Pikatikkejä

Ompelukone on saanut huikata, kun ainoat ompelukseni ovat hoituneet pelkällä saumurilla

 

Leikkelin kasan trikoita ja muita neuloksia neliöpipoiksi. Enimmäkseen muista ompeluksista jääneitä paloja ja kaappiin unohtuneita kankaita, joku uusikin pala näihin on käytetty.

 

Eikä tässä kaikki, osa on jo matkannut kuvaamatta maailmalle. Jonkinasteista blogiväsymystä ilmassa, kun ei muista kuvata eikä postata kaikkea. Niissä ensimmäisissä pipoissa  taisivat olla kaikki tyttövärit, kun nämä ovat niin sini-vihreävoittoisia.

 

 

 

 

Itseäni hemmottelin uudella tuubihuivilla. Kangas on Hilcon viskoositrikoota, joita oli tullut Fabriinan valikoimiin. Tätä pitää hankkia vielä muissakin väreissä ja ommella itselle jotain uutta syysvaatetta. Olen huono käyttämään huiveja tai ylipäätään mitään koruja tai asusteita, mutta tälle uskoisin olevan käyttöä.

 

Lomatunikoja itselle

Olen pitänyt ja pessyt näitä tunikoja jo varmaan kymmeniä kertoja, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuvata ja postata ne tänne...

Lomareissulle tarvitsin pikaisesti jotain helppoa ja mukavaa puettavaa. Turvauduin Ottobren bohemian-kaavaan, joka minulla oli valmiiksi piirrettynä. Aikaisempaan versioon tein sen verran muutoksia, että jätin sivusaumat ja hihakuminauhat pois ja taisinpa hieman pidentääkin hihan kaavaa.

Ensimmäinen tunika on Fabriinasta hankittua elephant love-jerseytä. Heti kun näin tämän kankaan, ajattelin että haluan tehdä siitä jotain itselleni. Niin ihanat värit eikä kuosi minun makuuni ole yhtään liian lapsellinenkaan.

Toinen versio on kukkakuvioista viskoosijerseytä Pikku-Auringosta. Helppo, silittämättä siisti vaate tuli tästä. Sovituskuva on 4-vuotiaan tyttären ottama. :)

Lisää pipoja

Yllättäen ekaluokkalainenkin halusi itselleen kruunupipon. No mikäpäs siinä, sopiihan tuo malli pojallekin, kun unohtaa ajatukset prinsessakruunusta.

Kankaaksi kelpuutettiin JNY:n turkoosi tähtijersey, vuoriksi löytyi pala turkoosia trikoota. Sakaroiden ompelu olikin huomattavasti helpompaa tällaisella ohuella trikoolla.

Takasaumassa pätkä tähtinauhaa:

Itselleni ompelin samasta trikoosta lörppämallisen pipon. Tämä on suorana ihan hoopon näköinen, mutta asettuu aika kivasti päähän. On myös tosi mukava pitää, kevyt mutta yhtään ei ole tarvinut tämä päässä palella, vaikka välillä räntää tulee taivaalta vielä näin toukokuussa.

Kun aloin näitä koristenauhoja kaivaa esiin (yleensä niitä ei muista ommella mihinkään), niin tähänkin laitoin pätkän kukkanauhaa. Vähemmällä hermojen kiristyksellä kyllä pääsisi, jos unohtaisi nämä laatikkoon, sillä lähes mahdoton on saada nauha ommeltua trikoolle suoraan. Jos joku tietää hyvän poppakonstin tähän, vinkkaathan?

Tähtijersey ja oman pipon lime vuori Royal-tuotteesta, turkoosi trikoo muistaaksen Kangastukusta.

Sukkasatoa

Jos ei ompelurintamalla suuria olekaan tapahtunut, olen sentään tarttunut puikkoihin pitkästä aikaa. :)

Liekö enemmän nuukuutta vai laiskuutta, että piti jo alkaa vanhoja villasukkiakin uudistamaan?

Lähtökohta oli tämä:

Lahjaksi saadut, paljon käytetyt pitsivartiset villasukat, joista pohjat olivat monesta kohtaa puhki kuluneet. Varret sen sijaan olivat vielä siistit. Siispä sakset käteen ja naps varret poikki:

Samaa harmaan sävyä minulta ei löytynyt, joten vaihdoin reilusti väriä ja käytin ihanan pirteää tipunkeltaista seiskaveikkaa. Varret siistin virkkaamalla kierroksen kiinteitä silmukoita. Kyllä näillä taas tepsuttelee hyvän aikaa ja valmista tuli huomattavasti sutjakammin, kuin jos olisi neulonut varretkin alusta alkaen.

Ennen omia sukkia valmistui tällainen jättimäinen pariton sukka pojan kipsijalkaa suojaamaan. Minä olisin tehnyt iloisen kirjavan, mutta poika tahtoi Suomi-raidat. Kuinkas muutenkaan MM-kisojen alla. Muutaman viikon tämä oli ahkerassa käytössä, mutta nyt se on (onneksi!) käynyt jo tarpeettomaksi ja saa jäädä muistoksi yhdessä kipsin kanssa.

Kesälaitumille

Nyt se on sitten ohi. Esikoisen eskarivuosi. Edessä pitkä kesäloma. Aika on mennyt nopeasti, mutta paljon on lukuvuodessa tapahtunut. Pienestä pojasta on kasvanut reipas koululaisenalku, joka osaa ja pärjää ilman äitiäkin.

Tänään päättäjäisaamu valkeni aurinkoisena ja tuleva ekaluokkalainen lähti hymy huulilla kouluun. Ehkä vähän jännitti, ehkä hieman haikeanakin, mutta ennen kaikkea innolla pian alkavaa lomaa odottaen.

Pojalla on ollut onni käydä eskari pienessä kyläkoulussa pyöräilymatkan päässä kotoa. Pienissä piireissä on ollut turvallista kasvaa ja oppia uusia koululaisen taitoja. Syksyllä on edessä uusi isompi koulu ja bussikuljetus, mikä harmittaa ja jännittää ainakin äitiä. Onneksi poika ei liikoja murehdi.

Koulun väelle pikku muistamisiksi vietiin itse ommeltuja pussukoita ja avainnauhoja sekä pojan askartelemat kukkakortit.

Pussit on eri kankaista, mutta kaikki ruusukuosisia. Avainnauhojen lisäksi sisältä löytyy makeaa, pojan asiantuntemuksella valitsemia. :)

Pussukoiden kaava ja ohjeet löytyivät Hipun blogista.

Sinivalkoista pojalle, kukkia äidille

Uusimmassa Ottobressa (3/11) oli hauskasti käytetty kirjekuoripääntietä isojen lasten vaatteissa ja niin minäkin innostuin niitä pitkästä aikaa kokeilemaan. Edellisen postauksen örkki-paidan jälkeen syntyi tämä ankkuripaita.

Kankaana on Fabriinasta hankittu raikkaansininen campantrikoo. Tykkään kovasti näistä Hilcon raitatrikoista, niin suloisen pehmeitä ja joustavia ja pitävät laatunsa pesusta pesuun.

Ankkuriaplikaatio sopi kankaaseen ja malliin kuin nenä päähän, sen ohje on samasta lehdestä. Pääntiekaitale olisi pitänyt leikata hulpion suuntaan, mutta kangas tuli niin tarkasti käytettyä, ettei se riittänyt enää kuin vaakaan leikattuna.

Paidasta tuli tosi kaunis, valitettavasti sovituskuvia ei ole. Muutenkin pahoittelen surkeita kuvia, nämä paidat oli kiire saada käyttöön, joten räppäsin kuvat vain pikapikaa. Pääntie on kyllä enemmänkin kaunis kuin käytännöllinen, ainakin meidän hoikkaharteiselle herralle kaula-aukko on suuri ja tuppaa valahtamaan alas kovemmassa menossa. Tämä johtuu varmaan osin tuon kankaan joustavuudesta, örkkipaidan pääntie on napakampi vaikka paita on isompaa kokoa. Ehkä supistan aukkoa vielä neppareilla tai ompelemalla kappaleet yhteen etu- ja takakappaleen risteyskohdasta.


Itselle tulee ommeltua tosi harvoin, vaikka kaavoja tulee selattua ja aina tekis mieli jotain omaankin kaappiin ommella. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi jotain, tunikan joka on ollut toivelistalla jo pitkään. Kaava on Ottobre woman-lehdestä 5/09. Kiireessä oioin mutkia ja jätin taskut tekemättä. Sen verran kiva ja helppotekoinen malli kuitenkin, että ompelen tämän varmasti myöhemmin myös taskullisena. Kangas on Stenzon trikoota, tämäkin Fabriinasta ostettua.

1-vuotisarvonta!

Blogini täyttää jo kokonaisen vuoden ja sen kunniaksi on aika järjestää arvonta!

Säännöt ovat monesta blogista tutut:
Yhden arvan saat jättämällä kommentin tähän postaukseen,
toisen arvan kommentoimalla ja olemalla lukija (voi liittyä arvonnan aikana),
kolmannen arvan saat linkittämällä arvonnan omaan blogiisi käyttäen yllä olevaa kuvaa.
Muistathan ilmoittaa kommentissasi monellako arvalla osallistut!

Vaikka tämä onkin lastenvaateblogi, palkinto on tällä kertaa enemmänkin äidin hemmotteluun...
Arvonnan voittaja saa palmikkovillasukat ja levyn Fazerin suklaata.

Osallistumisaika päättyy sunnuntaina 13.2. klo 24. Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!

Sukkainfoa: lanka Novita 7 veljestä, kevään uutuusväri turkoosi. Ohje uusimmassa kevät-Novitassa.