sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Jotain sinistä



Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttää heijastaen.

Sininen, meidän suomalaisten kansallisväri. Sininen on minusta kaunis, lempeä, rauhallinen, harmoninen. Toisaalta tummansinisenä myös torjuva ja tylsä. Sininen on luottovärini. Monet sinisen sävyt sopivat vaalealle iholleni ja entäs sitten farkku, sehän sopii mihin vain! Varsinainen lempivärini sininen ei silti koskaan ole ollut, tosin turkoosi kuuluu suosikkeihini. Kuten monien muidenkin värien kohdalla, mieltymykseni siniseen vaihtelee vuodenajoittain. Vaalea sininen viehättää minua erityisesti näin tammikuussa ja toisaalta alkukesällä. Vahva denim taas kuuluu kesään ja alkusyksyyn.

Kun Hommahuone-blogin Sanne-Maija vuoden alussa avasi tammikuun värihaasteen, oli aikomukseni ommella sinistä itselleni. Ompelinkin, ja neuloin myös. Mutta kuten minulle usein käy, suunnitelmat alkoivat alkuun päästyään paisua ja laajeta. Yksi vaatekappale vaati rinnalleen toisen ja kolmannen. Saman asukokonaisuuden pohjalta sain kehiteltyä useamman postauksen aiheen. Yksi vaate on valmiina, toinen leikattuna, kolmas vaatisi lisämateriaalin tilauksen. Niin että loppujen lopuksi tämän haasteen käsittely hieman venähti ja minä jatkan sinisissä ajatuksissa helmikuulle.

Jotain sinistä kuitenkin ompelin vielä juuri ennen kuun loppua lapsille. Tytöillä on sinisiä vaatteita ennestään tosi vähän, pojalla jonkin verran, mutta ei sininen hänenkään kaapissaan mitenkään vallalla ole. En oikeastaan edes tiedä miksi näin, sininen sopii heillekin hyvin.

Viljamin puodin Metsän kauris-trikoosta ompelin mekon Ottobren Arctic Sun-kaavalla. Tuota kaavaa olen monet kerrat aiemminkin ollut aikeissa kokeilla, mutta nyt vasta sain ryhdyttyä ajatuksista tekoihin. Valmiin vaatteen mittasuhteet olivat kummalliset, se oli kamalan leveä ja lyhyt. Tytöt nauroivat ja ihmettelivät, miksi tein vauvan mekon ;). Puettuna se on minusta silti hauska ja soman tyttömäinen. Kangas ei riittänyt pitkiin hihoihin, joten kuviin oli puettava lyhyiden hihojen päälle bolero lämmikkeeksi.





Farkkujerseystä tehdyt housut löytyivät ufo-pinkasta ja päätin ommella ne haasteen tiimoilta valmiiksi. Keltaiset koristetikkaukset eivät varsinaisesti tämän yläosan kanssa sovi yhteen, mutta menkööt. Uudessa koneessa kun vaihtoehtoja riittää, niin pitää kokeilla joka vaatteeseen jotain uutta. Mekossa muuten pitkään välttelemäni kaksoisneulaommel, josta Pfaff suoriutui moitteettomasti :). Nyt vain testataan kestääkö tämä ommel myös käytössä.
Housukaava on Allt on Handarbete-lehdestä ja koko järkyttävän suuri. Näiden pitäisi olla leggingsit meidän pienemmän tytön koossa, mutta ovat noin väljät isosiskolla, jolla sentään on housujen alla vielä toiset leggarit!



Kangas vetää näköjään puoleensa kaikki pölyt ja kissankarvat, kuten kuvastakin huomaa :(.


Kettutunikassa ei ole kovinkaan paljon sinistä, mutta noiden huikean sinisten puiden ansiosta niputan tämänkin sinisten ompelusten joukkoon. Minulla on varmaan jokin hahmotusvaikeus sen suhteen paljonko tämän ikäisten tyttöjen vaatteisiin kangasta tarvitaan! Eipä ole ensimmäinen kerta kun joudun kikkailemaan palasista, sillä eihän 50 cm pala sellaisenaan millään riitä 120-senttiseen peruspaitaan. Ottobren ihanalla Autumn forest-kaavalla leikkelin tällaisen yhdistämällä vaatteeseen punaista pallotrikoota. Myös takana on samankorkuinen kaitale punaista. Näin koottuna kettukangas riitti pidennettäväksi tunikamittaan. Tykkään, että tuli oikein kiva ja raikas kouluvaate. :)




Nyt lähden huilailemaan, sillä jokin ärhäkänpuoleinen flunssapöpö on meille iskenyt ja kuume tuntuu taas nousevan. Sohvannurkka ja kuuma juotava kutsuu. Hyvää sunnuntain jatkoa ja pysykäähän te terveenä!

ps. Huomenna luvassa arvontaa...

tiistai 12. tammikuuta 2016

Villasukkarakkautta (Kirjaesittelyssä Rakas villasukka)



Minun on aina ollut jotenkin vaikea ymmärtää, että on olemassa ihmisryhmä, jonka intohimona on villasukkien neulominen. Koulussa se oli tylsintä puuhaa kässätunneilla, onnistuin aina tiputtelemaan silmukoita, en ikinä saanut valmiiksi kahta samanlaista sukkaa ja olin aavistuksen katkera muille luokan tytöille, joiden äidit kotona avustivat sukkien valmistumista. Minun äitini oli sitä mieltä, että itse on sukkansa tehtävä. Saan kai olla siihen tyytyväinen, sillä onnettomista lopputuloksista huolimatta moni asia on iskostunut syvälle selkärankaan ja löytyy sieltä hieman kutittelemalla vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Omaksi hämmästykseksenikin olen ehkä vihdoin päässyt hieman jyvälle villasukkaneulonnan ihanuudesta, ainakin tämän syys-talvikauden aikana olen neulonut useammat sukat kuin koskaan aikaisemmin samassa ajassa. Syynä on osittain tekniikkani kehittyminen, pystyn jo neulomaan kaksi samanlaista ja kokoista kappaletta sellaisella tahdilla, etten ehdi kyllästyä jo puolivälissä. Toinen syy ovat joka puoleltä silmiin osuvat ihanat mallit ja monenlaiset (minulle) uudet tekniikat, aina ei olekaan pakko tehdä niitä raidallisia perussukkia. Kolmantena upeat langat. Seiskaveikka on mainio luottolanka, mutta paljon paljon muutakin on tarjolla.

Kirjaesitelyyn otinkin tällä kertaa yhden sukkainspiraation lähteen, kirjan jonka nimi jo kertoo paljon:
Rakas villasukka (2014).



Kirja on tehty Suuri Käsityö-lehden 40-vuotisjuhlan kunniaksi ja siihen on koottu 40 villasukkamallia. Minä kuvittelin, että kaikki mallit olisivat aiemmin lehdessä julkaistuja, mutta johdantotekstin mukaan jopa 25 mallia on ennen julkaisemattomia.

Kirja on pehmeäkantinen ja ulkoasu on houkutteleva niin päältä kuin sisältä. Kuvat ovat kookkaita ja laadukkaita, kullekin mallille on varattu kokonainen aukeama. Mallien välissä on sukkiin liittyviä mietelauseita, jotka lisäävät kirjan sympaattista ilmettä. 




Heti alussa on lehdestäkin tuttu kuvallinen sisällysluettelo, josta kaikki mallit näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.



Malleihin on myös merkitty vaikeusaste silmukkasymbolein:



Kirjan lopusta löytyy kappale, jossa on ohjeet perussukan neulomiseen, lyhenteiden selitykset, taulukko siitä kuinka pitkä terä minkin kokoisissa sukissa kuuluu olla (mielestäni ihan loistava taulukko!) ja ohjeet sukan parsimiseen. Myös omille muistiinpanoille on jätetty tilaa.

Kirjaan koottujen mallien kirjo on laaja, selvästikin on haluttu kerätä yksiin kansiin mahdollisimman erilaisia ja osin aika erikoisiakin malleja. Vai mitä sanotte korkkarisukista, kantapohjattomista joogasukista tai nauhoin solmittavista sukista? Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Pääosassa ovat naisten sukat, mutta myös lapsille ja miehille löytyy malleja. Mallit ovat eri suunnittelijoilta ja toteutettu useiden eri valmistajien langoista. Yksi hyvä puoli kirjassa onkin se, että siitä löytynee sopiva malli lähes mille tahansa sukkalangalle.


Omassa mallityössäni lähtökohtana olikin juuri lanka, Lankamaailman alesta hankkimani Schoppel Wollen Crazy Zauberball. Lanka on fingering-vahvuista, ohuempaa kuin mistä koskaan aiemmin olen sukkia neulonut. Lähdin etsimään kirjasta suunnilleen samanvahvuiselle langalle sopivaa mallia. Nämä syysunelmasukat näyttivät mielestäni sopivan helpoilta. Siinä vaiheessa en ollut vielä huomannut tuota silmukkamerkintää, jonka mukaan malli oli osaavalle taitajalle sopiva...




Osoittautui, ettei malli ollut lainkaan niin helppo kuin kuvittelin. Koko projektin aikana en löytänyt minkäänlaista logiikkaa pitsikuviosta. En edes jaksanut laskea, kuinka moneen kertaan jouduin purkaa, kun silmukkamäärä ei enää täsmännytkään. Sisulla silti pakersin sukat loppuun asti. Olen ylpeä siitä, että sain neulotuksi sukat ohuesta langasta, mutta muuten lopputulos ei ole aivan toiveiden mukainen. Ensinnäkin sukista tuli liian leveät omaan makuuni. En myöskään pidä tylpästä kärjestä, joka pääteltiin silmukoiden.




Kantapää (en tiedä mikä tälle mallille on oikea nimi) on vahvistamaton. Se on hassun mallinen, kun sukka ei ole jalassa, mutta istuu yllättävän hyvin.



Halusin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja valitsin seuraavaksi Karamellisukat. Näihin sopi suoraan langaksi Novitan 7 veljestä. Kirjan ohje on aikuisten kokoon, mutta meillä oli enemmän tarvetta lapsen sukille. Niinpä otin mallista vain pitsineulekuvion, jonka sovitin lapsen sukkaan, ja neuloin loput ihan perussukan tapaan. Työ sujui joutuisasti, kun koko oli pieni, lanka edellistä paksumpaa ja mallineule selkeä. 




Oikein kivat sukat tuli näistä!



Minulla olisi pöydällä toinenkin villasukkakirja, jonka haluaisin teille esitellä, mutta saapa nähdä saanko sen upeilta (ja vaikeilta) näyttäviä malleja ikinä aikaiseksi. Yritän ainakin, sillä sukkien neulominen on oikeastaan aika ihanaa. 

torstai 7. tammikuuta 2016

Haasteet Instagramissa


Monella haasteisiin osallistuvalla on käytössä myös Instagram-tili. Instassa voi halutessaan julkaista vaikkapa materiaali-, inspiraatio- tai työvaihekuvia jo ennen varsinaista postauspäivää. Pidetäänhän silti lopputulos yllätyksenä haasteviikkoon saakka. :)
Käytä Instassa tunnisteita #vaapulahaasteet2016 @vaapula

Tasaisesti on tullut ilmoittautumisia jokaiseen aiheeseen. Kaikkiin mahtuu edelleen mukaan, lisätietoja edellisessä postauksessa.

Ilmoittautuneille laitan viestiä postauspäivistä ensi viikon aikana. Haastetyöt voi silti laittaa alulle heti ja aiheita saa käsitellä vapaasti oman näkemyksen mukaan.

maanantai 4. tammikuuta 2016

Haasteita kevääksi


Syksyn haastekimara oli niin mukava juttu, että haluan järjestää vastaavan myös kevätkaudelle.
Lähtisitkö sinä mukaan?


Syyshaasteen tapaan tekniikka on haasteissa vapaa. Voit ommella, neuloa, virkata, kirjoa, askarrella, mitä vain keksitkin. Ainoa vaatimus on, että lopputulos on omin käsin tehty.

Haasteita on neljä ja jokaiselle on varattu oma kuukausi. Kukin osallistuja tekee yhden työn / haaste sekä haastetyöstä postauksen omaan blogiinsa sovittuna päivänä. Haasteen alussa teen aloituspostauksen, jonka alle osallistujat voivat lisätä linkin omaan postaukseensa. Näin lukijoiden on helppo seurata haastetöitä.

Kunkin haasteen päätteeksi teen koostepostauksen, johon toivon osallistujien lähettävän kuvan haastetyöstään.

***

Tässä kevään haasteiden aiheet. Aloitetaan helposta ja edetään haastavampaan (ainakin minun mielestäni):


helmikuussa


Ystävää on kiva muistaa aina, mutta erityisesti helmikuussa ystävänpäivänä . Tee hänelle omin käsin jotain sydäntä lämmittävää tai askartele vaikka kortti ja jaa ideasi kanssamme.

Tämä haaste viikolla 6.


maaliskuussa


Musta ja valkoinen, klassinen ja aina varma pari. Miten sinä niitä käyttäisit? Sanalla on myös kuvainnollisempia merkityksiä, löydätkö niistä punaisen mustan langan työhösi? ps. Ripaus väriäkin sallitaan.

Tämä haaste viikolla 12.


huhtikuussa



Kevät on eläinpienokaisten aikaa. Vappu ja naamiaiset ovat jo lähellä, pukeutuisiko lapsesi tänä vuonna eläinasuun? Vai ompeletko mieluummin itsellesi villejä eläinkuoseja? Myös eläinprintit, -applikaatiot ja -kirjontakuviot sopivat teemaan, vain mielikuvitus rajana tässäkin.

Tämä haaste viikolla 15.


toukokuussa


Juhlakausi on ovella. Ompele/neulo/virkkaa kevään kaunein tai komein asu. Siinä se. Helposti sanottu, yhtä helposti tehty?

Tämä haaste viikolla 20.

***

 Ilmoittautua voit tämän postauksen kommenttilootaan tai laittamalla sähköpostia osoitteella vaapulavot(at)gmail.com. Useampaankin haasteeseen saa osallistua, ihan vaikka kaikkiin. Laita mukaan sähköpostiosoitteesi, johon voin laittaa tarkempia ohjeita ennen haasteen alkua.

Tälläkin kertaa arvon kaikkien osallistuneiden kesken jonkin käsityöaiheisen palkinnon (1 arpa/osallistuja/haaste).


Mukavaa ja idearikasta maanantai-iltaa teille kaikille! Minä jään jännittämään, saanko yhtään viestiä. ;)

perjantai 1. tammikuuta 2016

2015

Kulunut vuosi 2015 on ollut blogin hiljaisin sitten aloitusvuoden. Elän ruuhkavuosia sanan varsinaisessa merkityksessä ja ajan löytäminen käsitöille on ollut jo pitkään todella haastavaa. Välillä jopa blogin lopettaminen kävi mielessä, kunnes kesän irtioton jälkeen innostus palasi jälleen.

 Vuosi on ollut haasteiden värittämä, alkuvuonna osallistuin Kristan järjestämiin haasteisiin ja syksyllä järjestin niitä itse. Varmasti myös tulevana vuonna tulen osallistumaan erilaisiin haasteisiin.
Neulominen on palannut kuvioihin vuosien jälkeen. Minulla on aina tekeillä monta neuletta yhtä aikaa ja saattaa kestää pitkään, ennen kuin mikään niistä ehtii valmiiksi. 2016 tullaan näkemään jo viime vuonna aloitettuja neulomuksia, ainakin useita sukkia ja lapsen neuletakki puikoilta löytyy. 
Kirjaesittelyt aloitin blogissa loppusyksyllä. Nekin jatkuvat jälleen tammikuussa.

Pääasiassa tytöille olen tehnyt vaatteita, ainakin kun näitä kuvia katselee. Se ei täysin pidä paikkaansa, sillä kesäloman alussa tein itselleni useita toppeja, mekkoja aikuisten Mekkotehdas-kirjasta ja jopa parit farkkucaprit reissuvaatteiksi. Valitettavasti ne jäivät kaikessa tohinassa kuvaamatta, lukuun ottamatta joitain lomaotoksia, joita en tänne blogiin aio laittaa. ;) 
Joka tapauksessa tähän asiaan tarvitaan korjausliiketta, to do-listalle siis projekteja myös itseä ja poikaa, ehkä myös miestä ajatellen.

Suuria tavoitteita en tälle vuodelle aseta, toivon vain että aikaa, inspiraatiota ja tekemisen iloa riittäisi edellisvuotta enemmän. Ennen joulua hankin uuden ompelukoneen, jolla toivottavasti tulee tehtyä paljon sellaistakin, mitä vanhalla ei ole pystynyt / viitsinyt yrittää. :)

Myös teille toivon tälle vuodelle vähemmän stressiä, enemmän itse tekemisen iloa!