Käsityökirjahaaste: Kukkiva tyyny

 Minusta käsityökirjojen selailu on mukavaa, rentouttavaa ja innostavaa. Ideoiden ja tekniikoiden lisäksi kirjat ovat usein myös visuaalisesti hyvin kauniita. Aikuisten kuvakirjoja J. Helmoja ja Hepeneitä-blogin käsityökirjahasteeseen valitsemani teos on minulle yksi tällaisista; aina aika ajoin palaan sitä selailemaan, mutta koskaan en ole siitä yhtään mallia toteuttanut. En ennen kuin nyt.

Gerd Gellein Merkesdalin Punavalkoisia tilkkutöitä (2011) ei nimestään huolimatta ole perinteinen tilkkutyökirja, jossa esitellään vaativia tekniikoita, vaan kirjasta löytyy 45 mallia kauniisiin kodin koriste- ja käyttötekstiileihin. Kaikki tekniikat ovat helppoja ja aloittelevakin ompelija pystyy ne toteuttamaan. Mukana on nopeita töitä, kuten silmälasikoteloita, mutta myös suuritöisiä tilkkupeittoja. Mukaan on päässyt myös yksi virkattu malli sekä reseptejä.

Punavalkoinen väritys on luultavasti lähtenyt vanhoista kirjotuista keittiöliinoista, joita on myös hyödynnetty kirjan mallitöissä. Gerd yhdistää tilkkuihin mm. kirjontaa, applikointeja, kuvansiirtoa, koristenauhoja, pitsejä ja nappeja. Luulen, että juuri tämä on se mikä minua kirjassa niin kovasti viehättää. Kirjassa on muutama jouluinen käsityö, mutta yleisilmeeltään kirjan punavalkoisuus on raikasta ja kesäistä.

Minä valitsin mallityöksi tilkuista kootun koristetyynynpäällisen, joka on koristeltu tilkkukukilla ja napeilla. 

Tyynyn pilkullinen reunakaitale on tehty kirjassa esitellyllä hirsimökkitekniikalla. Kaksiosainen takakappale on samaa pilkkukangasta kuin kaitale ja tyynynpäällinen suljetaan takaa napeilla. Tilkkukappaleen taakse on tikattu vanulevy ja vuorikangas.

Kukkakoristeet on tehty pyöreistä tilkuista niin, että reunaan on harsittu lanka, jolla kukan suu on kiristetty suppuun. Kukat ja napit on kiinnitetty tilkkupohjaan käsin ommellen. En nyt tähän hätään jaksanut / ehtinyt ommella kukkasia joka ruutuun, mutta sini- ja vihreäsävyisiä ympyrätilkkuja on leikattuna lisääkin ja ajan kanssa tyyny puhkeaa täyteen kukoistukseensa. 

Tyyny on 50 x 50 cm kokoinen ja varsin muhkea tapaus, uskon että tästä tulee suosikkityyny meidän sohvalla. Harmaat kankaat ja Lennolin sisätyyny ovat Ompelun Ihanuudesta, muut tilkut omista jemmoista.

Kiitos Krista jälleen haasteesta! Käykäähän kurkkaamassa muidenkin osallistujien haastetyöt, upeita esityksiä yksi toisensa jälkeen:

Helmoja ja hepeneitä

Ilosofiaa

Vaahtokarkkimonsteri

 Mallikelpoinen

Handmade by mARa

Epäonnisen puutarhurin blogi

Liljatar

Hannan Namit

Tuulialla

Balettiin

Syksyllä, kun tytöt aloittivat baletin, ompelin puvut uuteen harrastukseen. Jumppapuvun kaava löytyi jostain vanhasta SK:sta ja Eurokankaasta kävin kyselemässä sopivia kankaita. Ensimmäinen asu valmistuikin vaaleanpunaisesta liukaspintaisesta jumppapukutrikoosta. En oikein pitänyt kankaasta, tekokuituisena se takertuu käsiin ja pintaan tulee herkästi langannousuja. Pikkusiskon puvun teinkin tutusta puuvillaelastaanista. Toimii ihan yhtä hyvin ja tuntuu miellyttävämmältä.

Oikeasti tunneilla kuuluu käyttää yhteinäistä valkoista asua, mutta näillä päästiin alkuun ja toimivat varapukuina, sillä pukukoodi ei ainakaan näillä pienillä ole ollut kovin tiukka. Näitä on ehditty pitää paljon ennen kuin viimein sain kuvattua, näköjään on jo tussiakin tullut pintaan...

Pikkuruiset merinojakut olivat pikainen tarveompelus, sillä salissa tulee herkästi vilu hihattomalla jumppiksella. Kaavan piirsin trikoopaidan avulla. Pääntielle ja helmaan tikkasin framilonia, käänsin nurjalle ja siksakkasin kiinni. Kietaisuosat on ommeltu kiinni sivusaumoihin, ettei ole naruja häiritsemässä tanssimista. Näppärää ja lämmintä.

Huomasin, että lukijoita on viime aikoina tullut muutama lisää. Lämpimästi tervetuloa!

Tämä on blogin 300. postaus ja vuosipäiväkin kolkuttelee nurkan takana. Olisi kai syytä järjestää arvonta pitkästä aikaa. Vaan mitä arpoisin? Pää lyö nyt ihan tyhjää.

Sanokaapa te! :)

Farkkukasseja ja nilkattimet(?)

Syksyllä tein tyttären eskarikaverin synttäreille lahjapaketiksi farkkukassin ja kun tuli yhdelle tehtyä, eihän se siihen jäänyt. Tässä pari talven lapsille tehtyä pussukkaa.

Pitäisiköhän lähteä hamstraamaan farkkuja kirpparille, että meidänkin lapset saisivat nimikkokassit?

Syksyllä ihastuin Pizzicato-blogissa vallan hurmaaviin säärystimiin. Loppiaisen aikaan, kun pakon sanelemana tunnelmoimme kynttilänvalossa, otin vihdoin kimmeltävän Säde-langan puikoille. Ohje (tiny owl knits: some cloydy day) on helppo, mutta en silti suosittele kokeilemaan sen neulomista pimeässä ;).

Säärystimien piti tulla tytölle, ensimmäisestä versiosta vain tuli aivan liian leveä. Jatkoin silti ja tein säärystimien sijaan omiin koipiin tämmöiset söpöstimet, nilkanlämmittimet. Olisiko ne sitten nilkattimet?

Nyt meneillään uusi yritys, puikoilla vähemmän silmukoita ja hempeämpiä sävyjä. Saavat neiditkin omansa toiveiden mukaan. :)

Satukirjan inspiroimaa: Marikki

Pidän kirjoista ja meillä on lapsille luettu paljon heti pienestä pitäen. Valinnanvaraa olikin runsaasti, kun aloin miettiä sopivaa kirjaa Helmoja ja Hepeneitä-blogin Satukirjahaasteeseen, jossa oli tarkoitus ommella asukokonaisuus satukirjan hengessä. Lopulta valinta syntyi kuitenkin melko helposti.

Olen kuluneen vuoden aikana alkanut lukea tytöille iltasaduksi aiempaa pidempiä, usean illan kestäviä, tarinoita. Kovin moni kirja ei jaksa vangita pienen kuulijan mielenkiintoa niin pitkäksi aikaa, mutta Astrid Lindgrenillä se taito on. Astridin tarinoissa aikuiset jätetään sivuosaan ja maailmaa katsotaan lapsen silmin. Saduissa on lämminhenkistä arjen kuvausta, mutta myös huumoria ja hassuja kommelluksia. Lapset ovat lapsia: touhukkaita, tottelemattomia ja usein kovin ajattelemattomia, mutta pohjimmiltaan kunnon ihmisentaimia. Tarinoiden vanhemmat ovat rakastavia, vaikkakaan eivät aina ymmärrä lastensa kolttosia.

Meiltä löytyy tällainen Astrid Lindgrenin yhteisnide, jonka neljästä tarinasta tyttöjen suosikeiksi ovat nousseet Pikkuveli ja Katto Kassinen (1955) sekä Meidän Marikki (1960). Kuvitukset koko kirjaan on tehnyt Ilon Wikland.

Marikki, melkein 7 vuotta, on rasavilli isosisko. ”Vikkelä kuin Virsulan vaarin porsas”, hänestä sanotaan, sillä Marikki on nokkela keksimään ideoita ja toteuttaa ne liikoja miettimättä. Senhän saattaa arvata, että siitä seuraa hankaluuksia. Marikki on juuri aloittanut koulun ja on aluksi siitä kovin innoissaan, mutta kaikki ei suju ihan niin hyvin kuin äiti kuvittelee…

Liisa, 5 vuotta, on Marikin pikkusisko, kaikkien mielestä kiltti ja herttainen lapsi. Liisa ihailee Marikkia ja on aina valmis lähtemään mukaan isosiskonsa villeimpiinkin ideoihin, vaikka usein epäilee niiden järkevyyttä. Liisa on hieman kateellinen Marikille, joka on iso ja pääsee kouluun kun Liisan on jäätävä kotiin äidin ja kotiapulaisen kanssa.

Siskokset, toisilleen tärkeimmät maailmassa. Eipä ihme, että meidän tyttöjen on helppo samaistua Marikkiin ja Liisaan.

Alun perin ajatuksenani oli tehdä haasteeseen sekä Marikin että Liisan asut, mutta sähköongelmien vuoksi en saanut haastetöitä tehtyä joululomalla, kuten olin suunnitellut. Viime metreillä luovutin, jätin Liisan mekot myöhemmäksi ja keskityin saamaan valmiiksi edes Marikin vaatteet. Liisan puvun, joka on hyvin samanlainen kuin Marikin, näette sitten myöhemmin täällä blogissa.

Marikin perhe on selvästikin hyvin toimeentuleva, mikä näkyy myös kirjan kuvituksessa. Kesäkummun tytöillä on aina ehjät ja siistit mekot, kun taas huonompiosaisten kavereiden vaatteita on paikkailtu. Mekkoja nämä lapset tosiaan pitävät aina, niin päivällä kuin yölläkin. Koulussa Marikki käyttää merimiespukua, mutta kotona arkisempia puuvillamekkoja. Essumekkoja näkyy useissa kuvissa. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia ja jotenkin minulle on jäänyt mielikuva, että Marikin vaatteet ovat tummempia kuin Liisan. Se on tietysti harhaa, sillä oikeasti Marikilla on usein raitamekkoja.Tämä mielikuva siirtyi kuitenkin ompelemiini mekkoihin.

Lähtökohtani haastetyöhön on tämä jouluinen kuva. Siinäkin tytöillä on yllään alusmekot ja niiden päällä essumekot. Pientä juhlavuutta tuovat essumekon röyhelöhihat.

En halunnut käyttää essumekkoon raitakankaita, vaikka ne ovat ajattomia ja sellaisia varmaan tuohon aikaan paljon käytettiinkin. Halusin jotain nostalgista, mutta kuitenkin sellaista mikä miellyttäisi itseäni enemmän ja sopisi myös nykytyttöjen arkeen. Tarkoitukseen sopiva kukkopilli-puuvilla löytyi Metsolasta alehintaan. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 11-12/12. Mekossa on reilusti väljyyttä, mutta essumekossa saa mielestäni sitä ollakin. Hihojen oli tarkoitus olla hieman toisenlaiset, kainalosta avonaisemmat, mutta ompelin ne epähuomiossa suppuun kun en tullut lukeneeksi ohjeita. En sitten viitsinyt purkaa, kun toimii mainiosti näinkin.

Takana kiinnitys helmiäisnapeilla. Edessä taskut, jotka eivät kuvissa oikein erotu.

Alusmekkoa pähkäilin pidempään. Valkoinen batistimekko oli ensimmäinen ajatus, mutta ei – en sittenkään halunnut valkoista. Trikoomekkoakin mietin sen käytännöllisyyden vuoksi, mutta puuvillan houkutus vei voiton. Mikähän siinä onkin, että heti vuoden käännyttyä kevään puolelle alkavat puuvillamekot ja tilkkutyöt vetää puoleensa? Kangas-Mallalta löysin sitten mustavalkoista vichyruutua ja jäin jännittämään, onko postista saapuva kangas laadultaan mekkoon sopivaa. Olihan se, mukavan ohutta kuten toivoinkin. Kaivoin pitkästä aikaa esiin Mekkotehdas-kirjan. Sieltä käytin kaavapohjaksi Alviinaa, jonka helmaa kuitenkin kaventelin ja muokkailin mittoja muutenkin reippaasti, että sain sen juuri sopivaksi essumekon alle. Helma on alusmekossa hieman pidempi kuin essumekossa, jotta se tulee kauniisti esiin toisen mekon alta.

Vaikka tein tämän asukokonaisuudeksi, luulen että mekkoja tullaan käyttämään paljon myös erikseen. Essumekkoa trikoopaidan tai –mekon ja leggingsien kanssa, ruutumekko taas on sellaisenaan vilpoinen kesäksi. Siksi somistin ruutumekkoa hieman laatikosta löytyneillä pitsinpätkällä ja kangasruusuilla.



Niskassa halkio. Pääntie ja hihansuut on kantattu ruudullisella vinonauhalla.

Ihanaa oli osallistua tähän haasteeseen, kiitokset Kristalle sen järjestämisestä! Parin viikon päästä jatketaan käsityökirjahaasteen merkeissä.

ps. Huomaatteko minkä ompelupeikon selätin tässä haasteessa? Ei ole nähty tässä blogissa moneen vuoteen. :)



Iloista viikonloppua!

Viime vuoden viimeisiä

En voi sanoa että viimeiset, sillä loppuvuonna jäi paljon sekalaisia ompeluksia kuvaamatta ja postaamatta. Jossain vaiheessa tulossa siis lisääkin, ehkä. Näitä tonttuisimpia en kuitenkaan enää viitsi jemmata, kun loppiainenkin jo meni.

 Satubalettilaiset esittivät joulunäytöksessä lumiukkotanssin ja esiintyjät tarvisivat rekvisiitaksi valkoiset napilliset paidat ja kaulahuivit. Paidat olisivat oikeastaan saaneet olla pidemmät ja paitulimaiset, mutta ajattelin tällaisilla hivenen pyöreähelmaisilla olevan enemmän jatkokäyttöä.

Huivit neuloin paksuista langoista joustinneuleena. Pinkkiin meni yksi kerä Isovelilankaa, keltainen on jäännöslankaa jostain aiemmin tehdystä neuleesta. Esitykseen huivit sidottiin varmuuden vuoksi kunnon solmulle, etteivät karkaisi tanssin pyörteissä. :)

Tytöt pitivät kovasti nappipaidoistaan ja myöhemmin ne saivatkin seurakseen hameet - mistäpä muusta kuin nappikuosista. Hameet ovat polvimittaiset ja vuoritettu pussiin ommellen, näin ne ovat talvikäytössä vähän lämpimämmät.

Tämä joulu oli siitä poikkeuksellinen, että meiltä ei lähtenyt yhtäkään itse tehtyä lahjaa. Joulun alla sen sijaan oli koulun ja kuoron myyjäiset, joihin kakkujen leivonnan lisäksi ompelin tonttulakkeja ja neuloin parit lasten villasukat. Maailmalle lähteneistä ei jäänyt kuvia muistoksi, mutta näissä kuvissa muutama kotiin jäänyt hiippalakki. Pitkä punainen velourlakki mahtuu omaankin päähäni, muut tein lasten koossa.

Tämän haukipaidan tein jo syksyllä, mutta jostain syystä poika ei ole sitä sen vertaa pukenut päälleen, että olisi saatu kuvattua. Tykkäsi kyllä kovastikin, kun viimein sai sen ylleen. Tämä kuosi on niin upea (ja toisaalta sävyiltään vähän vaikeasti yhdistettävä), että halusin pitää mallin hyvin pelkistettynä. Paidassa on koko etukappaleen levyinen huomaamaton putkilotasku, kuvassa taskunsuun valkoinen trikoo hieman pilkistää.

Kankaan lopusta sai vielä pipon, joka on vuoritettu trikoolla.

Meillä on viimeisen viikon ajan kärsitty jatkuvista sähkökatkoista, pahimmillaan lähes kaksi vuorokautta yhteen menoon. Koska ei ompelukone, netti eikä juuri mikään muukaan toimi ilman sähköä, on tämä hieman häirinnyt harrastelua. Kankaita vähän yritin leikellä ja puikkoja kilkutella, mutta niissäkin on omat haasteensa kynttilänvalossa... Toivoakseni nyt pahimmat ongemat ovat ohitse ja jotain uuttakin täältä pian taas valmistuu. Nyt kuitenkin ulos nauttimaan tuosta valtaisasta lumen määrästä! :)

Hauskaa viikonloppua!

Kaavat:

Nappipaidat: OD  6/14 muokattuna

Pojan paita: Linear (OD 4/13) muokattuna

Tonttulakit ja hameet leikelty ilman kaavaa

Kankaat:

Velourit: Ompelun ihanuus

Valkoinen trikoo: Nappinja

Nappi-jc: Veson puoti

Hauki-trikoo: Pehemia

Harmaa pilkkutrikoo: HH-kangas