Neulomuksia

Pii paa puu, terve huhtikuu!
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Nauraa täysikuu, onhan huhtikuu!

Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogissa on ollut kovin hiljaista. Töissä on ollut ehkä kiireisin alkuvuosi ikinä ja ompelukoneet ovat saaneet kerätä pölyä kaikessa rauhassa. Nyt olen viritellyt niitä toimintakuntoon ja yritän taas löytää aikaa ompeluille. Mieli tekisi uutta keväistä ja kesäistä, reissuvaateittakin pitäisi alkaa suunnitella.

Ensin kuitenkin talven aikana valmistuneita neuleita.

Raitaneule on aloitettu jo syksyllä, kun poistokoreista alkoi löytyä lempilankaani Novita Hankoa. Muistin nähneeni jossain lehdessä Hangolla raidoitetun neulepaidan. Sitä lehteä ei tietenkään siihen hätään mistään löytynyt, mutta yritin soveltaa omasta päästäni jotain saman tapaista.

Neulominen sujui sutjakasti, mutta kesti monta kuukautta, ennen kuin sain neuleen koottua ja kaikki langanpäät pääteltyä... Palautuipa taas mieleen, miksi niin kovasti pidän yhtenä kappaleena neulottavista töistä :).
  

Muistatteko vielä kimaltelevasta langasta neulomani nilkanlämmittimet? Sitä samaa Säde-lankaa ostin tyttöjen säärystimiin. Roosaa ei löytynyt mistään ja ostin sen sijaan valkoista. Kunnes eräästä kaupasta osui silmiin juuri tarvittavat pari kerää roosaa. Säärystimet ovat valmiina ja tulevat blogiin kunhan saan kuvattua.

Isommalla tytöllä oli idea ylimääräiseksi jääneelle valkoiselle langalle. Siitä piti saada kimmeltävä pipo, jossa on tupsu. Säteestä ei sellaisenaan pipolangaksi ole ja niinpä lisäsin sen kaveriksi pehmeää merinovillaa (Hjertegarn Extrafine Merino 120). Tuli lämmin ja sopivasti kimaltava, lempipipo! Pipon ohje Lankamaailman nettisivuilta.

Pikkusiskon pipo on muunnelma edellisestä, hiippapipo Prinsessajutun ohjeella. Tupsuun tämän prinsessan piti vielä saada rusettinauha lisäsomisteeksi.

Ilahduta bloggaajakaveria

Sain ihanan hyvän mielen haasteen Helmoja ja Hepeneitä-blogista. Kiitos Krista! Jo haasteen saaminen ilahduttaa :).

Tässä haasteessa ei ommella mitään (ellei tahdo), vaan ilahdutetaan bloggaajakaveria.

Haaste on lähtöisin Tipulassa-blogista.  

 

Säännöt ovat yksinkertaiset:

 

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

 

Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.

 

Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

 

Voit totta kai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Minä tahtoisin ilahduttaa seuraavia bloggaajia:

Mandariinimaniaa Mandariinimaniaa-blogista

Paulaa Surinan pauloissa-blogista

Erjaa Äiti teki-blogista

Mukavaa, jos otatte haasteen vastaan!

Käsityökirjahaaste: Kukkiva tyyny

 Minusta käsityökirjojen selailu on mukavaa, rentouttavaa ja innostavaa. Ideoiden ja tekniikoiden lisäksi kirjat ovat usein myös visuaalisesti hyvin kauniita. Aikuisten kuvakirjoja J. Helmoja ja Hepeneitä-blogin käsityökirjahasteeseen valitsemani teos on minulle yksi tällaisista; aina aika ajoin palaan sitä selailemaan, mutta koskaan en ole siitä yhtään mallia toteuttanut. En ennen kuin nyt.

Gerd Gellein Merkesdalin Punavalkoisia tilkkutöitä (2011) ei nimestään huolimatta ole perinteinen tilkkutyökirja, jossa esitellään vaativia tekniikoita, vaan kirjasta löytyy 45 mallia kauniisiin kodin koriste- ja käyttötekstiileihin. Kaikki tekniikat ovat helppoja ja aloittelevakin ompelija pystyy ne toteuttamaan. Mukana on nopeita töitä, kuten silmälasikoteloita, mutta myös suuritöisiä tilkkupeittoja. Mukaan on päässyt myös yksi virkattu malli sekä reseptejä.

Punavalkoinen väritys on luultavasti lähtenyt vanhoista kirjotuista keittiöliinoista, joita on myös hyödynnetty kirjan mallitöissä. Gerd yhdistää tilkkuihin mm. kirjontaa, applikointeja, kuvansiirtoa, koristenauhoja, pitsejä ja nappeja. Luulen, että juuri tämä on se mikä minua kirjassa niin kovasti viehättää. Kirjassa on muutama jouluinen käsityö, mutta yleisilmeeltään kirjan punavalkoisuus on raikasta ja kesäistä.

Minä valitsin mallityöksi tilkuista kootun koristetyynynpäällisen, joka on koristeltu tilkkukukilla ja napeilla. 

Tyynyn pilkullinen reunakaitale on tehty kirjassa esitellyllä hirsimökkitekniikalla. Kaksiosainen takakappale on samaa pilkkukangasta kuin kaitale ja tyynynpäällinen suljetaan takaa napeilla. Tilkkukappaleen taakse on tikattu vanulevy ja vuorikangas.

Kukkakoristeet on tehty pyöreistä tilkuista niin, että reunaan on harsittu lanka, jolla kukan suu on kiristetty suppuun. Kukat ja napit on kiinnitetty tilkkupohjaan käsin ommellen. En nyt tähän hätään jaksanut / ehtinyt ommella kukkasia joka ruutuun, mutta sini- ja vihreäsävyisiä ympyrätilkkuja on leikattuna lisääkin ja ajan kanssa tyyny puhkeaa täyteen kukoistukseensa. 

Tyyny on 50 x 50 cm kokoinen ja varsin muhkea tapaus, uskon että tästä tulee suosikkityyny meidän sohvalla. Harmaat kankaat ja Lennolin sisätyyny ovat Ompelun Ihanuudesta, muut tilkut omista jemmoista.

Kiitos Krista jälleen haasteesta! Käykäähän kurkkaamassa muidenkin osallistujien haastetyöt, upeita esityksiä yksi toisensa jälkeen:

Helmoja ja hepeneitä

Ilosofiaa

Vaahtokarkkimonsteri

 Mallikelpoinen

Handmade by mARa

Epäonnisen puutarhurin blogi

Liljatar

Hannan Namit

Tuulialla

Balettiin

Syksyllä, kun tytöt aloittivat baletin, ompelin puvut uuteen harrastukseen. Jumppapuvun kaava löytyi jostain vanhasta SK:sta ja Eurokankaasta kävin kyselemässä sopivia kankaita. Ensimmäinen asu valmistuikin vaaleanpunaisesta liukaspintaisesta jumppapukutrikoosta. En oikein pitänyt kankaasta, tekokuituisena se takertuu käsiin ja pintaan tulee herkästi langannousuja. Pikkusiskon puvun teinkin tutusta puuvillaelastaanista. Toimii ihan yhtä hyvin ja tuntuu miellyttävämmältä.

Oikeasti tunneilla kuuluu käyttää yhteinäistä valkoista asua, mutta näillä päästiin alkuun ja toimivat varapukuina, sillä pukukoodi ei ainakaan näillä pienillä ole ollut kovin tiukka. Näitä on ehditty pitää paljon ennen kuin viimein sain kuvattua, näköjään on jo tussiakin tullut pintaan...

Pikkuruiset merinojakut olivat pikainen tarveompelus, sillä salissa tulee herkästi vilu hihattomalla jumppiksella. Kaavan piirsin trikoopaidan avulla. Pääntielle ja helmaan tikkasin framilonia, käänsin nurjalle ja siksakkasin kiinni. Kietaisuosat on ommeltu kiinni sivusaumoihin, ettei ole naruja häiritsemässä tanssimista. Näppärää ja lämmintä.

Huomasin, että lukijoita on viime aikoina tullut muutama lisää. Lämpimästi tervetuloa!

Tämä on blogin 300. postaus ja vuosipäiväkin kolkuttelee nurkan takana. Olisi kai syytä järjestää arvonta pitkästä aikaa. Vaan mitä arpoisin? Pää lyö nyt ihan tyhjää.

Sanokaapa te! :)

Farkkukasseja ja nilkattimet(?)

Syksyllä tein tyttären eskarikaverin synttäreille lahjapaketiksi farkkukassin ja kun tuli yhdelle tehtyä, eihän se siihen jäänyt. Tässä pari talven lapsille tehtyä pussukkaa.

Pitäisiköhän lähteä hamstraamaan farkkuja kirpparille, että meidänkin lapset saisivat nimikkokassit?

Syksyllä ihastuin Pizzicato-blogissa vallan hurmaaviin säärystimiin. Loppiaisen aikaan, kun pakon sanelemana tunnelmoimme kynttilänvalossa, otin vihdoin kimmeltävän Säde-langan puikoille. Ohje (tiny owl knits: some cloydy day) on helppo, mutta en silti suosittele kokeilemaan sen neulomista pimeässä ;).

Säärystimien piti tulla tytölle, ensimmäisestä versiosta vain tuli aivan liian leveä. Jatkoin silti ja tein säärystimien sijaan omiin koipiin tämmöiset söpöstimet, nilkanlämmittimet. Olisiko ne sitten nilkattimet?

Nyt meneillään uusi yritys, puikoilla vähemmän silmukoita ja hempeämpiä sävyjä. Saavat neiditkin omansa toiveiden mukaan. :)

Satukirjan inspiroimaa: Marikki

Pidän kirjoista ja meillä on lapsille luettu paljon heti pienestä pitäen. Valinnanvaraa olikin runsaasti, kun aloin miettiä sopivaa kirjaa Helmoja ja Hepeneitä-blogin Satukirjahaasteeseen, jossa oli tarkoitus ommella asukokonaisuus satukirjan hengessä. Lopulta valinta syntyi kuitenkin melko helposti.

Olen kuluneen vuoden aikana alkanut lukea tytöille iltasaduksi aiempaa pidempiä, usean illan kestäviä, tarinoita. Kovin moni kirja ei jaksa vangita pienen kuulijan mielenkiintoa niin pitkäksi aikaa, mutta Astrid Lindgrenillä se taito on. Astridin tarinoissa aikuiset jätetään sivuosaan ja maailmaa katsotaan lapsen silmin. Saduissa on lämminhenkistä arjen kuvausta, mutta myös huumoria ja hassuja kommelluksia. Lapset ovat lapsia: touhukkaita, tottelemattomia ja usein kovin ajattelemattomia, mutta pohjimmiltaan kunnon ihmisentaimia. Tarinoiden vanhemmat ovat rakastavia, vaikkakaan eivät aina ymmärrä lastensa kolttosia.

Meiltä löytyy tällainen Astrid Lindgrenin yhteisnide, jonka neljästä tarinasta tyttöjen suosikeiksi ovat nousseet Pikkuveli ja Katto Kassinen (1955) sekä Meidän Marikki (1960). Kuvitukset koko kirjaan on tehnyt Ilon Wikland.

Marikki, melkein 7 vuotta, on rasavilli isosisko. ”Vikkelä kuin Virsulan vaarin porsas”, hänestä sanotaan, sillä Marikki on nokkela keksimään ideoita ja toteuttaa ne liikoja miettimättä. Senhän saattaa arvata, että siitä seuraa hankaluuksia. Marikki on juuri aloittanut koulun ja on aluksi siitä kovin innoissaan, mutta kaikki ei suju ihan niin hyvin kuin äiti kuvittelee…

Liisa, 5 vuotta, on Marikin pikkusisko, kaikkien mielestä kiltti ja herttainen lapsi. Liisa ihailee Marikkia ja on aina valmis lähtemään mukaan isosiskonsa villeimpiinkin ideoihin, vaikka usein epäilee niiden järkevyyttä. Liisa on hieman kateellinen Marikille, joka on iso ja pääsee kouluun kun Liisan on jäätävä kotiin äidin ja kotiapulaisen kanssa.

Siskokset, toisilleen tärkeimmät maailmassa. Eipä ihme, että meidän tyttöjen on helppo samaistua Marikkiin ja Liisaan.

Alun perin ajatuksenani oli tehdä haasteeseen sekä Marikin että Liisan asut, mutta sähköongelmien vuoksi en saanut haastetöitä tehtyä joululomalla, kuten olin suunnitellut. Viime metreillä luovutin, jätin Liisan mekot myöhemmäksi ja keskityin saamaan valmiiksi edes Marikin vaatteet. Liisan puvun, joka on hyvin samanlainen kuin Marikin, näette sitten myöhemmin täällä blogissa.

Marikin perhe on selvästikin hyvin toimeentuleva, mikä näkyy myös kirjan kuvituksessa. Kesäkummun tytöillä on aina ehjät ja siistit mekot, kun taas huonompiosaisten kavereiden vaatteita on paikkailtu. Mekkoja nämä lapset tosiaan pitävät aina, niin päivällä kuin yölläkin. Koulussa Marikki käyttää merimiespukua, mutta kotona arkisempia puuvillamekkoja. Essumekkoja näkyy useissa kuvissa. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia ja jotenkin minulle on jäänyt mielikuva, että Marikin vaatteet ovat tummempia kuin Liisan. Se on tietysti harhaa, sillä oikeasti Marikilla on usein raitamekkoja.Tämä mielikuva siirtyi kuitenkin ompelemiini mekkoihin.

Lähtökohtani haastetyöhön on tämä jouluinen kuva. Siinäkin tytöillä on yllään alusmekot ja niiden päällä essumekot. Pientä juhlavuutta tuovat essumekon röyhelöhihat.

En halunnut käyttää essumekkoon raitakankaita, vaikka ne ovat ajattomia ja sellaisia varmaan tuohon aikaan paljon käytettiinkin. Halusin jotain nostalgista, mutta kuitenkin sellaista mikä miellyttäisi itseäni enemmän ja sopisi myös nykytyttöjen arkeen. Tarkoitukseen sopiva kukkopilli-puuvilla löytyi Metsolasta alehintaan. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 11-12/12. Mekossa on reilusti väljyyttä, mutta essumekossa saa mielestäni sitä ollakin. Hihojen oli tarkoitus olla hieman toisenlaiset, kainalosta avonaisemmat, mutta ompelin ne epähuomiossa suppuun kun en tullut lukeneeksi ohjeita. En sitten viitsinyt purkaa, kun toimii mainiosti näinkin.

Takana kiinnitys helmiäisnapeilla. Edessä taskut, jotka eivät kuvissa oikein erotu.

Alusmekkoa pähkäilin pidempään. Valkoinen batistimekko oli ensimmäinen ajatus, mutta ei – en sittenkään halunnut valkoista. Trikoomekkoakin mietin sen käytännöllisyyden vuoksi, mutta puuvillan houkutus vei voiton. Mikähän siinä onkin, että heti vuoden käännyttyä kevään puolelle alkavat puuvillamekot ja tilkkutyöt vetää puoleensa? Kangas-Mallalta löysin sitten mustavalkoista vichyruutua ja jäin jännittämään, onko postista saapuva kangas laadultaan mekkoon sopivaa. Olihan se, mukavan ohutta kuten toivoinkin. Kaivoin pitkästä aikaa esiin Mekkotehdas-kirjan. Sieltä käytin kaavapohjaksi Alviinaa, jonka helmaa kuitenkin kaventelin ja muokkailin mittoja muutenkin reippaasti, että sain sen juuri sopivaksi essumekon alle. Helma on alusmekossa hieman pidempi kuin essumekossa, jotta se tulee kauniisti esiin toisen mekon alta.

Vaikka tein tämän asukokonaisuudeksi, luulen että mekkoja tullaan käyttämään paljon myös erikseen. Essumekkoa trikoopaidan tai –mekon ja leggingsien kanssa, ruutumekko taas on sellaisenaan vilpoinen kesäksi. Siksi somistin ruutumekkoa hieman laatikosta löytyneillä pitsinpätkällä ja kangasruusuilla.



Niskassa halkio. Pääntie ja hihansuut on kantattu ruudullisella vinonauhalla.

Ihanaa oli osallistua tähän haasteeseen, kiitokset Kristalle sen järjestämisestä! Parin viikon päästä jatketaan käsityökirjahaasteen merkeissä.

ps. Huomaatteko minkä ompelupeikon selätin tässä haasteessa? Ei ole nähty tässä blogissa moneen vuoteen. :)



Iloista viikonloppua!