Pidän
kirjoista ja meillä on lapsille luettu paljon heti pienestä pitäen.
Valinnanvaraa olikin runsaasti, kun aloin miettiä sopivaa kirjaa Helmoja ja Hepeneitä-blogin Satukirjahaasteeseen, jossa oli tarkoitus ommella
asukokonaisuus satukirjan hengessä. Lopulta valinta syntyi kuitenkin melko
helposti.
Olen
kuluneen vuoden aikana alkanut lukea tytöille iltasaduksi aiempaa pidempiä,
usean illan kestäviä, tarinoita. Kovin moni kirja ei jaksa vangita pienen
kuulijan mielenkiintoa niin pitkäksi aikaa, mutta Astrid Lindgrenillä se taito
on. Astridin tarinoissa aikuiset jätetään sivuosaan ja maailmaa katsotaan
lapsen silmin. Saduissa on lämminhenkistä arjen kuvausta, mutta myös huumoria
ja hassuja kommelluksia. Lapset ovat lapsia: touhukkaita, tottelemattomia ja
usein kovin ajattelemattomia, mutta pohjimmiltaan kunnon ihmisentaimia.
Tarinoiden vanhemmat ovat rakastavia, vaikkakaan eivät aina ymmärrä lastensa
kolttosia.
Meiltä
löytyy tällainen Astrid Lindgrenin yhteisnide, jonka neljästä tarinasta
tyttöjen suosikeiksi ovat nousseet Pikkuveli ja Katto Kassinen (1955) sekä Meidän Marikki (1960). Kuvitukset
koko kirjaan on tehnyt Ilon Wikland.
Marikki,
melkein 7 vuotta, on rasavilli isosisko. ”Vikkelä kuin Virsulan vaarin porsas”,
hänestä sanotaan, sillä Marikki on nokkela keksimään ideoita ja toteuttaa ne
liikoja miettimättä. Senhän saattaa arvata, että siitä seuraa hankaluuksia. Marikki
on juuri aloittanut koulun ja on aluksi siitä kovin innoissaan, mutta kaikki ei
suju ihan niin hyvin kuin äiti kuvittelee…
Liisa,
5 vuotta, on Marikin pikkusisko, kaikkien mielestä kiltti ja herttainen lapsi.
Liisa ihailee Marikkia ja on aina valmis lähtemään mukaan isosiskonsa
villeimpiinkin ideoihin, vaikka usein epäilee niiden järkevyyttä. Liisa on
hieman kateellinen Marikille, joka on iso ja pääsee kouluun kun Liisan on
jäätävä kotiin äidin ja kotiapulaisen kanssa.
Siskokset,
toisilleen tärkeimmät maailmassa. Eipä ihme, että meidän tyttöjen on helppo
samaistua Marikkiin ja Liisaan.
Alun
perin ajatuksenani oli tehdä haasteeseen sekä Marikin että Liisan asut, mutta
sähköongelmien vuoksi en saanut haastetöitä tehtyä joululomalla, kuten olin
suunnitellut. Viime metreillä luovutin, jätin Liisan mekot myöhemmäksi ja
keskityin saamaan valmiiksi edes Marikin vaatteet. Liisan puvun, joka on hyvin
samanlainen kuin Marikin, näette sitten myöhemmin täällä blogissa.
Marikin
perhe on selvästikin hyvin toimeentuleva, mikä näkyy myös kirjan kuvituksessa.
Kesäkummun tytöillä on aina ehjät ja siistit mekot, kun taas huonompiosaisten
kavereiden vaatteita on paikkailtu. Mekkoja nämä lapset tosiaan pitävät aina,
niin päivällä kuin yölläkin. Koulussa Marikki
käyttää merimiespukua, mutta kotona arkisempia puuvillamekkoja. Essumekkoja
näkyy useissa kuvissa. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia ja jotenkin minulle
on jäänyt mielikuva, että Marikin vaatteet ovat tummempia kuin Liisan. Se on tietysti harhaa, sillä oikeasti Marikilla on usein raitamekkoja.Tämä mielikuva siirtyi kuitenkin ompelemiini mekkoihin.
Lähtökohtani
haastetyöhön on tämä jouluinen kuva. Siinäkin tytöillä on yllään
alusmekot ja niiden päällä essumekot. Pientä juhlavuutta tuovat essumekon
röyhelöhihat.
En
halunnut käyttää essumekkoon raitakankaita, vaikka ne ovat ajattomia
ja sellaisia varmaan tuohon aikaan paljon käytettiinkin. Halusin jotain
nostalgista, mutta kuitenkin sellaista mikä miellyttäisi itseäni enemmän ja
sopisi myös nykytyttöjen arkeen. Tarkoitukseen sopiva kukkopilli-puuvilla
löytyi Metsolasta alehintaan. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 11-12/12.
Mekossa on reilusti väljyyttä, mutta essumekossa saa mielestäni sitä ollakin.
Hihojen oli tarkoitus olla hieman toisenlaiset, kainalosta avonaisemmat, mutta
ompelin ne epähuomiossa suppuun kun en tullut lukeneeksi ohjeita. En sitten viitsinyt
purkaa, kun toimii mainiosti näinkin.
Takana kiinnitys helmiäisnapeilla. Edessä taskut, jotka eivät kuvissa oikein erotu.
Alusmekkoa
pähkäilin pidempään. Valkoinen batistimekko oli ensimmäinen ajatus, mutta ei –
en sittenkään halunnut valkoista. Trikoomekkoakin mietin sen käytännöllisyyden
vuoksi, mutta puuvillan houkutus vei voiton. Mikähän siinä onkin, että heti
vuoden käännyttyä kevään puolelle alkavat puuvillamekot ja tilkkutyöt vetää
puoleensa? Kangas-Mallalta löysin sitten mustavalkoista vichyruutua ja jäin
jännittämään, onko postista saapuva kangas laadultaan mekkoon sopivaa. Olihan
se, mukavan ohutta kuten toivoinkin. Kaivoin pitkästä aikaa esiin
Mekkotehdas-kirjan. Sieltä käytin kaavapohjaksi Alviinaa, jonka helmaa
kuitenkin kaventelin ja muokkailin mittoja muutenkin reippaasti, että sain sen juuri
sopivaksi essumekon alle. Helma on alusmekossa hieman pidempi kuin essumekossa,
jotta se tulee kauniisti esiin toisen mekon alta.
Vaikka
tein tämän asukokonaisuudeksi, luulen että mekkoja tullaan käyttämään paljon
myös erikseen. Essumekkoa trikoopaidan tai –mekon ja leggingsien kanssa,
ruutumekko taas on sellaisenaan vilpoinen kesäksi. Siksi somistin ruutumekkoa
hieman laatikosta löytyneillä pitsinpätkällä ja kangasruusuilla.
Niskassa halkio. Pääntie ja hihansuut on kantattu ruudullisella vinonauhalla.
Ihanaa
oli osallistua tähän haasteeseen, kiitokset Kristalle sen järjestämisestä!
Parin viikon päästä jatketaan käsityökirjahaasteen merkeissä.
ps. Huomaatteko minkä ompelupeikon selätin tässä haasteessa? Ei ole nähty tässä blogissa moneen vuoteen. :)
Iloista viikonloppua!