sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Eläimellistä menoa-haasteen kooste

Hyvää sunnuntain myöhäisiltaa! 

Kevät etenee hurjaa vauhtia ja jo kolmas haaste on saatu onnellisesti päätökseen. Osallistujia ei ollut montaa, mutta niin vain saatiin menoon mukaan niin kissoja, lintuja, perhosia, kaloja kuin peurojakin. Kiitos kaikille mukana olleille persoonallisista ja oivaltavista haastetöistä!

Tässä kaikki työt vielä kertauksena ja tuttuun tapaan linkki suoraan postaukseen:

(näistä en valitettavasti saanut kuvaa tähän lisättyä)


















Seuraava haaste onkin sitten jo kevään viimeinen ja siinä pääsemme ihastelemaan kevään kauneimpia ja komeimpia asuja. Tuskin maltan odottaa! :)

Tähän viimeiseen haasteeseen olisi vielä paikkoja vapaana, joten jos vaikkapa itse olet vielä juhlamekkoa vailla, tartupa toimeen ja osallistu samalla haasteeseen! Heti toukokuun haasteen jälkeen arvotaan myös käsityöaiheinen yllätyspalkinto keväthaasteiden osallistujien kesken. Ilmoittautua voi kommentteihin tai sähköpostilla: vaapulavot(at)gmail.com.
Lisätietoja haasteesta täällä (klik).


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Eläimellistä menoa: Kevään ensi perhoset



Perhoset eivät suinkaan tulleet ensimmäisenä mieleen huhtikuun haasteen aiheesta. Mutta kai se on tämä kevät, joka saa mielen keveäksi ja ajatukset liihottelemaan, vaikka vielä ei ihan oikeita perhosia ole ainakaan näillä leveysasteilla päästy näkemään.

Sitä paitsi puuvillaisten mekkojen ompelu on vaan niin ihanaa. Niin, että kun maaliskuussa koulutyttö sai kissamekon, olihan tulevalle eskarilaisellekin tehtävä omansa.

Valtavan kauniin vintageperhos-puuvillan ostin talvella Tuurista. Kankaassa on itsellenikin sopivat haaleat harmaan, beigen ja sinisen sävyt, mutta ostaessa en huomioinut kankaan kapeutta, eikä tuosta palasesta minulle olisi saanut minkäänlaista vaatetta. Tytär taas ei näin haaleasta värityksestä innostunut, mutta mieli muuttui kun lupasin silittää mekkoon kimmeltävän sateenkaariperhosen. Perhonen on silitysmerkki, joka on tilattu Nova Melinan ihanasta Karuselli-puodista.

Kerrankin kaikki tarvikkeet löytyivät valmiina kotoa, mielin määrin haalean vaaleansinistä pitsiä, juuri sopivasti kaksi hailakansinistä kukkanappia, pätkä ohutta valkoista satiininauhaa. Kaavana käytin Mekkotehtaan Riineä, joka on ikisuosikkini, mutta ensimmäistä kertaa käytin tätä hihavariaatiota.

Odotan muuten ihan innoissani kesällä ilmestyvää koulutyttöjen mekkotehdas-kirjaa, isompi tyttö kun juuri tulee 128-kokoon, josta uuden kirjan mallit alkavat. Siihen asti pitää yrittää tehdä vielä lisää mekkosia tästä pienten tyttöjen kirjasta, sillä tulossahan on tietenkin pitkä ja kuuma kesä, eikös? (ainakin tässä vaiheessa voi niin haaveilla)






Uhmasimme kylmyyttä ja kävimme kuvaaamassa mekon läheisen järven rannalla. Olikin todella pikaiset kuvat, räps räps ja äkkiä huppari takaisin päälle! 

Tähän aikaan järvi on kaunis ja rauhallinen, jäälle ei enää uskalla, mutta uimakeleihinkin on vielä aikaa. Aika hassua muuten, ettei koskaan aiemmin olla täällä blogikuvia otettu.

 Tälläkin postauksella osallistun Sirpukan solmuissa-blogin kuvahaasteeseen.



maanantai 11. huhtikuuta 2016

Huhtikuun haaste: Eläimellistä menoa


On huhtikuu ja huomenna alkaa kevään haasteiden kolmas osa. Tällä kertaa on luvassa eläimellistä menoa kuuden osallistujan voimin. Pian nähdään kuinka vallattomaksi se yltyy! :)

Postauksia alkaa ilmestyä tämän tekstin alle seuraavan aikataulun mukaisesti:

12.4.2016 Vaapula
13.4.2016 Kakarat sekä Hanna Mi
14.4.2016 Pikku Akan Tilkkuvakka
15.4.2016 Vaateviidakko sekä Unelmallinen
16.4.2016 Koostepostaus


Sen pidemmittä pulinoitta hyvää yötä ja huomiseen!


EDIT: Elleivät kuvakkeet näy suoraan tässä sivun alareunassa, klikkaa alla olevaa linkkiä, niin ne avautuvat uudelle sivulle.




    sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

    Kotipihaa kauemmas




    Lähdin mukaan Sirpukan solmuissa-blogin haasteeseen, jossa tavoitteena on saada bloggaajat laajentamaan kuvausympäristöään omien kotinurkkien ulkopuolelle.

    Minä otan blogikuvia todella harvoin sisällä, ihan siitä syystä että ulkona luonnonvalossa kuvien laatu on huomattavasti parempi. Talviaikaan olen jämähtänyt kuvaamaan pääasiassa omalle terassille ja kyllähän tuo sama vihreä seinä alkaa jo hieman kyllästyttää.. ;).

    Mielenkiintoisten kuvaustaustojen löytäminen ei ole aina kovin helppoa. Lähtipä kotipihasta mihin suuntaan tahansa, tulee vastaan metsää, vähän peltoa ja taas lisää metsää. On siis lähdettävä varta vasten kuvaamaan, jos taustaksi tahtoo jotain uutta. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty kovin kauas ja kuvauspaikkana sai toimia lähistöllä sijaitseva iso kivi. Lasten mielestä kaikki vähänkin erilainen on jännää ja vaikka paikka ei tämän kummoisempi ollut, saatiin kivellä aikaan monenlaiset näytökset (suurin osa kuvista tosin jäi sensuurin kouriin...)





    Minä pidän kivistä paljon. Harmaa kivi, mitä suurempi ja sammaloituneempi, sen parempi. Nuorin lapsi jakaa kanssani kivi-ihastuksen. Hänen mielestään parhaat kivet ovat pieniä ja valkoisia. Olenkin lukemattomia kertoja saanut häneltä ulkoilutuliaisina pieniä sieviä kiviä, se on aika herttaista :)




    Lasten talvilomalla kävimme yhdessä tyttöjen kanssa Paapiin uudella työhuoneella. Vanhaan työhuoneeseen verrattuna siellä onkin hyvät tilat ja jopa pieni myymälä. Kannattaa piipahtaa katsomassa, jos olet liikkeellä Kokkolan seudulla. Myynnissä oli valmiiksi leikattuja kangaspaloja ja tietenkin tytöt halusivat valita sieltä omat suosikkinsa. Nuorempi tyttö rakastui päätä pahkaa tähän Myyry rokkaa-kankaaseen. Minä en ollut niin kovin innostunut tästä kuosista, mutta kohta 6-vuotias jääräpää oli asiasta täysin varma: tästä kankaasta tehdään mekko! (Myönnettäköön, että olen sittemmin alkanut lämmetä tälle väriyhdistelmälle.)

    Tytär antoi ohjeet mekkoon: ylhäältä paitamainen, vyötäröltä lähtien poimutettu helma, hihoihin resorit ja helmaan käänne. Metrin palasta riittikin hyvin kaiken tämän toteuttamiseen ja uusi lempimekko on valmis. Kaavapohjana tässä oli Ottobren Peplum, mutta siitä tosiaan vain miehusta ja hihojen yläosa, loppu on itse sovellettu.








    Loppupaloista syntyi vielä trikoopipo, jonka vuoritin pinkillä trikoolla, tietenkin!



    Ensi viikolla onkin sitten luvassa eläimellistä menoa huhtikuun haasteen merkeissä. Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja kuulemisiin!


    EDIT: huomasin, että tuo minttuhan on vihreää, joka on Hommahuoneen kuukauden väri. Osallistunpa siis tällä mekolla ja pipolla myös siihen haasteeseen!

    sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

    Pertsaa



    Kuinka kauan ihmisellä voi mennä lapsen leggingsien ompeluun?

    15 minuuttia, tiedän joidenkin paljon ompelevien vastaavan. Siihen minä en tule ikinä pystymään. Ihmettelen silti, miten sain käytettyä monta viikkoa tähän pinkkaan?!




    Kätilön käsistä-blogin Johanna haastoi ompelemaan perusvaatteita helmikuussa ja minäkin into piukassa ilmoittauduin mukaan, sillä pitkäkoipi koululaisneiti kaipasi kipeästi uusia housuja. Vaikka hän nykyään tykkää käyttää myös farkkuja, ovat leggingsit meillä jokapäiväistä kulutustavaraa. Ne kun käyvät niin kouluun, kotiin kuin harrastuksiinkin. Ekaluokkalaiset kun vielä pomppivat ja jumppailevat muulloinkin kuin liikuntatunneilla, joustavat leggarit mukavasti niissäkin tilanteissa.

    Pääsiäisen aikaan sain vihdoin viimein kuvattua tämän pinon ja sain antaa ne lapselle käyttöön. Oi ihanuutta, viidet uudet pöksyt helpottavat arkea kummasti! Kankaina kaapista löytyneitä paloja, niitä joissa pituutta oli riittävästi. Värit sellaisia, jotka sopivat yhteen monen jo olemassa olevan yläosan kanssa. Suosikeikseen tyttö ilmoitti keijumaiset digiprinttitrikoot, joiden lahkeita jouduin  pidentämään raitatrikoolla. Sillä vaikka hän ilmoittaa pitävänsä poikien tyylistä, ei ihastus tyttömäisiin kuoseihin ole mihinkään kadonnut. Olen ymmärtänyt että "poikien tyyli" tarkoittaa juurikin pertsaa, koulussa on hänen mielestään kiva käyttää mutkattomia vaatteita ja mekot voi säästää juhlatilaisuuksiin.

    Mitä se pertsa sitten on? Tätä on monessa blogissa pohdittu, juurikin tämän haasteen tiimoilla ja minä jatkan hieman samaa tuumailua. Perusvaatehan voi olla melkein mitä vaan sellaista mitä arkena käytetään; paitaa, housua, mekkoa, hupparia. Näin ajatellen se sisältää lähes kaiken sen, mitä ompelen, sillä juuri arkivaatteillehan eniten on tarvetta. Mutta kun puhutaan pertsasta, käsitän minä sen unisex-mallisina paitoina, perusmallisina svetarihousuina ja leggingseinä. Sellaista mitä voi nopeasti sarjana suristella (tai no, nopeasti ja nopeasti...) takertumatta yksityiskohtiin.

    Koska huomaan myös paidanhihojen merkillisesti lyhentyneen, ompelin arjenharmaan peruspaidan. Tyttö on tämän kankaan joskus itse Tuurin kyläkaupasta valinnut. Vaikka ei tämä paita edellisen pohjalta ehkä ihan pertsan määritelmään sovi, sillä kokeilin vaihteeksi satulahihaista paitaa ja korostin saumoja vielä shokkipinkeillä koristetikkauksilla. Paita on aika leveää mallia, mutta löytyypä siitä vielä kasvunvaraa pituussuunnassakin.






    Olen ehkä huono äiti, enkä osaa kasvattaa lapsiani riittävän sukupuolineutraalisti, kun toiveista huolimatta tein vielä yhden tyttömäisen vaatteen. Ainolan pirteän punaisesta Polku-trikoosta syntyi selkeälinjainen tunika, jonka helmaa somistin brobyyrilla. Minusta tästä tuli oikein kiva kokonaisuus ja olihan se neitikin samaa mieltä ;).







    Leppoisaa sunnuntain jatkoa! 


    Kaavat:
    Leggingsit: Slim Legs (OD 1/16)
    Harmaa paita: Steampunk (OD 6/15)
    Punainen tunika: Vemma Gis (OD 1/16)

    Kankaat:
    Ainola, Selia, Nosh, Käpynen, Majapuu, Tuurin kyläkauppa, Fabriina