Juhannuksen ompelukerho

Verson Puoti ilahdutti meitä ompelukerholla, joka "kokoontui" ensi kertaa juhannuksena. Ideana on siis, että Verson Puoti tarjoaa satunnaisin väliajoin verkkokaupassaan ompelukerhopakettia, jossa on pala yllätyskangasta hieman normaalihintaa edullisemmin. Sen tilanneet ompelevat annettujen lisäohjeiden mukaan määräajassa jotakin ja julkaisevat siitä kuvan puodin facebook-sivuilla.

Sen verran yllytyshullu olen, että pitihän se paketti tilata! Ennakko-ohjeiden perusteella aavistelinkin jo paketissa olevan tätä mustavalkoista "värityskangasta". Meillä tytöt ovat pitkään toivoneet saavansa koristella kangastusseilla vaatteita, joten annoin heille vapaat kädet tämän kankaan suhteen. Molemmat toivoivat yksiolkaimista mekkoa ja leikkelin kapealinjaiset mekot, jolloin kangas tuli mahdollisimman hyvin hyödynnettyä ja riitti kahteen mekkoon.

Liimasin kankaan taustalle kontaktimuovia (tämä mainio vinkki löytyi Miinullekko-blogista), jolloin kangasta oli helppo värittää. Pienempi neiti innostui niin, että väritti koko mekon eikä halunnut jättää yhtään valkoista. Isompi tyytyi muutaman kokan koristeluun. Takakappaleet ovat molemmissa mekoissa kuitenkin samaa kangasta ilman värityksiä.

Koska kaapista löytyneet kangastussit olivat pastellisävyisiä, käytin mekon yläreunaan hempeän vaaleanpunaista resoria. Mekot olisivat ehkä pysyneet sellaisenaankin ylhäällä, mutta en halunnut että niiden valahtamista pitäisi varoa ja ompelin siksi framilonista läpinäkyvät olkaimet toisellekin puolelle.

Nämä valmistuivat pikavauhtia, juhannusaattoaamuna ennen mökille lähtöä sekä väritettiin että ompelin mekkoset kasaan.

Värikästä kesäkuun viimeistä päivää!

Ystävälle: Sydänsukat

Tämä on kamalan noloa...

On ystävähaasteen ensimmäinen päivä ja oma postausvuoroni, mutta joudun esittelemään keskeneräisen käsityön. 

Aina ei vaan osaa varautua kaikkeen, enkä minä todellakaan odottanut olevani kuumeessa viittä päivää. Kuvittelin vielä, että ainahan sitä neuloa jaksaa pikkuisen kuumeisenakin, mutta enpä vaan jaksanut. Oli pakko höllätä ja antaa itselleen lupa olla epätäydellinen. Kaikeksi onneksi itse ystävänpäivään on vielä monta päivää aikaa ja siihen ehdin viimeisen kärjenkin saada valmiiksi.

Ystävälleni ei koskaan kävisi näin. Hän olisi aloittanut työn niin hyvissä ajoin, ettei muutaman päivän viivästys olisi haitannut mitään. Tai todennäköisesti hän olisi jo alunperin ymmärtänyt olla osallistumatta aikaa vievään haasteeseen. Sillä hän on harkitseva ja järkevä aikuinen nainen. Hänen kotinsa on aina kuin sisustuslehdestä ja puutarha kukoistaa. Hän on aina ajoissa ja huoliteltu ja osaa varautua kaikkeen. Toisin kuin minä.

Se miksi valitsin tähän juuri hänet, johtuu siitä että meitä yhdistävät käsityöt. Niissäkin aivan erilaiset, kun minä teen pääasiassa vaatteita ommellen ja neuloen, hän askartelee kortteja sekä ompelee ja virkkaa sisustusesineitä. Olipa mikä tahansa merkkipäivä, hän tuo jotain itse tehtyä. Vaikka lahja olisikin kaupasta ostettu, on se kauniisti ja ajatuksella paketoitu. Halusin muistaa häntä nyt jollakin omin käsin tehdyllä.

Pelkään, että tämä blogi on muuttumassa kokonaan villasukkablogiksi, sillä jälleen tein yhdet sellaiset. ;) En vain voinut vastustaa Niina Laitisen Helmikuun kalenterisukkien ohjetta. Jo aikaa sitten päätin, että sellaiset teen nimenomaan ystävänpäivälahjaksi. Sitä paitsi tämä ystävä ei neulo sukkia itse ja uskoisin niiden siksi olevan toivotut.

Aioin ensin käyttää harmaata, kuten ohjeessa, mutta puhdas valkoinen tuntui sittenkin ylellisemmältä ja lahjaan paremmin sopivalta. Varsi on helppoa pitsineuletta, sellaista ihanaa jonka mallineuleen oppii hetkessä ulkoa. Muuten ihan perusperussukka seiskaveikasta.




Valmiiseen sukkaan kuitenkin pieni lisä, päälle silmukoita jäljitellen kirjailtu sydän. Värinä vaaleansininen, sillä sininen on ystävän lempiväri.




(Koska vaaleansininen on pastelliväri, osallistun tällä työllä myös Hommahuone-blogin helmikuun värihaasteeseen.)

Loppuun haluan vielä esitellä helpon ja hauskan ystävänpäiväkortti-idean, jonka lapset toteuttivat.
Valkoiselle korttipohjalle tytöt piirsivät kädettömän hahmon, jonka vartaloon tehtiin kaksi reikää. Rei'istä pujotettiin pätkä piippurassia käsiksi, joihin voi näppärästi kietaista namun tai muun pienen kivan esineen. Tuli söpöjä ❤.




Näiden myötä oikein hyvää laskiaistiistaita!

Villasukkarakkautta (Kirjaesittelyssä Rakas villasukka)

Minun on aina ollut jotenkin vaikea ymmärtää, että on olemassa ihmisryhmä, jonka intohimona on villasukkien neulominen. Koulussa se oli tylsintä puuhaa kässätunneilla, onnistuin aina tiputtelemaan silmukoita, en ikinä saanut valmiiksi kahta samanlaista sukkaa ja olin aavistuksen katkera muille luokan tytöille, joiden äidit kotona avustivat sukkien valmistumista. Minun äitini oli sitä mieltä, että itse on sukkansa tehtävä. Saan kai olla siihen tyytyväinen, sillä onnettomista lopputuloksista huolimatta moni asia on iskostunut syvälle selkärankaan ja löytyy sieltä hieman kutittelemalla vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Omaksi hämmästykseksenikin olen ehkä vihdoin päässyt hieman jyvälle villasukkaneulonnan ihanuudesta, ainakin tämän syys-talvikauden aikana olen neulonut useammat sukat kuin koskaan aikaisemmin samassa ajassa. Syynä on osittain tekniikkani kehittyminen, pystyn jo neulomaan kaksi samanlaista ja kokoista kappaletta sellaisella tahdilla, etten ehdi kyllästyä jo puolivälissä. Toinen syy ovat joka puoleltä silmiin osuvat ihanat mallit ja monenlaiset (minulle) uudet tekniikat, aina ei olekaan pakko tehdä niitä raidallisia perussukkia. Kolmantena upeat langat. Seiskaveikka on mainio luottolanka, mutta paljon paljon muutakin on tarjolla.

Kirjaesitelyyn otinkin tällä kertaa yhden sukkainspiraation lähteen, kirjan jonka nimi jo kertoo paljon:

Rakas villasukka (2014).

Kirja on tehty Suuri Käsityö-lehden 40-vuotisjuhlan kunniaksi ja siihen on koottu 40 villasukkamallia. Minä kuvittelin, että kaikki mallit olisivat aiemmin lehdessä julkaistuja, mutta johdantotekstin mukaan jopa 25 mallia on ennen julkaisemattomia.

Kirja on pehmeäkantinen ja ulkoasu on houkutteleva niin päältä kuin sisältä. Kuvat ovat kookkaita ja laadukkaita, kullekin mallille on varattu kokonainen aukeama. Mallien välissä on sukkiin liittyviä mietelauseita, jotka lisäävät kirjan sympaattista ilmettä. 

Heti alussa on lehdestäkin tuttu kuvallinen sisällysluettelo, josta kaikki mallit näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.

Malleihin on myös merkitty vaikeusaste silmukkasymbolein:

Kirjan lopusta löytyy kappale, jossa on ohjeet perussukan neulomiseen, lyhenteiden selitykset, taulukko siitä kuinka pitkä terä minkin kokoisissa sukissa kuuluu olla (mielestäni ihan loistava taulukko!) ja ohjeet sukan parsimiseen. Myös omille muistiinpanoille on jätetty tilaa.

Kirjaan koottujen mallien kirjo on laaja, selvästikin on haluttu kerätä yksiin kansiin mahdollisimman erilaisia ja osin aika erikoisiakin malleja. Vai mitä sanotte korkkarisukista, kantapohjattomista joogasukista tai nauhoin solmittavista sukista? Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Pääosassa ovat naisten sukat, mutta myös lapsille ja miehille löytyy malleja. Mallit ovat eri suunnittelijoilta ja toteutettu useiden eri valmistajien langoista. Yksi hyvä puoli kirjassa onkin se, että siitä löytynee sopiva malli lähes mille tahansa sukkalangalle.

Omassa mallityössäni lähtökohtana olikin juuri lanka, Lankamaailman alesta hankkimani Schoppel Wollen Crazy Zauberball. Lanka on fingering-vahvuista, ohuempaa kuin mistä koskaan aiemmin olen sukkia neulonut. Lähdin etsimään kirjasta suunnilleen samanvahvuiselle langalle sopivaa mallia. Nämä syysunelmasukat näyttivät mielestäni sopivan helpoilta. Siinä vaiheessa en ollut vielä huomannut tuota silmukkamerkintää, jonka mukaan malli oli osaavalle taitajalle sopiva...

Osoittautui, ettei malli ollut lainkaan niin helppo kuin kuvittelin. Koko projektin aikana en löytänyt minkäänlaista logiikkaa pitsikuviosta. En edes jaksanut laskea, kuinka moneen kertaan jouduin purkaa, kun silmukkamäärä ei enää täsmännytkään. Sisulla silti pakersin sukat loppuun asti. Olen ylpeä siitä, että sain neulotuksi sukat ohuesta langasta, mutta muuten lopputulos ei ole aivan toiveiden mukainen. Ensinnäkin sukista tuli liian leveät omaan makuuni. En myöskään pidä tylpästä kärjestä, joka pääteltiin silmukoiden.

Kantapää (en tiedä mikä tälle mallille on oikea nimi) on vahvistamaton. Se on hassun mallinen, kun sukka ei ole jalassa, mutta istuu yllättävän hyvin.

Halusin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja valitsin seuraavaksi Karamellisukat. Näihin sopi suoraan langaksi Novitan 7 veljestä. Kirjan ohje on aikuisten kokoon, mutta meillä oli enemmän tarvetta lapsen sukille. Niinpä otin mallista vain pitsineulekuvion, jonka sovitin lapsen sukkaan, ja neuloin loput ihan perussukan tapaan. Työ sujui joutuisasti, kun koko oli pieni, lanka edellistä paksumpaa ja mallineule selkeä. 

Oikein kivat sukat tuli näistä!

Minulla olisi pöydällä toinenkin villasukkakirja, jonka haluaisin teille esitellä, mutta saapa nähdä saanko sen upeilta (ja vaikeilta) näyttäviä malleja ikinä aikaiseksi. Yritän ainakin, sillä sukkien neulominen on oikeastaan aika ihanaa. ♥

Vuoden viimeisiä

Vuoden viimeistä päivää eletään ja on viime hetki postata jouluisia juttuja. Jotenkin tämä kuukausi huristi taas ohi sellaista vauhtia, ettei meinannut mukana pysyä. Tästä pajasta ei tänä jouluna montaa itse tehtyä pakettia lähtenyt. Kummipojalle sentään sain ommeltua Kesäriivalipaidan. Hurjan hauska kangas tämä! :)

Hiha- ja helmakäänteisiin testasin uuden ompelukoneeni valepeitetikkiä:

Ystäville, lasten opettajille ja hoitotädeille askarreltiin lautasliinarenkaita, teipein somistettuja tuikkukynttilöitä ja tulitikkurasioita sekä heijastinsudenkorentoja (ne lennähtivät uusiin koteihinsa ennen päivän valkenemista ja jäivät kuvaamatta, miten niin viimetipassa tehty?)

Haluankin näin yhteisesti kiittää teitä lukuisista joulukalentereista ja muista diy-postauksista, niiden ansiosta tänä vuonna nopeasti toteutettavista lahjaideoista oli suorastaan runsaudenpulaa. Kiitos! ♥

Meillä on ilmennyt kuvausteknisiä ongelmia - sen lisäksi että päivät ovat lyhyitä ja valoa vähän. Nämä alla olevat vaatteet on toista tonttulakkia ja boleroa lukuun ottamatta tehty nuoremmalle tyttöselle, mutta hän on nyt ilmoittanut, että yhtään kuvaa ei oteta. piste.

Onneksi isosisko ei ole kovin paljoa isompi ja saatiin jonniinlaiset räpsyt näistäkin ompeluksista otettua. 

Eurokankaassa oli joulun alla laitettu pompulanauhat niin houkuttelevasti esille, että niitä tarttui mukaan parissa jouluisessa värissä. Ompelin pompulat tonttulakkien saumaan ja leggingsien lahkeensivuihin. Siilikangas on virhelähetys Noshilta, piti tulla muuta, mutta pakettiin olikin eksynyt tämä pala. Asiakaspalvelu toimi hyvin, oikea kangas tuli postissa ja sain pitää tämänkin, johon tyttö oli jo ehtinyt ihastua. Piristykseksi lisäsin hieman punaista. Napit on muuten ommeltu uudella koneella, ai että miten näppärää!

Isomman tytön neulebolero on viimein valmis. Se jäi pitkäksi aikaa odottamaan, kun lanka loppui boleron ollessa vain reunahuolitteluja vaille valmiina. Lopulta virkkasin reunoihin kiinteillä silmukoilla kierroksen Novitan Ipana-lankaa. Sävy on valkoisempi kuin merinolangassa, mutta ei noin pienenä määränä häiritse. Sisarkappaleenhan olette nähneet jo kesällä.

Mustavalkoisen naisten puuvillatunikasta kierrätetyn mekon ompelin jo syksyllä hautajaisiin, mutta sopi se hyvin jouluunkin. Elokuun lopulla eräs omaan ja lasteni arkeen tiiviisti kuulunut henkilö menehtyi äkillisesti, mikä järkytti ja kosketti syvästi meitä kaikkia.

Vain muutamaa päivää ennen onnettomuutta hän ihasteli tyttären pitsiliinalla somistettua farkkuhametta. Tuntui jotenkin sopivalta ommella pitsiliina tähänkin mekkoon. 

Poika pukeutui neulosliiviin, jonka tein jo vuosi sitten toisia hautajaisia varten. Se jäi silloin postaamatta, joten tässä siitäkin kuva. 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille lukijoille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Perinteinen kollaasi kuluneesta vuodesta on tulossa heti kohta tulevan vuoden puolella...

Jäätelökesä

Eilisiltana oli sen verran lämmintä, että uskaltauduttiin jopa ihan rantaan kuvaamaan mekkoja. 

Tämän siitä saa, kun ottaa lapset mukaan kangaskauppaan. Tai tässä tapauksessa lastentarvikekauppaan, jossa myös palakankaita myydään. Ensimmäisellä kerralla kuopus ihastui turkoosiin jätskikankaaseen, joka hänen ihan välttämättä oli saatava. Kun mekko siitä oli valmis, isompi halusi samanlaisen ja nuorempi ei enää ollutkaan varma, olisiko keltainen sittenkin ollut parempi. *huokaus*

Siinä on turha esittää, että kaapista varmasti löytyisi muitakin ihan kivoja kankaita, kun omat jädemekot oli saatava! No tulipahan nyt ainakin varmasti mieluiset vaatteet näistä. Molemmat mekot ovat samaa kokoa, että niitä voi vaihdella, jos mieli taas muuttuu. ;)

Keväällä löysin kirja-alesta Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin "Tähkä, keiju ja taikasauva"-kirjan. Pidin kovasti samojen tekijöiden Neulekirjasta, jota en valitettavasti ole saanut omaksi hankittua (saa tarjota, jos joltain löytyy tarpeettomana hyllystä!) ja kiva on seuraajakin.

Minulle on avautunut ihan uusi neulemaailma viime vuosina, kun olen löytänyt yhtenä kappaleena tehtävät neuleet (tässäkin miehusta tehtiin yhtenä kappaleena ja hihat neulottiin suoraan kiinni kädenteille, mikä on ihanaa minunlaiselleni ihmiselle, jonka viitseliäisyys ei tahdo riittää enää kappaleiden yhteen kokoamiseen) ja tajunnut että on muitakin lankoja, kuin lähimarketin novitat. Onhan niitä lankoja tietenkin neuleohjeissa näkynyt aina, mutta verkkokaupat ovat tuoneet ne myös meidän maalaisten ulottuville. Siinä sivussa olen oppinut tarvittaessa vaihtamaan ohjeen mukaisen langan toiseen yhtä hyvin malliin sopivaan, mikä on entisestään avannut mahdollisuuksia.

Toistaiseksi olen ehtinyt toteuttaa kirjan malleista vain tämän boleron. Miehusta on helmineuletta ja olin vähällä purkaa koko työn sen valmistuttua. Helmineule ei minun puikoillani suostunut asettumaan niin siistiksi pinnaksi kuin olisin tahtonut. Onneksi en sentään purkuhommiin ryhtynyt, sillä sileäneuleisten hihojen myötä bolero alkoi saada toivomaani ilmettä. Lanka on pehmeää 100 % merinovillaa. Reunat on siistitty virkkaamalla, samoin kukka on virkattu. Sen piti ehdottomasti olla sateenkaaren värinen, ilmoitti topakka viisivuotias (jolle tämä on tehty vaikka tässä onkin isosiskon päällä, kätevää kun ovat niin saman kokoisia). 

Kivat kesäkassit eivät ole minun käsialaani, vaan ne on äitini virkannut tytöille neliöistä. Kassit on vuoritettu puuvillalla ja kassin suu sulkeutuu pienillä neppareilla.

Kaavat ja ohjeet:

Mekot: Seesaw (OD 3/13)

Bolero: Keiju (Tähkä, keiju ja taikasauva-kirja)

Kankaat ja langat:

Jätskitrikoo: Mussukat / Viivi ja Vilpertti

Lanka: Drops Baby Merino / Liljan Lankakauppa

Lakritsi

Kohta kaksi kuukautta meillä on majaillut tällainen hauska karvakuonolainen, kissaneiti nimeltä Lakritsi. Se on hurmannut koko perheen ja varsinkin lapset ovat innoissaan. Kaikeksi onneksi meille on sattunut varsin erikoislaatuinen yksilö, joka on kuin tehty lapsiperheen lemmikiksi. Sitä saa kanniskella sylissä ja työntää nukenvaunuissa, tämä kissa vain kehrää tyytyväisenä. Tokikaan se ei aina ole sillä tuulella ja silloin se saa olla omissa oloissaan.

Näin ollen voin vakuuttaa, ettei näissä tai missään myöhemmissäkään blogin kuvissa eläimiä ole kohdeltu kaltoin ja Lakritsi esiintyy kuvissa vapaaehtoisesti. :)

Kissanomistajilla pitää tietysti olla kissamaisia vaatteita. Tämä kangas on hankittu jo ennen kissaa, mutta nyt oli kaksin verroin syytä ottaa tämä ohut ja pehmoinen trikoo käsittelyyn. Isompi neiti sai siitä kevätpaidan, johon keveyttä tuovat pyöristetty helma ja vajaamittaiset hihat. Hihoissa on rypytys ja rypytyksen päässä pienet valkoiset kukkanapit, jotka eivär valitettavasti näissä kuvissa näy.

Ruudullinen laskoshame löytyi kirpparilta. Se on naisten hame, mutta sen verran pientä kokoa, että riitti kun pujotin vyötärölle kuminauhan. Hameessa oli takavyötäröllä valmiina nappi ja käytinkin napinläpikuminauhaa, jotta sain säädettävän vyötärönleveyden. Näin hameella on käyttöikää vuosiksi eteenpäin.  

Pikkusiskoa varten jäi vielä palanen kissatrikoota, mutta ensin hän bongasi kangaslaatikosta tämän ihanuuden. Kaikessa suloisuudessaan toki pienen neidin must have-kangas, mutta en ole aiemmin oikein osannut päättää mitä tästä tekisin. 

Siitä tuli peplum - olen tässä asiassa kovin jälkijunassa, sillä onhan näitä nähty jo pitkään ensin naistenlehdissä ja sittemmin lastenvaatteissakin. Tämä Ottobren kaava on kiva ja pääsee varmasti jatkossakin käyttöön.

Sellaisenaan tunika oli ihan kiva, mutta jotain tuntui puuttuvan, siinä ei ollut riittävästi prinsessaa. Helmaan brodyyria, vyötärölle pätkä nauhaa ja Tiimarin sydännappi - paljon parempi!

Näissä kuvissa ovat mukana myös ne edellisessä postauksessa mainitut säärystimet. Tehty Tiny owl knits-blogin ohjetta mukaillen, johon vinkin sain Pizzicato-blogista. Ihanat ovat ♥.

Kaavat:

Toucan ja Peplum (OD 1/15)

Kankaat:

Pehemia ja Verson Puoti

Neulomuksia

Pii paa puu, terve huhtikuu!
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Nauraa täysikuu, onhan huhtikuu!

Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogissa on ollut kovin hiljaista. Töissä on ollut ehkä kiireisin alkuvuosi ikinä ja ompelukoneet ovat saaneet kerätä pölyä kaikessa rauhassa. Nyt olen viritellyt niitä toimintakuntoon ja yritän taas löytää aikaa ompeluille. Mieli tekisi uutta keväistä ja kesäistä, reissuvaateittakin pitäisi alkaa suunnitella.

Ensin kuitenkin talven aikana valmistuneita neuleita.

Raitaneule on aloitettu jo syksyllä, kun poistokoreista alkoi löytyä lempilankaani Novita Hankoa. Muistin nähneeni jossain lehdessä Hangolla raidoitetun neulepaidan. Sitä lehteä ei tietenkään siihen hätään mistään löytynyt, mutta yritin soveltaa omasta päästäni jotain saman tapaista.

Neulominen sujui sutjakasti, mutta kesti monta kuukautta, ennen kuin sain neuleen koottua ja kaikki langanpäät pääteltyä... Palautuipa taas mieleen, miksi niin kovasti pidän yhtenä kappaleena neulottavista töistä :).
  

Muistatteko vielä kimaltelevasta langasta neulomani nilkanlämmittimet? Sitä samaa Säde-lankaa ostin tyttöjen säärystimiin. Roosaa ei löytynyt mistään ja ostin sen sijaan valkoista. Kunnes eräästä kaupasta osui silmiin juuri tarvittavat pari kerää roosaa. Säärystimet ovat valmiina ja tulevat blogiin kunhan saan kuvattua.

Isommalla tytöllä oli idea ylimääräiseksi jääneelle valkoiselle langalle. Siitä piti saada kimmeltävä pipo, jossa on tupsu. Säteestä ei sellaisenaan pipolangaksi ole ja niinpä lisäsin sen kaveriksi pehmeää merinovillaa (Hjertegarn Extrafine Merino 120). Tuli lämmin ja sopivasti kimaltava, lempipipo! Pipon ohje Lankamaailman nettisivuilta.

Pikkusiskon pipo on muunnelma edellisestä, hiippapipo Prinsessajutun ohjeella. Tupsuun tämän prinsessan piti vielä saada rusettinauha lisäsomisteeksi.

Farkkukasseja ja nilkattimet(?)

Syksyllä tein tyttären eskarikaverin synttäreille lahjapaketiksi farkkukassin ja kun tuli yhdelle tehtyä, eihän se siihen jäänyt. Tässä pari talven lapsille tehtyä pussukkaa.

Pitäisiköhän lähteä hamstraamaan farkkuja kirpparille, että meidänkin lapset saisivat nimikkokassit?

Syksyllä ihastuin Pizzicato-blogissa vallan hurmaaviin säärystimiin. Loppiaisen aikaan, kun pakon sanelemana tunnelmoimme kynttilänvalossa, otin vihdoin kimmeltävän Säde-langan puikoille. Ohje (tiny owl knits: some cloydy day) on helppo, mutta en silti suosittele kokeilemaan sen neulomista pimeässä ;).

Säärystimien piti tulla tytölle, ensimmäisestä versiosta vain tuli aivan liian leveä. Jatkoin silti ja tein säärystimien sijaan omiin koipiin tämmöiset söpöstimet, nilkanlämmittimet. Olisiko ne sitten nilkattimet?

Nyt meneillään uusi yritys, puikoilla vähemmän silmukoita ja hempeämpiä sävyjä. Saavat neiditkin omansa toiveiden mukaan. :)