lauantai 17. tammikuuta 2015

Satukirjan inspiroimaa: Marikki


Pidän kirjoista ja meillä on lapsille luettu paljon heti pienestä pitäen. Valinnanvaraa olikin runsaasti, kun aloin miettiä sopivaa kirjaa Helmoja ja Hepeneitä-blogin Satukirjahaasteeseen, jossa oli tarkoitus ommella asukokonaisuus satukirjan hengessä. Lopulta valinta syntyi kuitenkin melko helposti.

Olen kuluneen vuoden aikana alkanut lukea tytöille iltasaduksi aiempaa pidempiä, usean illan kestäviä, tarinoita. Kovin moni kirja ei jaksa vangita pienen kuulijan mielenkiintoa niin pitkäksi aikaa, mutta Astrid Lindgrenillä se taito on. Astridin tarinoissa aikuiset jätetään sivuosaan ja maailmaa katsotaan lapsen silmin. Saduissa on lämminhenkistä arjen kuvausta, mutta myös huumoria ja hassuja kommelluksia. Lapset ovat lapsia: touhukkaita, tottelemattomia ja usein kovin ajattelemattomia, mutta pohjimmiltaan kunnon ihmisentaimia. Tarinoiden vanhemmat ovat rakastavia, vaikkakaan eivät aina ymmärrä lastensa kolttosia.

Meiltä löytyy tällainen Astrid Lindgrenin yhteisnide, jonka neljästä tarinasta tyttöjen suosikeiksi ovat nousseet Pikkuveli ja Katto Kassinen (1955) sekä Meidän Marikki (1960). Kuvitukset koko kirjaan on tehnyt Ilon Wikland.


Marikki, melkein 7 vuotta, on rasavilli isosisko. ”Vikkelä kuin Virsulan vaarin porsas”, hänestä sanotaan, sillä Marikki on nokkela keksimään ideoita ja toteuttaa ne liikoja miettimättä. Senhän saattaa arvata, että siitä seuraa hankaluuksia. Marikki on juuri aloittanut koulun ja on aluksi siitä kovin innoissaan, mutta kaikki ei suju ihan niin hyvin kuin äiti kuvittelee…

Liisa, 5 vuotta, on Marikin pikkusisko, kaikkien mielestä kiltti ja herttainen lapsi. Liisa ihailee Marikkia ja on aina valmis lähtemään mukaan isosiskonsa villeimpiinkin ideoihin, vaikka usein epäilee niiden järkevyyttä. Liisa on hieman kateellinen Marikille, joka on iso ja pääsee kouluun kun Liisan on jäätävä kotiin äidin ja kotiapulaisen kanssa.

Siskokset, toisilleen tärkeimmät maailmassa. Eipä ihme, että meidän tyttöjen on helppo samaistua Marikkiin ja Liisaan.









Alun perin ajatuksenani oli tehdä haasteeseen sekä Marikin että Liisan asut, mutta sähköongelmien vuoksi en saanut haastetöitä tehtyä joululomalla, kuten olin suunnitellut. Viime metreillä luovutin, jätin Liisan mekot myöhemmäksi ja keskityin saamaan valmiiksi edes Marikin vaatteet. Liisan puvun, joka on hyvin samanlainen kuin Marikin, näette sitten myöhemmin täällä blogissa.

Marikin perhe on selvästikin hyvin toimeentuleva, mikä näkyy myös kirjan kuvituksessa. Kesäkummun tytöillä on aina ehjät ja siistit mekot, kun taas huonompiosaisten kavereiden vaatteita on paikkailtu. Mekkoja nämä lapset tosiaan pitävät aina, niin päivällä kuin yölläkin. Koulussa Marikki käyttää merimiespukua, mutta kotona arkisempia puuvillamekkoja. Essumekkoja näkyy useissa kuvissa. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia ja jotenkin minulle on jäänyt mielikuva, että Marikin vaatteet ovat tummempia kuin Liisan. Se on tietysti harhaa, sillä oikeasti Marikilla on usein raitamekkoja.Tämä mielikuva siirtyi kuitenkin ompelemiini mekkoihin.

Lähtökohtani haastetyöhön on tämä jouluinen kuva. Siinäkin tytöillä on yllään alusmekot ja niiden päällä essumekot. Pientä juhlavuutta tuovat essumekon röyhelöhihat.


En halunnut käyttää essumekkoon raitakankaita, vaikka ne ovat ajattomia ja sellaisia varmaan tuohon aikaan paljon käytettiinkin. Halusin jotain nostalgista, mutta kuitenkin sellaista mikä miellyttäisi itseäni enemmän ja sopisi myös nykytyttöjen arkeen. Tarkoitukseen sopiva kukkopilli-puuvilla löytyi Metsolasta alehintaan. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 11-12/12. Mekossa on reilusti väljyyttä, mutta essumekossa saa mielestäni sitä ollakin. Hihojen oli tarkoitus olla hieman toisenlaiset, kainalosta avonaisemmat, mutta ompelin ne epähuomiossa suppuun kun en tullut lukeneeksi ohjeita. En sitten viitsinyt purkaa, kun toimii mainiosti näinkin.



Takana kiinnitys helmiäisnapeilla. Edessä taskut, jotka eivät kuvissa oikein erotu.



Alusmekkoa pähkäilin pidempään. Valkoinen batistimekko oli ensimmäinen ajatus, mutta ei – en sittenkään halunnut valkoista. Trikoomekkoakin mietin sen käytännöllisyyden vuoksi, mutta puuvillan houkutus vei voiton. Mikähän siinä onkin, että heti vuoden käännyttyä kevään puolelle alkavat puuvillamekot ja tilkkutyöt vetää puoleensa? Kangas-Mallalta löysin sitten mustavalkoista vichyruutua ja jäin jännittämään, onko postista saapuva kangas laadultaan mekkoon sopivaa. Olihan se, mukavan ohutta kuten toivoinkin. Kaivoin pitkästä aikaa esiin Mekkotehdas-kirjan. Sieltä käytin kaavapohjaksi Alviinaa, jonka helmaa kuitenkin kaventelin ja muokkailin mittoja muutenkin reippaasti, että sain sen juuri sopivaksi essumekon alle. Helma on alusmekossa hieman pidempi kuin essumekossa, jotta se tulee kauniisti esiin toisen mekon alta.

Vaikka tein tämän asukokonaisuudeksi, luulen että mekkoja tullaan käyttämään paljon myös erikseen. Essumekkoa trikoopaidan tai –mekon ja leggingsien kanssa, ruutumekko taas on sellaisenaan vilpoinen kesäksi. Siksi somistin ruutumekkoa hieman laatikosta löytyneillä pitsinpätkällä ja kangasruusuilla.



Niskassa halkio. Pääntie ja hihansuut on kantattu ruudullisella vinonauhalla.




Ihanaa oli osallistua tähän haasteeseen, kiitokset Kristalle sen järjestämisestä! Parin viikon päästä jatketaan käsityökirjahaasteen merkeissä.


ps. Huomaatteko minkä ompelupeikon selätin tässä haasteessa? Ei ole nähty tässä blogissa moneen vuoteen. :)



Iloista viikonloppua!


26 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hi, wish I could understand Finnish! I can't even work out where to post a comment - hence I'm commenting here.
      I love this dress so much! I just love the Scandinavian style and these beautiful illustrations. And your dresses are lovely. I love the graphic lines of black and white, the little red details, your beautiful little girl, - and the snow! I've tried to capture the same early 20th century, Nordic look in my latest post. Would love it if you took a look. Thanks Victoria
      http://as-it-seams.blogspot.co.uk/2015/01/take-one-dress-12-as-it-seams-dress-for.html

      Poista
    2. Thank you very much Victoria! I will visit your blog soon. Maybe someday I will write my blog also in english.

      Poista
  2. Aivan ihastuttava! Kummityttöjen syntymäpäivät lähestyvät ja tässä inspiraatiota lahjoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Voin sanoa, että oma tyttöni ainakin ihastui ja puuvillamekkoja täytynee tehdä kevään mittaan lisääkin. :)

      Poista
  3. Aivan ihana setti! Ja vielä kaksi mekkoa ja puuvillaisia vielä, olen ihan onnesta mykkyrällä! Ja toinenkin setti vielä tulossa, waude, mitä panostusta!! Kankaat sopivat kauniisti yhteen ja olet onnistunut tuomaan puvun hengen hienosti nykyaikaan. Koristeet ovat suloiset ja sopivat punaisen lettinauhan kanssa niin nätisti. Hienoa työtä, Manda <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Krista ihanasta kommentistasi! Minua niin jännitti onnistuvatko nämä ja ehdinkö ajoissa. Olen kyllä nyt tyytyväinen tulokseen. :) Vielä kun saisi loputkin mekot valmiiksi, meillä kun on aina kaikkea tehtävä kaksi. Jos ovat siskokset erottamattomat, ovat he myös toistensa pahimmat tappelupukarit ;).

      Poista
  4. Ai niin ja olisko se peikko vaikka napinläpi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, oikein arvasit! Ei niistä täydelliset tullut, mutta jes että sain tehtyä ja peräti 5 kappaletta!! :)

      Poista
  5. Marikki- satuhahmona on todella ihastuttava, samoin kuin tuo kirja, meilläkin se on kovassa käytössä. Olet kyllä tehnyt ihanan mekon, joka henkii Lingrenin satumaailmaa. Ihana kun voi hyödyntää molempia mekkoja erikseen. Kristahan sen mainitsi, että napinläven ompelu ja se ei ole minustakaan mitään parasta puuhaa ;) Mukava nähdä mitä keksit käsityökirjahaasteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! Minulle Marikki oli Lindgrenin saduista jäänyt vähän vieraaksi, ehkä se avautui paremmin vasta näin saman samanikäisten tyttöjen kautta. Käsityökirjahaastetta en ole vielä ehtinyt yhtään aloittaa. Kirja ja malli on kyllä valittuna, vielä pitäisi löytää aikaa toteutukseen.

      Poista
  6. Ihana asu! Kauniit kankaat ja sopivat hyvin tähän työhön, kuin myös tyttösellekin! Kesäkummun tarinat kuuluvat myös meidän ikisuosikkeihin <3 Pitäisi itsekin kokeilla joskus tällaista kirjoista inspiroitumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli kyllä hauska haaste, ehkä jatkossa tulee katsottua kirjojen kuvituksia uusin silmin.

      Poista
  7. Ihanasti huokuvat kirjan ajan henkeä nämä suloiset asut. Punaiset rusetit kruunaavat kaiken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Rusettinauhasta tytär ei olisi halunnut luopua ollenkaan. :) Niin kaunis, mutta en ymmärrä miten nauha touhukkaan Marikin päässä pysyy!

      Poista
  8. Ihastuttavat kaksi mekkoa, Marikin tunnelmaa modernisti! Suloista ja onneksi siskollekin on tulossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikkusisko onkin kovasti jo kysellyt mitä värejä ja koristeita hän mekkoonsa saa. :)

      Poista
  9. Todella ihanat mekot ja kiva oli kuulla, mistä ideat saivat alkunsa :) Napinlävet on minullekin inhotus, teen kyllä niitä, mutta aina jännittää meneekö vaate siinä kohtaa piloille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä tarina sopi meidän tytöille kuin nenä päähän, oli kiva toteuttaa se. Napinläpiä olen kammoksunut ja vältellyt aina, mutta näköjään kaikki onnistuu kun vain ottaa asiaksi. :)

      Poista
  10. Voi sinua Manda <3! Tämä on taas niin ihana ja herttainen ja suloinen ja sievä asukokonaisuus. Punaiset ruusut ja nauhat mekossa, kankaat, malli ja kaikki mahdollinen kohtaavat todella hyvin Marikin satumaailman. Peukut napinläville! Minäkään en niiden teosta erityisemmin tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, sinun kommenttisi saavat aina hymyilemään! Napinläpien suhteen minulla näyttää olevan monta kohtalotoveria :). Tämän mekon tyyliin nepparit eivät millään olisi sopineet, piti saada kauniimmat oikeat napit.

      Poista

Kiitos viestistäsi! :)