lauantai 27. syyskuuta 2014

Mekkoja, mekkoja

Vielä pari mekkoa, niinhän taisin viimeksi sanoa.

Eivät ne toki tähän lopu, mutta nämä tummasävyiset neulosmekot oli ensimmäisenä saatava valmiiksi hautajaisiin.





Kaava on sama oma, jota käytin kesällä lyhythihaisiin pussihelmamekkoihin, nyt vain pidensin niitä hihoja ja pienensin pääntietä. Takana on pitkä halkio pitsivetoketjulla (kaapissa oli vain pitkiä ketjuja, lyhyempikin olisi toki riittänyt). Oikeastaan en enää ole varma, onko se takakappale vai onnistuinko puolinukuksissa (miksi näiden ompelu aina jääkin viimeiseen iltaan/yöhön?) sekoittamaan sen etukappaleeseen. Eikä sillä ole edes mitään väliä, sillä etu- ja takakappale ovat lähes identtiset.





Kankaanmenekki yllätti minut ja neulos meinasi väkisinkin loppua kesken. Sain sen nippa nappa riittämään, kun leikkasin yhden kappaleen toiseen langansuuntaan. On onneksi sen verran pieni ja hillitty tuo kuvio, ettei pahasti pompi silmille vaikka pallukat eivät ihan samassa järjestyksessä olekaan.

Tarkoitus oli huolitella pääntiet tyylikkäästi muotokaitaleella, mutta kiireessä en siihen ryhtynyt vaan kanttasin tuttuun ja nopeaan tapaan resorilla.

Nyt tekisi ihan kamalasti mieli itsellekin samanlaista! :)


Nämä mekot jatkavat elämää arjessakin yhdistettynä iloisempiin väreihin. Kuten näihin raidallisiin villahousuihin. Viimevuotiset merinot olivat vielä pussissa, kun ne viime vuonna saapuivat kauppoihin kovin myöhään, eikä kunnon talvea sitten koskaan tullutkaan. Sainpahan nyt tytöille lämmikettä heti ensimmäisiin koleisiin syyssäihin. Toisetkin on tehtynä, mutta vielä kuvaamatta.




 Sama kaava sai eilisiltana taipua liivimekon muotoon, kun ompelurymässä veivattiin Emeli Designin yllätyspaketista. Minä sain tummanruskeaa joustocollegea, beigeä pitsiä ja pätkän framilonia.

Tässä vastusti ihan kaikki ja lopputulos on mm. kankaan vähyydestä ja väärin leikkaamisesta johtuen aivan erilainen kuin suunnitelma, mutta kaikkeen sähellykseen nähden tästä tuli aikas kiva. Taidan tehdä toistekin. Vuosia laatikossa lojuneet silitysmerkkikukkasetkin pääsivät vihdoin käyttöön, kun kesken ompelun välähti, että tähänhän ne sopisivat.

ps. sitä framilonia käytin etukappaleen rypytykseen, ei oikein hyvin näy näissä kuvissa.

 






Kaavat: 
Mekot: oma
Leggingsit: Ropina (OD 6/12) reilusti kavennettuna

Kankaat:
Apilapallo-neulos, raidallinen trikoo ja merino: Pehemia
Ruskea jc: Emeli Design

9 kommenttia:

  1. Ihania molemmat mekot! Minulla on varmaan silmissä vikaa, kun en minä nyt huomannut sitä kappaletta, jossa kuviot olisi toisinpäin :D. Ja tuo jälkimmäinen mekko on sellainen, mitä mietin itselleni (siis malliltaan, en tiedä laitanko noin kauniita kukkasia, nekin kyllä sopisi aikuisellekin). Osanotot, hautajaiset on aina surullinen juhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on hyvä, ettei huomaa. ;) Jos katsot tarkasti, niin pienemmän mekon etukappaleella pallot ovat nurinpäin. Niiden piti tulla taakse, siksi epäilen kappaleiden menneen sekaisin.
      Koleassa syyssäässä minua houkutteli mustassa mekossa lämmin neulos ja hillitty väri. Kauluksellinen liivari on ollut mielessä jo pidempään, ehkä siitä ajatus tulikin tähän. Kaulus oli kyllä todella helppo tehdä, tulee varmasti tehtyä samanlaisia lisääkin.
      Kiitos Hanna! :)

      Poista
    2. Aaa, nyt huomasin :). Taitaisi olla aika käydä silmälääkärissä. Tosin ei tuota edes tajua, että se ei ole tarkoitettu noin päin, ellei kangasta ole itse pyöritellyt ;).

      Poista
  2. Ihastuin nyt kyllä tuohon ruskean mekon malliin minäkin, rento mutta silti jotenkin tyylikäs ja yksityiskohdat kivoja. En minäkään kappaleiden väärinpäin menemistä huomannut millään paitsi kun tuosta Hannan vastauksesta sitten katsoin uudelleen ;). Onpa kurja lukea tuollaisista suru-uutisista, jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä onnistuu vähän vahingossa. :) Kiitos Krista!

      Poista
    2. Poikkeuksellisen hillittyhän tämä on minun tekemäkseni. Pakettiin oli valittu niin kauniit sävyt ruskeaa ja beigeä, etten halunnut sitä harmoniaa rikkoa.

      Poista
  3. Ihana tuo veivimekko! Väristään huolimatta hyvin tyttömäinen. Samaa mietin, kun Hanna Mi, eli tuo mekko kävisi myös aikuiselle.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi! :)