Aurinkoista

Meillä asuu mekkotyttö.

EI paitaa.

EI hametta.

EI pöksyjä.

TAHDON MEKON!

Ja pienet housut.

Saamansa pitää. Tämän setin aurinkoisten värien luulisi karkottavan aamuiset känkkäränkät.

Rimpsuhelmat ovat neidin mieleen ja minä tykkään tästä yläosan mallista. Kaavana aiemminkin käyttämäni Ottobren Circus Horse, kavennettuna ja ainakin hihat muokattuna. Tämäkään tyttö ei pussihihoja siedä, niin somat kuin ne olisivatkin.

Helmoja ja Hepeneitä-blogissa on näkynyt tamppilahjeleggingsejä ja kokeilin minäkin piristää peruspökiä sellaisilla. Vähän tiukka tuli lahkeensuusta, muuten hyvä.

Sopivan sävyinen nappi sattui pyörimään ompelupöydällä. Nappasin sen pariksi pitsinjämän ja ompelin ruusukkeeksi helmaan.

Kaavat:

Mekko: Circus Horse (OD 4/13) muokattuna

Legsut: Ropina (OD 6/12) muokattuna

Kankaat:

Paratiisin puutarha: Verson puoti

Campan-trikoo ja resori: Fabriina

Mekkoja, mekkoja

Vielä pari mekkoa, niinhän taisin viimeksi sanoa.

Eivät ne toki tähän lopu, mutta nämä tummasävyiset neulosmekot oli ensimmäisenä saatava valmiiksi hautajaisiin.

Kaava on sama oma, jota käytin kesällä lyhythihaisiin pussihelmamekkoihin, nyt vain pidensin niitä hihoja ja pienensin pääntietä. Takana on pitkä halkio pitsivetoketjulla (kaapissa oli vain pitkiä ketjuja, lyhyempikin olisi toki riittänyt). Oikeastaan en enää ole varma, onko se takakappale vai onnistuinko puolinukuksissa (miksi näiden ompelu aina jääkin viimeiseen iltaan/yöhön?) sekoittamaan sen etukappaleeseen. Eikä sillä ole edes mitään väliä, sillä etu- ja takakappale ovat lähes identtiset.

Kankaanmenekki yllätti minut ja neulos meinasi väkisinkin loppua kesken. Sain sen nippa nappa riittämään, kun leikkasin yhden kappaleen toiseen langansuuntaan. On onneksi sen verran pieni ja hillitty tuo kuvio, ettei pahasti pompi silmille vaikka pallukat eivät ihan samassa järjestyksessä olekaan.

Tarkoitus oli huolitella pääntiet tyylikkäästi muotokaitaleella, mutta kiireessä en siihen ryhtynyt vaan kanttasin tuttuun ja nopeaan tapaan resorilla.

Nyt tekisi ihan kamalasti mieli itsellekin samanlaista! :)

Nämä mekot jatkavat elämää arjessakin yhdistettynä iloisempiin väreihin. Kuten näihin raidallisiin villahousuihin. Viimevuotiset merinot olivat vielä pussissa, kun ne viime vuonna saapuivat kauppoihin kovin myöhään, eikä kunnon talvea sitten koskaan tullutkaan. Sainpahan nyt tytöille lämmikettä heti ensimmäisiin koleisiin syyssäihin. Toisetkin on tehtynä, mutta vielä kuvaamatta.

 Sama kaava sai eilisiltana taipua liivimekon muotoon, kun ompelurymässä veivattiin Emeli Designin yllätyspaketista. Minä sain tummanruskeaa joustocollegea, beigeä pitsiä ja pätkän framilonia.

Tässä vastusti ihan kaikki ja lopputulos on mm. kankaan vähyydestä ja väärin leikkaamisesta johtuen aivan erilainen kuin suunnitelma, mutta kaikkeen sähellykseen nähden tästä tuli aikas kiva. Taidan tehdä toistekin. Vuosia laatikossa lojuneet silitysmerkkikukkasetkin pääsivät vihdoin käyttöön, kun kesken ompelun välähti, että tähänhän ne sopisivat.

ps. sitä framilonia käytin etukappaleen rypytykseen, ei oikein hyvin näy näissä kuvissa.

 

Kaavat: 
Mekot: oma
Leggingsit: Ropina (OD 6/12) reilusti kavennettuna

Kankaat:
Apilapallo-neulos, raidallinen trikoo ja merino: Pehemia
Ruskea jc: Emeli Design

Oman aikansa lapset

 Aika huvittavaa, millaista innostusta Pitkät piuhat herätti meidän isommissa lapsissa.

"Vähänkö siisti kangas! Kato, tuossa on mun puhelimen laturi!"

"Ja kato, tuossa mun!"

"Joo, se on Nokian. Ja tuo sopii iPhoneen."

"Äiti, tee mulle tästä huppari."

"Mulle kans!"

Tilasin kankaan esikoiselle, jolle kadoksissa olevat laturit ja sotkeutuneet kuulokejohdot ovat arkipäivää, mutta näköjään eskarilainenkin kokee jo piuhaviidakon omakseen. 

Lapset, joiden on vaikea ymmärtää, että kun äiti ja isä olivat heidän ikäisiään, puhelinta ei voinut kuljettaa mukana taskussa. Tai että puhelimen piristessä ei voinut tietää kuka soittaa. Heidän tulevat lapsensa tuskin enää ymmärtävät, mihin on tarvittu moinen määrä johtoja. 

Upeasti ajan hengessä tämä kuosi!

Joustocollege taas on tämän päivän materiaali ja nämäkin vaatteet ovat kaikki jc:sta tehtyjä. Melkoista vaihtelua vain on kankaiden vahvuuksissa: piuhat ovat ohutta kuin trikoo, raidallinen paksua ja pehmeää, yksivärinen musta taas niiden välistä sileää ja napakkaa. 

Mutta että 80 cm palasta kaksi hupparia? Mahdoton tehtävä. Ei tullut yhtään hupparia, mutta sentään jotakin molemmille. 

Poika sai paidan mustilla hihoilla ja kun kangas ei riittänyt huppuun, tein korkean kauluksen, jonka sisään pujotin kuminauhaa. Kaulus olisi saanut olla hieman pienempi, mutta menköön nyt näin. Kaavassa oli sivutaskut, huomaamattomat ja tosi helppotekoiset. Ommeltuani vain muistin, että juuri tällaisia poika inhoaa kaupan housuissa, ne kun lipsahtavat yhtä helposti niin taka- kuin etukappaleenkin puolelle. Ompelin sitten taskupussit muutamalla pistolla kiinni helmaresorin saumavaroihin, niin pysyvät paikallaan, eivätkä myöskään pääse pullahtamaan esiin helmakaitaleen alta.

Kesän lopulla kysyin pojalta, millaisia housuja hän tahtoisi kouluun. Vastaus oli farkkuja. Nyt kun muutama viikko on kulunut, huomaan svetarihousujen pitäneen edelleen pintansa. Kuinkas muuten, kun kaikki välitunnit potkitaan palloa. Housuvarasto kaipaa täydennystä, ehjiä / siistejä / sopivan kokoisia löytyy enää kovin vähän. Tässä ensimmäiset tuotokset. Muistin pojan sanoneen näitä shortsien taskuja hienoiksi ja päätin tehdä hänellekin vastaavat, mutta pehmeämpänä versiona resorikaitaleella. Taskunsuusta pilkistävät tähdet. Leikkasin ensin myös sivukaitaleet tähtitrikoosta, mutta se ajatus tyrmättiin välittömästi ja kaitaleet vaihtuivat mustiin. "Housujen pitää olla yksiväriset. Etkö sä, äiti, osaa tehdä yhtään vaatetta kokonaan samasta kankaasta?" Juu myönnetään, olen siinä aika huono...

Eipä sitten tullut otettua yhtään kunnon kuvaa näistä housuista. Ihan perusmallia ovat, resorit vyötäröllä ja lahkeissa. Mustaa, mustaa, mustaa.

Lisää palapeliä, joka sai pojan ensin hermostumaan, mutta lopulta kuitenkin tykkäämään tästäkin kokoonpanosta. Kirpparilta löysin miesten Peak Performance-paidan. Koko ei ollut meille kenellekään sopiva, mutta ajattelin esikoisen tykkäävän printistä. Leikkasin paidasta etu- ja takakappaleen. Hihoihin käytin uutta harmaata trikoota, jonka sävy ei ollut aivan sama kuin paidassa, mutta minusta se ei niin haittaa kun soppaan sekoitti vielä kolmatta erisävyistä harmaata. :) Kirppispaidan kehno laatu vain alkoi harmittaa ommellessa, paljon paremman olisi saanut kokonaan uusista kankaista tehden.

Huups, pikkuisen taisin tässä paidassa liiotella hihanmittaa....

Tytölle riitti piuhoja pikkuisen hameen verran. Helmakäänteeseenkään ei ollut varaa ja kanttasin helman resorilla. Ylimääräisiä saumavaroja en leikannut pois vaan kiepautin ne kantin sisään, niin että reunuksesta tuli pullea ja painava.

Paidan kaava on syksyn Season Looksista. Mitoitus on väljä, kuten aiemmin tekemissäni SL:n leggingseissäkin. Piirsin yhtä kokoa pienemmän kaavan, mutta siltikään tyttö ei meinannut hyväksyä tätä liian leveänä. Minä halusin säilyttää rentoa collegetyyliä, mutta tytär ei voi sietää pussittavia hihoja. Kelpasi tämä sitten kuitenkin, kun hiharesoritkin oli saatu paikoilleen. Etukappaleen tyttöset on leikattu Verson Puodin Maijat-jc:sta ja aplikoitu ihan vaan suoraompeleella reunoista tikaten. Aika hauska paita tuli, hieman vaihtelua ainaisten trikoopaitojen rinnalle.

Kuvat ovat mitä ovat, ilta jo hämärsi ennen kuin ehdittiin kuvaamaan.

Hrrr, tänä aamuna oli jo niin koleaa että kohta kai täytyy kaivaa villat ja kalsarikaavat esiin. Sitä ennen on kuitenkin ommeltava ainakin pari mekkoa vielä.

Pirteää alkanutta viikkoa kaikille täällä vieraileville! :)

Kaavat:
Tiedot tulossa myöhemmin

Kankaat:
Maijat ja Pitkät piuhat: Verson Puoti
Musta jc ja tähtitrikoo: Fabriina
Harmaa trikoo: Royal-tuote
Resorit sieltä täältä

Pakkomielle

Pöytäni tuntuu nyt täyttyvän keskeneräisistä tekeleistä. Eivätkä ne kaikki ole edes kesken, mutta odottavat jotakin lisää että pääsisivät blogiin esille. Nämäkin oli tarkoitus postata vasta, kun pikkusiskon vastaava asu olisi valmiina, mutta menköön nyt ettei pääse ihan blogi näivettymään.

Tämä vaate ei syntynyt tarpeesta, eikä edes toiveesta, vaan pelkästään äidin mielivallasta. Ihastuin niin Heilt Speciell og Jubel-kirjan hihattomaan jumpsuitiin, että oli  p a k k o  saada kokeilla samanlaista. Siltikin, vaikka suuresti epäilin suostuisivatko mekkotyttömme kuunaan pukemaan haalaria päälleen. Käytin lempivärejä ja hyvin kävi - päälle hujahti ja kelpasi jopa eskariinkin.

En ole koskaan aiemmin tehnyt tällaista resorikaitalevetoketjulistaa - no mikä lie, kai tuolle joku parempikin nimi on. Yöunet jäivät vähiin, kun en voinut luovuttaa ennenkuin vetoketju oli paikallaan - asia, jota hieman seuraavana aamuna harmittelin... 

Alareunasta ei tullut niin siisti kuin olisi pitänyt, niinpä piilotin pahimmat vekit koristenauhan alle. Seuraavalla kerralla kaivan jostain suomenkieliset ohjeet, ennen kuin aloitan.

Hupun vuorina violetti lintutrikoo. On muuten erinomainen malli tässä hupussa; sopivan pieni että siitä on oikeastikin jotain hyötyä, eikä vain lerputa selässä.

Nappikukkanen koristeeksi ja lahkeeseen tasku (joka näkyy kuvassa ylempänä). Poikkisauman jouduin tekemään, koska kankaan korkeus ei olisi yhtenä kappaleena riittänyt.

Niin, ja teinhän minä tuon haalarin alla olevan paidankin. Se on ihan pertsaa vaan, samalla kaavalla tehty kuin paidat viimeisimmissä postauksissa. Kun kaavassa on mitoitus kohdallaan, sitä on ilo käyttää uudelleen ja uudelleen. Kangas tietenkin Paratiisin Puutarhaa - kaunista, vaikkakin saisi olla kirkkaamman pinkkiä.

Kaavat:

Jumpsuit: Heilt Speciell og Jubel

Paita: Autumn Forest (OD 4/14) kavennettuna 

Kankaat:

Velour ja resori: Fabriina

Paratiisin puutarha: Verson Puoti

Linnut: Kangas-Malla (?)