysmitta kapeni siis 4 cm.

 

Uloimman helman kaava on sama kuin näissä mekoissa (kädentien kohdalla leikkasin suoraan ja etuhelmaan tein kaarevan leikkauksen). Kun helman kiinnitys on alempana, mekosta tulee nilkkapituinen. Isommassa mekossa alin helma on 9 cm lyhyempi kuin uloin helma ja keskihelma 9 cm lyhyempi kuin alin helma. Näihin ompelin 15 cm (sis. sv) leveät röyhelöt. Pikkumekossa alin helma on vastaavasti 10 cm ja keskihelma 7,5 cm lyhyempi. Pienemmässä mekossa helmat asettuvat minusta kauniimmin. Tämä yhtä lailla muistilapuksi itselleni, kuin vinkiksi muille mekko-ompelijoille. :)

 

Kannattaa muuten valita mekkoon ohutta puuvillaa ja käyttää alushelmoissa vaikka puuvillabatistia, niin poimuttaminen on helpompaa eikä helmasta tule liian raskas. Näissä mekoissa vain keskimmäisen helman perhoskangas oli sopivan ohut.

 

Hieman väriä mekkoon tuovat takaa solmittavat satiininauhat. Niille ompelin sivusaumoihin lenkit, että pysyvät varmemmin menossa mukana.