Ruusukepipoja (Kirjaesittelyssä Heilt spesiell og Jubel)

Viime talvena osallistuin Helmoja ja hepeneitä-blogin käsityökirjahaasteeseen. Silloin havahduin huomaamaan, miten vähälle käytölle monet hyllystäni löytyvät käsityökirjat ovat jääneet. Tykkään selailla niitä iltalukemisina uudelleen ja uudelleen, mutta mallien toteutus usein silti jää.

Haaste innosti kirjojen käyttöön ja saattoi niitä kirja-alesta ja kirjastosta silloin kulkeutua kotiin muutama lisääkin... Kunnes ne jälleen unohtuivat sinne hyllyyn.

Syksyn tullen ajattelin korjata tilannetta ja alkaa useamminkin esitellä blogissani käsityökirjoja ja niistä toteutettuja töitä. Ensimmäisen postauksen piti ilmestyä jo syyskuussa, mutta erinäisistä syystä se on viivästynyt. Nippa nappa marraskuulle ehätin. :) Kuukausittain olisi jatkossa tarkoitus näitä esittelyitä julkaista. Pääsääntöisesti esiteltävät kirjat ovat jo hyvän aikaa sitten ilmestyneitä, mutta saattaa joskus joukkoon joku uutuuskin eksyä.

Ensimmäisenä otan esittelyyn Kristin Thorsnesin ja Ane Sundin vuonna 2013 julkaistun kirjan 

Heilt spesiell og Jubel.

Kirjan ovat kirjoittaneet kaksi suosittua norjalaista käsityöbloggaajaa. Heilt speciell-blogi on edelleen toiminnassa, mutta Jubel-blogissa postaukset näyttävät päättyvän kirjan ilmestymiseen. Kirjassa on 66 mallia lastenvaatteita koossa 56-128 cm.

Kukin malli on esitelty omalla sivullaan, jossa on valokuv(i)a, tarvittavat kaavakappaleet pienoiskaavoina sekä ompeluohjeet. Kankaan menekkiä ei ole kerrottu, mutta tarvikkeet (napit, vetoketjut) on listattu. Kirjan ilme on retroinen, kuvien vaatteissa on käytetty paljon kuviollisia joustofroteita, velouria, voimakkaita väriyhdistelmiä ja resorikanttauksia. Housumalleissa lahkeet ovat alaspäin leveneviä, leggingsejä tästä kirjasta ei löydy. Se onkin vaate, mitä kirjaan olisin vielä kaivannut, sillä muuten samojen kansien sisältä löytyy varsin kattava lasten perusvaatemallisto. Mikäli ei ole retrosta niin kovin innostunut, on mallit helppo muuttaa modernimmaksi toisenlaisilla kangasvalinnoilla.








(Huom! Vaikka nyt näköjään olenkin ottanut näihin kuviin mukaan vain tyttösivuja, on kirjassa malleja myös pojille.)

Suosittelisinkin kirjaa ehdottomasti aloittelevalle ompelijalle, mikäli se vain olisi suomenkielinen. Valitettavasti suomennosta ei kuitenkaan ole toistaiseksi julkaistu. Enemmän ompeleva pystyy kirjaa käyttämään ilman norjankielen taitoakin, sillä mallit ovat yksinkertaisia eikä vaateompelukokemusta omaava välttämättä tarvitse ohjeita. Samat sanat toistuvat kirjassa usein ja päättelemälläkin pärjää jo pitkälle.

Itseäni ilahduttaa kirjan malleissa erityisesti niiden hyvä mitoitus. Lähes kaikkien kaavalehtien malleja joudun vähintäänkin kaventamaan saadakseni ne istumaan lapsilleni, mutta kaikki tästä kirjasta kokeilemani mallit ovat olleet sopivia ilman muokkauksia.

 Kirjan alusta löytyy kuvallisia ompeluohjeita muutamiin työvaiheisiin, kuten resorikanttaus, taskujen ompelu ja vetoketjuhalkio. Hyvin kätevä on myös resoritaulukko, josta löytyy eri kokoihin sopivat vyötärö-, lahje-, hiha- ja pääntieresorien mitat. Taulukoista voi valita eri vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi tavalliset tai pitkät hiharesorit. Kannen taskusta löytyvät kaavaarkit on painettu värillisinä tukevalle paperille ja ovat näin ollen hyvin selkeät ja helppokäyttöiset. Plussana on mainittava myös kierrekannet, jotka huomattavasti helpottavat kirjan käyttöä.

Entäs sitten minun mallityöni kirjasta? Sellaisia löytyy blogistani jo ennen tätä postausta: hihaton jumpsuit, mansikkamekko, mustikkamekko ja samassa postauksessa esiintyvä hame on tehty Heilt spesiell og Jubel-kirjan kaavoilla. Nyt halusin kokeilla kirjan lippapipon kaavaa.

Ekaluokkalaiselle tein pipon täysin kirjan kaavan mukaisena. Kirjassa on pipoon kaavakoot 3-5 ja 5-7, joista minä käytin isompaa. Malliltaan pipo on "baggy", eli yläosa on tuollainen lörpöttävä. Lippaan silitin molempiin kappaleisiin tukikangasta, jolloin siitä tuli sopivan jämäkkä. Somisteeksi ompelin vielä ruusukkeen trikoosuikaleesta. Pipo on vuoritettu samalla vedenvärisellä trikoolla, jota ruusukkeessa on käytetty.

Pikkusisko sai pipon samaa kaavaa muokaten. Hän ei halunnut lippaa, joten jätin sen pois ja madalsin pipoa hieman. Tähän myös ruusuke, joka onnistuikin jo paremmin kuin ensimmäisessä pipossa. 

Pipojen kaveriksi surautin vielä tuubihuivit. Niihin ei kaavoja tarvittu, leikkasin huiviin suorakulmaisen kappaleen suunnilleen pipon ympärysmitalla ja korkeudella.

Pipokaava: Heilt spesiell og Jubel

Kankaat: Nosh Organics

Koristenauha: Käpynen

ps. Huomasin, että Kristin Thorsnesilta on ilmestynyt tänä vuonna uusi kirja. Onko joku teistä ehtinyt jo sen malleja testaamaan?

Lämpöä

Pieni teehetki-blogissa on kuukauden teemana LÄMPÖ.

Mietin, olenko tässä kuussa postannut mitään lämpöistä. No tavallaan joo. Uudet yömekot ovat taatusti lämpimämmät, kuin vanhat liian pienet pyjamat. Mansikkapeitto lämmittää ja se sai alkunsa lämpöisistä muistoista. Operaatio Joulun lapsen taustalla on lämmin ajatus.

Päätin kuitenkin osallistua teemaan uudella postauksella, sillä sain tästä hyvän syyn postata jo syyskuussa tehdyt ja kuvatut sukat ja säärystimet.

Sateenkaarisäärystinten idea tuli Pizzicato-blogista, josta usein löytyy kivoja pieniä neuleprojekteja. Seiskaveikan sateenkaarivärin valmistus olikin jo lopetettu, mutta satuin löytämään vielä muutaman kerän ja hamstrasin ne tulevaisuuden varalle, sillä on tämä väriyhdistelmä vaan niin kiva.

Ensin sai pikkutyttö omansa ja pian sen jälkeen ekaluokkalainen hieman pidemmät. Ensin tehdyissä raidat ovat identtiset, toisissa iloisesti eri paria. Molemmat 2o2n-joustinneuletta.

Syksyn ensimmäiset sukat olivat vahvan violetit ja kuopuksen jalkoihin sopivat. Tuollaisen kierreneuleen löysin jostain pipo-ohjeesta ja täytyy sanoa, että se toimii kyllä paremmin neuleessa, jonka ympärysmitta on suurempi.

Näiden jälkeen on valmistunut vielä kahdet muutkin sukat, mutta ne säästän toiseen postaukseen.

Lämmintä marraskuun loppua teille kaikille!

(vaikka oikeasti toivoisin jo viilenevää...)

Lapsuusmuistoni-haasteen kooste ja arvonnan voittaja

Marraskuu lähestyy loppuaan ja Vaapulan syyshaasteet on saatu onnellisesti päätökseen.
Ainakin itselläni nämä haasteet ovat pitäneet ompelu- ja blogiharrastuksen vireillä, vaikka syksy on ollut täynnä monenlaisia muitakin kiireitä, eikä syyshämärä suuremmin innosta kuvaamaan aikaansaatuja luomuksia.

Olen erittäin iloinen siitä, että olette olleet innolla mukana ja olen saanut haasteista positiivista palautetta.


Tämä viimeinen, Lapsuusmuistoni-haaste, oli kaikkein yllätyksellisin. Olen ihan hämmästynyt siitä, miten erilaisia näkökulmia haasteeseen löytyi ja miten monipuolisia töitä tehtiin. Osallistujat jakoivat omia lapsuusmuistojaan ja loivat uusia muistoja omille lapsilleen. Kannattaa ehdottomasti käydä blogeissa katsomassa ja lukemassa tarinat haastetöiden takaa, ellet ole sitä vielä tehnyt. Klikkaamalla alla olevia kuvia pääset osallistujien postauksiin.


Helmoja ja Hepeneitä:




Mekkosirkus:




Handmade by mARa:

Leipoen ja neuloen:

Ai karkkii:

Pikku Akan Tilkkuvakka:

Vaapula:

Kiitos kaikille tässä ja aikaisemmissa haasteissa mukana olleille sekä niitä seuranneille ja postauksia kommentoineille. Te teitte haastekokonaisuudesta onnistuneen!

Lupasin arpoa kaikkien osallistujien kesken pienen paketin Liberty of Londonin kankaita. Arvonta on nyt suoritettu ja onnettaren suosikki oli tällä kertaa
mARa.
Lähetätkö mARa minulle osoitetietosi, niin laitan palkinnon postiin (toivotaan että se löytää perille lakosta huolimatta).

Operaatio Joulunlapsi

Ai karkkii-blogista luin noin viikko sitten postauksen Operaatio Joulunlapsi-keräyksestä ja sen verran utelias olin, että kävin hankkeen verkkosivuilla lukemassa lisää. Yllättäen yksi auki oleva keräyspiste sijaitsi ihan lähellä.

Kun kerroin meidän ekaluokkalaiselle keräyksestä, hän innostui täysin. Ilman muuta meidän pitää antaa joululahja tuntemattomalle lapselle! 

Lahjalle sai itse valita kokoluokan: tytölle tai pojalle 2-4, 5-9 tai 10-14 v. Tytär halusi, että meidän pakettimme menisi hänen ikäiselleen tytölle, niinpä valitsimme keskimmäisen ryhmän. Helpottihan se hieman, kun oli edes jotain hajua mistä sen ikäinen saattaisi pitää.

Lahjan sisältö oli tarkkaan määritelty, mutta mistään en löytänyt mainintaa ettei saisi olla itse tehtyä mukana. Niinpä päätin tehdä lahjaan kuuluvan paidan ja pipon itse. Penaalikin oli tekolistalla, mutta siihen ei nyt aikataulu antanut myöden. Juuri ennen paketin jättöä huomasin jostain esitteestä, että myös hanskat ja sukat olisivat voineet olla villaiset ja itse kudotut, mutta ehkä sitten ensi vuonna...

Koska kässäblogissa ollaan (ja koska en muusta ehtinyt kuvaa ottamaan), esittelen tässä vain nämä itse tehdyt. Paitaan kankaat löytyivät omista varastoista, kaavana käytin Ottobren Peplumia, jonka muokkasin peruspaidaksi. Kokona 128 cm, joka omalle tytölle on vielä hieman reilu. Sattui sopimaan niin hyvin noihin päällä olleisiin farkkuihin, että hetken teki mieli jättää paita kotiin. Mutta saahan noita tehtyä, prinsessakangasta jäi vielä pala.

Piposta ehdin näpätä vain pikaisen kuvan ennen pakkausta. Kuvan laatu surkea, mutta ihan tuollainen peruspipo kyseessä.

Lisäksi laatikkoon pakattiin

- barbinukke

- maskottipehmo

- hanskat

- sukat

- kouluvihko

- lyijy- ja värikyniä

- pyyhekumi ja teroitin

- penaali

- hammasharja ja -tahna

- palasaippua

- hiusharja ja pompuloita

- hedelmäkarkkeja

Paketin veimme keräyspisteeseen, josta se lähtee joululahjaksi lapselle Romaniaan tai Moldovaan.

Toivottavasti se tuo saajalleen paljon iloa!

Lapsuusmuistoni: Mansikkapeitto

Kun olin lapsi.

Silloin lomat olivat pidempiä, kesät lämpimämpiä ja mansikat makeampia. Talvisin oli paksusti lunta ja pakkastakin yli 30 astetta. Elämä oli vapaampaa ja huolettomampaa.

No joo, osa ehkä pitääkin jossain määrin paikkansa, mutta taatusti aikakin on ehtinyt kullata muistoja. ;)

Lapsuusmuistoihin liittyvät myös monet tekstiilit. Äidin ompelemat puuvillaiset ruutumekot, kummitädiltä saatu pehmolintu, siniset villahousut, joiden aiheuttaman kutinan vieläkin saatan palauttaa iholleni.

Tämän postauksen pääosaan pääsi kuitenkin eräs aikoinaan hyvin rakas omaisuuteni: mansikkapeitto.

Lapsuuteni mansikkapeitto oli lasten kokoa oleva täkki, mutta niin kaunis ettei sitä olisi raaskinut pussilakanaan piilottaa. Sillä ei se ollut mikään tavallinen valkoinen täkki. Ehei, siinä oli vihreä niitty ja vaaleanpinkki taivas. Ja se niitty oli punaisenaan mansikoita.

Nyt toteuttamani uusi mansikkapeitto ei oikeastaan kovinkaan paljon muistuta alkuperäistä. Tämän peiton tein tilkkutyyliin, mutta nopeammin leveistä suikaleista. Monta vuotta sitten ompelemani punainen tilkkupeitto on ollut ja on edelleen meillä ahkerassa käytössä (oli joulu tai ei) ja on minusta kaikkein paras köllöttelypeitto. Kevyt, ei-sähköinen ja pesuja kestävä. Jo pidemmän aikaa on ajatuksissa ollut tehdä kullekin lapselle ikioma tilkkupeitto. Tässä on nyt niistä ensimmäinen, kuopuksen oma.

Kaikki peitossa käytetyt kankaat ovat uusia, tilkkukangaspäydästä hankittuja. Laatu ei kuitenkaan kaikissa ollut sama, pinkit ovat mukavan jämäköitä, mutta varsinkin vaaleampi vihreä kovin lirua. Kuvistakin huomaa, miten se rypyttyy. Suikaleet ovat noin 20 cm korkeita ja peiton koko noin 1 * 1,5 m. Taustakankaana on vaaleanpunainen lakanakangas ja reunat huolittelin puna-valkoruudullisella vinonauhalla. Isokokoiset mansikanmollukat on aplikoitu valmiiseen peittoon.

Jotenkin minusta tuntuu, että peitto ei ole vielä aivan valmis.

Ehkä mansikkasato voisi kasvaa ja levitä koko peittoon. Tai lennähtäisikö taivaalle pari lintua? Kenties tarvittaisiin aurinko mansikoita kypsyttämään?

Jatkamme ideointia yhdessä lapsen kanssa. Jos suinkin muistan, laitan myöhemmin lisäyksistä kuvaa tänne blogiin.

Mansikkapeitto aloittaa blogini syyshaasteiden viimeisen osion: Lapsuusmuistoni-haasteen. Ensi viikolla tulette joka päivä näkemään yhden osallistujan muistorikkaan käsityön. Haastetta pääset seuraamaan edellisen postauksen linkeistä.

Suloista sunnuntaita teille ihan jokaiselle! :)

Kankaat:

Tuurin kyläkauppa, HH-kangas ja paikallinen kangaskauppa

Marraskuun haaste: Lapsuusmuistoni

Syyshaasteet ovat edenneet kolmanteen ja viimeiseen osaan. Tulevan viikon aikana pääsemme seuraamaan kahdeksan naisen näkemystä aiheesta Lapsuusmuistoni. Luvassa on varmasti monia huikean hienoja ja tunnerikkaita töitä.

Tämän postauksen alle tulevat tuttuun tapaan linkit osallistujien omissa blogeissa julkaistaviin haastepostauksiin. Osallistujat ja heidän julkaisupäivänsä ovat seuraavat:

15.11.2015 Vaapula
16.11.2015 Helmoja ja hepeneitä
17.11.2015 Mekkosirkus
18.11.2015 Handmade by mARa
19.11.2015 Helunan Helmet
20.11.2015 Leipoen ja neuloen
21.11.2015 Ai karkkii!
22.11.2015 Pikku Akan Tilkkuvakka

EDIT: Helunan Helmet joutui valitettavasti tällä kertaa jättäytymään pois haasteesta. Torstai jää siis välistä, mutta perjantaina taas jatketaan!


Mukavaa viikonloppua ja tapaamisiin taas huomenna!

An InLinkz Link-up

Rusettisia unia

Voi, miten minun on ollutkaan blogia ikävä!

Vanha tietokoneemme pimeni jo ennen syyslomaa ja olemme joutuneet selviytymään ilman siitä lähtien. Olisihan niitä tietysti saanut suoraan kaupan hyllyltä, mutta kun myyjä vakuutteli että muutaman päivän odottamalla saataisiin samaan hintaan uusinta uutta, niin mehän odotimme. Muutama päivä tosin venähti muutamaan viikkoon, mutta tässä se nyt vihdoin on. Olen itse ihan ruosteessa, kun yritän löytää oikeita ohjelmia ja painikkeita uudesta kumppanista, mutta eiköhän se tästä...

Enpä voi väittää, että meidän lapsilla olisi mitenkään vähän vaatteita. On kuitenkin joitain juttuja, mistä alkaa oikeasti olla pulaa. Yksi niistä on tyttöjen yövaatteet. Niin helppoa kuin niiden ompelu onkin, en mistään meinaa löytää innostusta niiden tekemiseen. Sillä seurauksella, että isomman tytön pyjamat ovat kutistuneet polvi-kyynärmittaan, eikä niitä äidin moneen kertaan lupaamia yömekkoja vain ala ilmestyä.

Mutta...

Sinä päivänä ilmestyi uusi lasten Ottobre ja kävimme elokuvateatterissa katsomassa Onnelin ja Annelin talven. Elokuvasta jäi inspiraatio samistelusta ja herttaisesta vanhanaikaisuudesta. Niinpä esipesun jäljiltä kuivumassa olleet PaaPiin metrin jerseypalat saivat maistaa saksia jo samana iltana.

Vihdoin on tytöillä uudet yömekot. Eivätkä nämä ihan heti jää ainakaan pituussuunnassa pieniksi. :)

Voi tätä marraskuuta! Valoa ei nimeksikään, kuvat räpsittävä niinä muutamina hieman vähemmän hämärinä tunteina sisällä, kun ei avovarpain yöppäreissä hanno pihallekaan lapsia ajaa. No, onpahan ainakin autenttisia kuvia, aito aamupörrö hiuksissa. :)