Vielä hetken kesätunnelmissa

Jatkoa edelliseen postaukseen, lisää kesäisiä kuvia ja vaatteita. Vähän jo pitkiä lahkeitakin syksyä silmällä pitäen.

Tämän vuoden lasten Ottobre-lehdissä on ollut paljon hyviä kaavoja, joita olenkin ahkerasti hyödyntänyt. Yksi niistä on tämä Panda & X-Print (OD 3/16), joka on mukavan kapealinjainen ja lisää ilmettä saa käyttämällä sivukaitaleissa ja hihoissa eri kuoseja. Mainio Leena Rengon Raitilla-kangas on Pehemialta. Pikkusiskon paidassa hihat ovat PaaPiin Pebbles-trikoota, alempana olevaan isosiskon paitaan tein siitä vain sivukaitaleet.

Tulevalle eskarilaiselle halusin kokeilla jo muitakin housuja, kuin iänikuisia leggingsejä. Arrow-kaava (OD 1/16) näytti hyvältä ja kokeilin sitä Noshin farkkucollegesta. Hieman leveät ovat, mutta onneksi kelpaavat päälle. Takataskujen malli on hyvä, mutta etutaskut tuppaavat pullahtamaan ulos. Etulahkeeseen silitin vielä pienen pinkki-vihreän kukkakangasmerkin ja toisen takataskun reunassa on pala koristenauhaa, nämä yksityiskohdat vain eivät tässä kuvassa näy.

Isosisko sai samasta kankaasta housut Free Motion-kaavalla (OD 4/16). Laneilla eräs kanssaompelija teki sillä housut pienelle pojalleen ja innostuin kokeilemaan kaavaa suurimmassa koossa. Vähän epäilytti, huoliiko tyttö näitä ollenkaan, mutta hyvin kelpasi ja sopivat minusta aika kivasti tämän koulutytön tyyliin. Alempana toiset samalla kaavalla PaaPiin mintunvärisestä joustocollegesta tehdyt housut.

Kirpparilta ostin noin 150-senttisen paljettitopin ajatuksena pienentää se omalle tytölle sopivaksi. Lähempi tarkastelu kotona osoitti kuitenkin, että paidassa oli useita pienenpieniä viiltoreikiä ja kangas muutenkin oli aivan kieroa. Paljettiosa sentään oli ehjä. Muutin suunnitelmaa ja vanhaa paitaa mallina käyttäen leikkasin topista lyhyen etukappaleen ja toisen samanlaisen Noshin puuterinvärisestä trikoosta (tässä siis kaksi etukappaletta päällekkäin). Samasta trikoosta tuli myös takakappale ja kaitaleet. 

Vaikka kaapista löytyy monta minttua kangasta, eipä ollutkaan helppo löytää sopivaa yläosaa näihin housuihin, kaikissa sävy oli erilainen kuin tässä. Bloome Copenhagenin inkatrikoo kuitenkin sointui ja siitä tuli t-paita, vaikka olin sitä muuhun ajatellut. Paidan kaava on Suuren Käsityön kesällä ilmestyneestä numerosta, mutta en tiedä oliko vikaa kaavassa vai sen piirtäjässä, kun etu- ja takakappale eivät millään sopineet yhteen. Leikkasinkin sitten etukappaleen uusiksi takakappaleen mukaan. Sen seurauksena helma jäi liian lyhyeksi ja pelastin tilanteen kaksinkertaisella helmaröyhelöllä. Ei mikään kaikkein toimivin ratkaisu, mutta aivan käyttökelpoinen paita tästäkin tuli.

Koska tyttö on suuri kissojen ystävä, ompelin housujen valesepalukseen tämmöiset hauskat napit:

Edellisessä postauksessakin nähty Paperplane (OD 3/16) tässä alkuperäisessä muodossaan. En oikein tykkää noista hihoista ja siksi olenkin tehnyt myöhemmät versiot hihattomina. Laukun tyttö tilasi itselleen, kun olin tehnyt samalla Mekkotehtaan mallilla facebook-ryhmän ompeluvaihdossa pussukan pienelle tytölle. Limen (napissa ja vuorissa) ja pinkin yhdistelmä on lapsen itse valitsema. Mekon kangas on Ainolasta, pinkki puuvilla HH-kankaasta.

Verson Puodin värikäs Siskonpeti päätyi kesäleggareiksi, joista tässä toiset. Kaava joku vanha, en muista enää mikä. Tämä kuosi oli vain sattui olemaan enemmän äidin kuin lasten mieleen...

Lomareissulla kävimme Muumimaailmassa, jonne nuorimmainen lapsi on toivonut jo monena kesänä. Sää ei ollut kuvauksille kovin otollinen, sillä aamulla satoi vettä kaatamalla. Onneksi päivän mittaan sää kirkastui ja aurinkokin paistoi lopulta. Sateisessa säässä oli se hyvä puoli, että tungosta ei ollut ja hahmot viihtyivät pitkään muumitalon kuistilla sateensuojassa lapsia tapaamassa. Taisimme bongata kaikki paikalla olleet muumihahmot, jotka saivat kukin halauksen pieneltä ihailijalta :). 

PaaPiin lumpeenkukat olivat rakkautta ensi silmäyksellä. Tein ensin harmaasta mekon itselleni ja myöhemmin löysin palakorista tytöille vaaleanpunaista ja keltaista. Isomman tytön tunika Monarch-kaavalla (OD 3/16). Tosi nätti malli muuten, mutta helma niin lyhyt, että jätin siihen käänteen tekemättä ja huolittelin vain mustalla pitsillä.  

Pienemmällä Paperplane hihattomana ja tuplahelmalla, tämä on oma suosikkini. Kirpparilta löytynyt vyö on tytön lempiasuste. Molemmilla tytöillä Sporty Girl-leggingsit (OD 4/16), joiden kangas Royal-Tuotteelta.

Kenties kesän paras päivä?

Menossa koululaisten viimeinen lomapäivä, huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Syysvaatteet ovat tällä pajalla vielä pahasti vaiheessa, onneksi lyhyillä hihoilla ja huppareilla vielä tarkenee. 

Pikkuhiljaa sanotaan hyvästit kesälle ja otetaan syksy vastaan. Tuokoon se mukanaan paljon uutta ja innostavaa. Blogiin se tietää ainakin pitkiä hihoja, lämpöisiä kankaita, pehmeitä neuleita. Villalangat ja puikot ovat alkaneet taas kutsua puoleensa ja yhdet sukat ovatkin jo valmiina. Millaisia syyskäsitöitä sinulla on mielessä?

Kierrätysfarkkuiset kesäkassit

Huomenna on meidän nuorimmaisen viimeinen hoitopäivä. Sen jälkeen koittaa kesäloma ja syksyllä siirtyminen eskariin. Luvassa muutos koko perheen arkeen ja rutiineihin. 

Lähes kolme vuotta hän on saman ryhmiksen katon alla saanut varttua ja oppia uutta. Pienestä hiljaisesta tytöstä on kasvanut topakka tättähäärä. Eskariin meno ei häntä liiemmin jännitä, koulu on ryhmiksen kanssa samassa pihapiirissä ja niin koululaiset kuin opetkin ovat jo tulleet tutuiksi. 

Tänä aikana ovat hoitotädit ehtineet vaihtua useampaankin kertaan. Näitä nykyisiä, ihania ja auttavaisia, on kuitenkin nyt aika kiittää ja muistaa. Ompelin heille farkunlahkeista kesäkassit, pitsiliinoin somistetut, kukkasilla vuoratut.

Sisäpuolelle tein puuvillatilkuista nimikointinauhat ompelukoneeni fontteja ja koristeompeleita hyödyntäen.

Kasseihin kukkia - pinkkejä tietenkin - sekä suklaata, näin tuleva eskarilainen valitsi. :)

Tällä postauksella osallistun (viimetipassa) VillaNannan kierrätysmateriaalihaasteeseen.

Mustavalkoista: Kissamekko ja sydänlaukku

Onnistuinpa vahingossa laittamaan itselleni pahan haasteen. Enhän minä ole yhtään mustavalkoinen. En vaatteiltani, en mieleltäni. Kaikki harmaan sävyt ja räiskyvät värit ovat paljon enemmän minua.

Haasteita miettiessäni taisin ajatella itselleni jotain kotelomekkotyyppistä ratkaisua, joka ei tuntunutkaan enää niin hyvältä ajatukselta. Mitä enemmän olen miettinyt omaa pukeutumistani, sitä enemmän olen mennyt sen suhteen jumiin, sillä seurauksella etten ole ommellut itselleni yhtään mitään, vaikka juuri toisinpäin piti käydä! Siitä olen kuitenkin varma, että mikään musta minulle ei sovi. Valkoinen paremmin, mutta ei sekään ole oikein minun värini.

Niinpä en meinannut millään saada kiinni tästä haasteesta. Kunnes aloin miettiä kaikkia mustavalkoisia kankaitani ja muistin vuosia jemmatun Marimekko-puuvillan. Tulisiko siitä kevättakki? No ei tullut, ei tuntunutkaan takkikankaalta. Mutta mekko maaliskuun synttäritytölle, sellainen siitä tuli.

Malli löytyi Ottobren kesänumerosta 3/13. Tykkään kovasti kaavasta, tällä pitää tekaista lisää mekkoja ennen kesää. Hauskana lisänä kaavassa ovat sivusaumaan upotetut taskut, jotka tuovat heti paljon rennomman vaikutelman.

Vielä pari pulmaa oli ratkaistava. Ensinnäkin kankaassa ei ole yhtään valkoista, vaikka toisin muistelin. Toisekseen, ellei musta ole minun lempivärini, ei se ole sitä myöskään tyttärelle. Jotain piti siis keksiä, että mekko sekä täyttäisi oman haasteeni vaatimukset että kelpaisi lapselle päälle useammin kuin kerran. Tuli mieleen kirjonta. Valkoista mustalle, siinä se! Selailin valmiita malleja ja piirtelin itse, mutta mikään ei vain tuntunut sopivalta. Sitten ymmärsin ojentaa paperin lapselle ja pyytää piirtämään jotain. Paperille syntyi kissa, jonka sitten parhaan taitoni mukaan yritin jäljentää kankaalle ompelukoneella ja langalla. Suu ja nenä on käsin kirjottu, niin pieniä en uskaltanut koneella yrittää. Lapset löysivät minikokoiset tähtinapit silmiksi ja ompelukoneen ommelvalikoimasta rusetin kisun häntään. Siinä vaiheessa olin jo toivottomasti lipsunut mustavalkoisuudesta ja kirjoin sekä rusetin että sydämen nappien sävyisellä pinkillä. 

Taakse tein halkion sijaan vetoketjuhalkion, että sain sinne vähän lisää valkoista.

Mekon kanssa käytettäväksi tein vielä olkalaukun Mekkotehtaan ohjeella. Tässä laukussa on suloinen malli. Olen tehnyt näitä lahjaksi, mutta nyt ensi kertaa omalle lapselle. Ja katsokaas, onnistuin käyttämään vain mustaa ja valkoista, jes! Tai no, vuorissa on kyllä vaaleanpunaista kierrätetyn tyynyliinan muodossa, mutta ei kerrota kellekään...

Koska Hommahuoneen kuukauden väriteemana sattuu myös olemaan mustavalkoinen, osallistun tällä postauksellani myös siihen haasteeseen.

Huomenna haastevuorossa ovatkin Handmade by mAra ja Vaateviidakko, jännittävää nähdä mitä he ovat tehneet :).

Jäätelökesä

Eilisiltana oli sen verran lämmintä, että uskaltauduttiin jopa ihan rantaan kuvaamaan mekkoja. 

Tämän siitä saa, kun ottaa lapset mukaan kangaskauppaan. Tai tässä tapauksessa lastentarvikekauppaan, jossa myös palakankaita myydään. Ensimmäisellä kerralla kuopus ihastui turkoosiin jätskikankaaseen, joka hänen ihan välttämättä oli saatava. Kun mekko siitä oli valmis, isompi halusi samanlaisen ja nuorempi ei enää ollutkaan varma, olisiko keltainen sittenkin ollut parempi. *huokaus*

Siinä on turha esittää, että kaapista varmasti löytyisi muitakin ihan kivoja kankaita, kun omat jädemekot oli saatava! No tulipahan nyt ainakin varmasti mieluiset vaatteet näistä. Molemmat mekot ovat samaa kokoa, että niitä voi vaihdella, jos mieli taas muuttuu. ;)

Keväällä löysin kirja-alesta Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin "Tähkä, keiju ja taikasauva"-kirjan. Pidin kovasti samojen tekijöiden Neulekirjasta, jota en valitettavasti ole saanut omaksi hankittua (saa tarjota, jos joltain löytyy tarpeettomana hyllystä!) ja kiva on seuraajakin.

Minulle on avautunut ihan uusi neulemaailma viime vuosina, kun olen löytänyt yhtenä kappaleena tehtävät neuleet (tässäkin miehusta tehtiin yhtenä kappaleena ja hihat neulottiin suoraan kiinni kädenteille, mikä on ihanaa minunlaiselleni ihmiselle, jonka viitseliäisyys ei tahdo riittää enää kappaleiden yhteen kokoamiseen) ja tajunnut että on muitakin lankoja, kuin lähimarketin novitat. Onhan niitä lankoja tietenkin neuleohjeissa näkynyt aina, mutta verkkokaupat ovat tuoneet ne myös meidän maalaisten ulottuville. Siinä sivussa olen oppinut tarvittaessa vaihtamaan ohjeen mukaisen langan toiseen yhtä hyvin malliin sopivaan, mikä on entisestään avannut mahdollisuuksia.

Toistaiseksi olen ehtinyt toteuttaa kirjan malleista vain tämän boleron. Miehusta on helmineuletta ja olin vähällä purkaa koko työn sen valmistuttua. Helmineule ei minun puikoillani suostunut asettumaan niin siistiksi pinnaksi kuin olisin tahtonut. Onneksi en sentään purkuhommiin ryhtynyt, sillä sileäneuleisten hihojen myötä bolero alkoi saada toivomaani ilmettä. Lanka on pehmeää 100 % merinovillaa. Reunat on siistitty virkkaamalla, samoin kukka on virkattu. Sen piti ehdottomasti olla sateenkaaren värinen, ilmoitti topakka viisivuotias (jolle tämä on tehty vaikka tässä onkin isosiskon päällä, kätevää kun ovat niin saman kokoisia). 

Kivat kesäkassit eivät ole minun käsialaani, vaan ne on äitini virkannut tytöille neliöistä. Kassit on vuoritettu puuvillalla ja kassin suu sulkeutuu pienillä neppareilla.

Kaavat ja ohjeet:

Mekot: Seesaw (OD 3/13)

Bolero: Keiju (Tähkä, keiju ja taikasauva-kirja)

Kankaat ja langat:

Jätskitrikoo: Mussukat / Viivi ja Vilpertti

Lanka: Drops Baby Merino / Liljan Lankakauppa

Farkkukasseja ja nilkattimet(?)

Syksyllä tein tyttären eskarikaverin synttäreille lahjapaketiksi farkkukassin ja kun tuli yhdelle tehtyä, eihän se siihen jäänyt. Tässä pari talven lapsille tehtyä pussukkaa.

Pitäisiköhän lähteä hamstraamaan farkkuja kirpparille, että meidänkin lapset saisivat nimikkokassit?

Syksyllä ihastuin Pizzicato-blogissa vallan hurmaaviin säärystimiin. Loppiaisen aikaan, kun pakon sanelemana tunnelmoimme kynttilänvalossa, otin vihdoin kimmeltävän Säde-langan puikoille. Ohje (tiny owl knits: some cloydy day) on helppo, mutta en silti suosittele kokeilemaan sen neulomista pimeässä ;).

Säärystimien piti tulla tytölle, ensimmäisestä versiosta vain tuli aivan liian leveä. Jatkoin silti ja tein säärystimien sijaan omiin koipiin tämmöiset söpöstimet, nilkanlämmittimet. Olisiko ne sitten nilkattimet?

Nyt meneillään uusi yritys, puikoilla vähemmän silmukoita ja hempeämpiä sävyjä. Saavat neiditkin omansa toiveiden mukaan. :)

Farkkukassi kaverille

Eskarijoukon ensimmäiset synttärit on juhlittu. Ei siis meillä, vaan tytär sai kutsun kaveri kemuihin. Lahjapaperin sijaan pakkasin lahjukset itse tehtyyn kassiin. Materiaaliksi pääsivät puhkikuluneet lempifarkkuni ja vuoriksi pala vanhaa verhoa. Etupuolella asettelin sauman sivuun, takana keskelle kassia.

Nimikoin kassin tilkuista aplikoiduin kirjaimin. 

  

Koko on sopiva vaikkapa kirjojen kantamiseen.

Ajattelin, että tällaiselle peruskassille varmaan löytyy käyttöä myöhemminkin ja farkku ajattomana menee isommallekin lapselle. Sekä yhtä hyvin niin pojalle kuin tytöllekin. Ehkä tulevatkin sankarit saavat tällaiset paketit...

Noloa

Häpeäkseni on tunnustettava, että meidän pikku viuluniekka on saanut pitkän aikaa kantaa nuottikirjojaan muovipussissa. En ole halunnut ostaa mitään, koska tottahan osaan kassin itsekin tehdä. Jotenkin ei vaan ole tullut tehtyä...

Viime soittotunnin jälkeen vannotin tyttöä muistuttamaan, että ensi kerraksi äidin on se kassi vihdoin ommeltava. Kuuliaisena lapsena hän on ahkerasti sitä kärttänytkin, mutta olisin silti joutunut syömään sanani, ellei vatsatautiepidemia olisi vapauttanut yhden viikon soitoilta.

Mutta tämän viikon tunnille nuotit kuljetettiin upouudessa laukussa! :)

Laukku on tehty pussukkaohjetta mukaillen, otin mitat siitä muovipussista ja lisäsin kantohihnat päällisen puolelle. Vuorina on kierrätettyä puuvillaa, jossa on mintunvihreitä sydämiä. Tytöt tahtoivat välttämättä lisätä valitsemansa koristenauhat. Kivasti ne tuovatkin lisää väriä ja persoonallisuutta.

Kankaat:
Päällinen: HH-kangas
Vuori: kirpparilta

Nauhat:
Farbenmix